Isaías 44
FinSTLK2017: Pyhä Raamattu (STLK 2017) (SM_FINSTLK2017) vs VC
VC Versão Católica
1 Mutta nyt kuule, Jaakob, palvelijani, ja Israel, jonka olen valinnut.
1 Agora escuta, Jacó, meu servo, Israel, a quem escolhi.
2 Näin sanoo Herra, Luojasi, joka on valmistanut sinut hamasta äidin kohdusta, joka sinua auttaa: Älä pelkää, palvelijani Jaakob, sinä Jesurun, jonka olen valinnut.
2 Eis o que diz o Senhor que te criou, que te formou desde o seio materno e te socorreu: nada temas, Jacó, meu servo, meu Israel, a quem escolhi!
3 Sillä vuodatan vedet janoisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Vuodatan Henkeni siemenesi päälle ja siunaukseni vesojesi päälle,
3 Porque derramarei água sobre o solo sequioso, fá-la-ei correr sobre a terra árida, derramarei meu espírito sobre tua posteridade, e minha bênção sobre teus rebentos.
4 niin että ne kasvavat nurmikolla kuin pajut vesipurojen reunalla.
4 Crescerão como a vegetação irrigada, como os álamos à beira dos arroios.
5 Kuka sanoo: "Minä olen Herran oma", kuka nimittää itsensä Jaakobin nimellä, kuka kirjoittaa käteensä: "Herran oma", ja ottaa Israelin kunnianimekseen.
5 Um dirá: Eu sou do Senhor, outro reclamará para si o nome de Jacó, um terceiro escreverá na sua mão: Ao Senhor, e receberá o cognome de Israel.
6 Näin sanoo Herra, Israelin kuningas, ja sen lunastaja, Herra Sebaot: Minä olen ensimmäinen, ja minä olen viimeinen, eikä ole muuta Jumalaa kuin minä.
6 Eis o que diz o Senhor, o rei de Israel, seu Redentor, o Senhor dos exércitos: Eu sou o primeiro e o último, não há outro Deus afora eu.
7 Kuka on kaltaiseni? Hän julistakoon ja ilmoittakoon ja osoittakoon sen minulle, siitä alkaen kun perustin ikiaikojen kansan. He ilmoittakoot tulevat, ja mitä on tapahtuva.
7 Quem é igual a mim? Que venha sustentar suas pretensões! Que prove e pleiteie contra mim! Quem anunciou o futuro, desde a origem? Que nos predigam o que deve ainda acontecer! Não tenhais medo então, e não tremais!
8 Älkää vavisko älkääkä pelätkö. Enkö minä aikoja sitten antanut sinun kuulla ja sinulle ilmoittanut, ja te olette minun todistajani: Onko muuta Jumalaa kuin minä? Ei ole muuta pelastuskalliota, minä en ketään tunne.
8 Não vos tenho esclarecido desde há muito tempo? Vós sois minhas testemunhas: existe outro Deus a não ser eu? Haverá outro rochedo além de mim?
9 Jumalankuvien tekijät ovat turhia kaikki tyynni, eivätkä nuo heidän rakkaansa auta mitään. Niiden todistajat eivät näe eivätkä tiedä mitään, ja niin he joutuvat häpeään.
9 Os fabricantes de ídolos nada são e suas preciosas obras nada valem; para confusão deles, suas testemunhas não sabem ver nem compreender.
10 Kuka tahansa muovatkoon jumalan ja valakoon kuvan. Se ei auta yhtään.
10 Aquele que quer modelar um deus, funde uma estátua que não servirá para nada.
11 Katso, kaikki sen seuraajat joutuvat häpeään, ja sen tekijät ovat vain ihmisiä. Tulkoot kokoon kaikki ja astukoot esiin: vaviskoot ja hävetkööt!
11 Seus fiéis ficarão decepcionados e seus operários são apenas homens. Que todos se congreguem e compareçam. Ficarão assustados e decepcionados.
12 Rautaseppä ottaa työkalun, työskentelee hiilten hehkussa, muovailee kuvaa vasaralla ja takoo sitä käsivartensa voimalla. Hänen tulee nälkä, ja voima menee, hän ei saa vettä juodakseen, ja hän nääntyy.
12 O ferreiro manipula o formão e trabalha no forno; talha o ídolo com golpes de martelo; modela-o com mão vigorosa; mas tem fome, sente-se esgotado, tem sede, está extenuado.
13 Puuseppä jännittää mittanuoran, kaavailee piirtimellä, vuolee kovertimilla, mittailee harpilla ja tekee miehen kuvan inhimillisen kauneuden mukaan huoneeseen asumaan.
13 O escultor em madeira estica o cordel, traça o esquema a lápis, desbasta a imagem com o cinzel, mede-a com o compasso; dá-lhe forma humana, fá-la um belo tipo de homem, para colocá-la numa casa.
14 Hän hakkaa itselleen setripuita, hän ottaa rautatammen ja tammen ja kasvattaa ne itselleen vahvoiksi metsän puiden seassa, istuttaa setrin, ja sade kasvattaa sen suureksi.
14 Vai cortar madeira, apanha um roble ou um carvalho que tinham deixado crescer entre as árvores da floresta que o Senhor havia plantado, e que a chuva havia feito crescer.
15 Se on ihmisillä polttopuuna. Hän ottaa sitä lämmitelläkseen, sytyttää uunin ja paistaa leipää, vieläpä veistää siitä jumalan ja kumartaa sitä, tekee siitä jumalankuvan ja lankeaa maahan sen eteen.
15 Depois faz com a madeira um fogo, e leva-o para se aquecer; queima-a também para cozer o pão; enfim serve-se dela para fabricar um ídolo diante do qual se prosterna.
16 Osan siitä hän polttaa tulessa, toisen osan vierellä hän syö lihaa, paistaa paistin ja tulee ravituksi. Hän myös lämmittelee itseään ja sanoo: "Hyvä, minun on lämmin, näen liekin."
16 Queima a metade de sua madeira, sobre a brasa assa a carne, come esse assado até fartar-se. Então aquece-se e diz: Como é bom sentir o calor e admirar a chama!
17 Hän tekee lopusta jumalan, jumalankuvan, jonka eteen hän lankeaa maahan, jota hän kumartaa ja rukoilee sanoen: "Pelasta minut, sillä sinä olet jumalani."
17 Com a sobra faz um deus, um ídolo diante do qual se prostra para adorá-lo e orar dizendo: Salva-me, tu és meu deus.
18 He eivät tajua eivätkä ymmärrä mitään, sillä heidän silmänsä ovat suljetut, niin etteivät he näe, ja heidän sydämensä on suljettu, niin etteivät he käsitä.
18 Falta bom senso e juízo a essa gente; têm os olhos tão fechados que não vêem, seus corações não podem compreender.
19 Heidän mieleensä ei tule, heillä ei ole järkeä eikä ymmärrystä, että sanoisivat: "Osan siitä olen polttanut tulessa, olen paistanut sen hiilillä leipää, paistanut lihaa ja syönyt. Tekisinkö tähteestä kauhistuksen ja lankeaisinko maahan puupölkyn eteen!"
19 Ninguém reflete nem tem bom senso e inteligência para se dizer: Queimei metade, cozi pão sobre a brasa, aí assei a carne que comi e iria eu fazer do resto um ídolo miserável? Prostrar-me-ia diante de um pedaço de madeira?
20 Sen, joka riippuu kiinni tuhkassa, petetty sydän on vienyt harhaan. Hän ei pelasta sieluaan eikä sano: "Eikö se, mikä on oikeassa kädessäni, ole petosta?"
20 Este homem se nutre de cinzas, seu coração desabusado o desencaminha, ele não consegue salvar-se nem dizer: Não será um logro o que tenho nas mãos?
21 Muista tämä, Jaakob, ja sinä, Israel, sillä sinä olet palvelijani. Olen sinut valmistanut, sinä olet palvelijani. En unohda sinua, Israel.
21 Lembra-te dessas coisas, Jacó! {Recorda-te}, Israel, que tu és meu servo. Eu te formei, tu és meu servo, Israel, não posso esquecer-te.
22 Pyyhin pois rikoksesi kuin pilven ja syntisi kuin sumun. Palaa luokseni, sillä lunastan sinut.
22 Fiz desaparecer tuas iniqüidades como uma nuvem, e teus pecados como uma neblina: volve a mim, porque te resgatei.
23 Iloitkaa, te taivaat, sillä Herra sen tekee. Riemuitkaa, te maan syvyydet. Puhjetkaa riemuun, te vuoret, sekä metsä ja kaikki sen puut. Sillä Herra lunastaa Jaakobin ja kirkastaa itsensä Israelissa.
23 Céus, regozijai-vos, pois o Senhor agiu: Ressoai de alegria, profundezas da terra! Explodi de alegria, ó montanhas! E tu também, floresta, com todas as tuas árvores, porque o Senhor resgatou Jacó, e manifestou sua glória em Israel.
24 Näin sanoo Herra, lunastajasi, joka on valmistanut sinut hamasta äidin kohdusta: Minä olen Herra, joka teen kaiken, joka yksin jännitin taivaan ja levitin maan – kuka oli kanssani? –
24 Eis o que diz o Senhor, teu Redentor, que te formou desde o seio de tua mãe: Sou eu, o Senhor, que fiz todas as coisas, sozinho estendi os céus. Firmei a terra: quem estava comigo?
25 joka teen tyhjäksi valehtelijoiden merkit ja teen taikurit tyhmiksi, joka panen tietäjät peräytymään ja muutan heidän tietonsa typeryydeksi.
25 Confundo os sinais dos falsos profetas, faço delirar os adivinhos, faço voltar atrás os sábios, e transformo sua sabedoria em loucura.
26 Mutta palvelijani sanan minä toteutan ja saatan täyttymään sanansaattajieni neuvon. Olen se, joka sanon Jerusalemille: "Sinussa asuttakoon!" ja Juudan kaupungeille: "Teidät rakennettakoon!" Kohotan sen rauniot.
26 Mantenho a palavra de meus servos, cumpro o que predizem meus enviados; digo que Jerusalém deve ser reabitada. Que as cidades de Judá devem ser reedificadas. Delas reerguerei as ruínas.
27 Olen se, joka sanon syvyydelle: "Kuivu; minä kuivaan sinun virtasi!"
27 Digo ao abismo: Seca-te, vou estancar tuas torrentes.
28 joka sanon Koorekselle: "Paimeneni!" Hän täyttää kaiken tahtoni ja sanoo Jerusalemille: "Sinut rakennettakoon!" ja temppelille: "Sinut perustettakoon!"
28 Digo de Ciro: É meu pastor, executará em tudo a minha vontade. Falando de Jerusalém: Que seja reedificada! E do templo: Que seja reconstruído!
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Isaías 44, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.