2 Samuel 22
Pyhä Raamattu (PR-1938) vs ACF
1 Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:
1 E Falou Davi ao SENHOR as palavras deste cântico, no dia em que o SENHOR o livrou das mãos de todos os seus inimigos e das mãos de Saul.
2 — ausente —
2 Disse pois: O Senhor é o meu rochedo, e o meu lugar forte, e o meu libertador.
3 Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!
3 Deus é o meu rochedo, nele confiarei; o meu escudo, e a força da minha salvação, o meu alto retiro, e o meu refúgio. Ó meu Salvador, da violência me salvas.
4 'Ylistetty olkoon Herra' -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
4 O Senhor, digno de louvor, invocarei, e de meus inimigos ficarei livre,
5 Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
5 Porque me cercaram as ondas de morte; as torrentes dos homens ímpios me assombraram.
6 Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.
6 Cordas do inferno me cingiram; encontraram-me laços de morte.
7 Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.
7 Estando em angústia, invoquei ao Senhor, e a meu Deus clamei; do seu templo ouviu ele a minha voz, e o meu clamor chegou aos seus ouvidos.
8 Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
8 Então se abalou e tremeu a terra, os fundamentos dos céus se moveram e abalaram, porque ele se irou.
9 Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
9 Subiu fumaça de suas narinas, e da sua boca um fogo devorador; carvões se incenderam dele.
10 Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
10 E abaixou os céus, e desceu; e uma escuridão havia debaixo de seus pés.
11 Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.
11 E subiu sobre um querubim, e voou; e foi visto sobre as asas do vento.
12 Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.
12 E por tendas pôs as trevas ao redor de si; ajuntamento de águas, nuvens dos céus.
13 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.
13 Pelo resplendor da sua presença brasas de fogo se acenderam.
14 Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.
14 Trovejou desde os céus o Senhor; e o Altíssimo fez soar a sua voz.
15 Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.
15 E disparou flechas, e os dissipou; raios, e os perturbou.
16 Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.
16 E apareceram as profundezas do mar, e os fundamentos do mundo se descobriram; pela repreensão do Senhor, pelo sopro do vento das suas narinas.
17 Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.
17 Desde o alto enviou, e me tomou; tirou-me das muitas águas.
18 Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
18 Livrou-me do meu poderoso inimigo, e daqueles que me tinham ódio, porque eram mais fortes do que eu.
19 He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
19 Encontraram-me no dia da minha calamidade; porém o Senhor se fez o meu amparo.
20 Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
20 E tirou-me para um lugar espaçoso, e livrou-me, porque tinha prazer em mim.
21 Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
21 Recompensou-me o Senhor conforme a minha justiça; conforme a pureza de minhas mãos me retribuiu.
22 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
22 Porque guardei os caminhos do Senhor; e não me apartei impiamente do meu Deus.
23 Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.
23 Porque todos os seus juízos estavam diante de mim; e de seus estatutos não me desviei.
24 Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
24 Porém fui sincero perante ele; e guardei-me da minha iniqüidade.
25 Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.
25 E me retribuiu o Senhor conforme a minha justiça, conforme a minha pureza diante dos seus olhos.
26 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;
26 Com o benigno te mostras benigno; com o homem íntegro te mostras perfeito.
27 puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
27 Com o puro te mostras puro; mas com o perverso te mostras rígido.
28 Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.
28 E o povo aflito livras; mas teus olhos são contra os altivos, e tu os abaterás.
29 Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.
29 Porque tu, Senhor, és a minha lâmpada; e o Senhor ilumina as minhas trevas.
30 Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
30 Porque contigo passo pelo meio de um esquadrão; pelo meu Deus salto um muro.
31 Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
31 O caminho de Deus é perfeito, e a palavra do Senhor refinada; e é o escudo de todos os que nele confiam.
32 Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?
32 Por que, quem é Deus, senão o Senhor? E quem é rochedo, senão o nosso Deus?
33 se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,
33 Deus é a minha fortaleza e a minha força, e ele perfeitamente desembaraça o meu caminho.
34 tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
34 Faz ele os meus pés como os das cervas, e me põe sobre as minhas alturas.
35 joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.
35 Instrui as minhas mãos para a peleja, de maneira que um arco de cobre se quebra pelos meus braços.
36 Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.
36 Também me deste o escudo da tua salvação, e pela tua brandura me vieste a engrandecer.
37 Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
37 Alargaste os meus passos debaixo de mim, e não vacilaram os meus artelhos.
38 Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.
38 Persegui os meus inimigos, e os derrotei, e nunca me tornei até que os consumisse.
39 Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.
39 E os consumi, e os atravessei, de modo que nunca mais se levantaram, mas caíram debaixo dos meus pés.
40 Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
40 Porque me cingiste de força para a peleja; fizeste abater-se debaixo de mim os que se levantaram contra mim,
41 Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.
41 E deste-me o pescoço de meus inimigos, daqueles que me tinham ódio, e os destruí.
42 He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.
42 Olharam, porém não houve libertador; sim, para o Senhor, porém não lhes respondeu.
43 Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.
43 Então os moí como o pó da terra; como a lama das ruas os trilhei e dissipei.
44 Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
44 Também me livraste das contendas do meu povo; guardaste-me para cabeça das nações; o povo que não conhecia me servirá.
45 Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.
45 Os filhos de estranhos se me sujeitaram; ouvindo a minha voz, me obedeceram.
46 Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.
46 Os filhos de estranhos desfaleceram; e, cingindo-se, saíram dos seus esconderijos.
47 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,
47 Vive o Senhor, e bendito seja o meu rochedo; e exaltado seja Deus, a rocha da minha salvação,
48 Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;
48 O Deus que me dá inteira vingança, e sujeita os povos debaixo de mim.
49 sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
49 E o que me tira dentre os meus inimigos; e tu me exaltas sobre os que contra mim se levantam; do homem violento me livras.
50 Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;
50 Por isso, ó Senhor, te louvarei entre os gentios, e entoarei louvores ao teu nome.
51 — ausente —
51 Ele é a torre das salvações do seu rei, e usa de benignidade com o seu ungido, com Davi, e com a sua descendência para sempre.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar 2 Samuel 22, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.