Isaías 42
FinSTLK2017: Pyhä Raamattu (STLK 2017) (SM_FINSTLK2017) vs VC
VC Versão Católica
1 Katso, palvelijani, jota tuen, valittuni, johon sieluni on mieltynyt. Olen pannut Henkeni hänen päälleen, hän tuo pakanoille oikeuden.
1 Eis meu Servo que eu amparo, meu eleito ao qual dou toda a minha afeição, faço repousar sobre ele meu espírito, para que leve às nações a verdadeira religião.
2 Hän ei huuda eikä korota ääntään eikä anna sen kuulua kaduilla.
2 Ele não grita, nunca eleva a voz, não clama nas ruas.
3 Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaa lampun sydäntä hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti.
3 Não quebrará o caniço rachado, não extinguirá a mecha que ainda fumega. Anunciará com toda a franqueza a verdadeira religião; não desanimará, nem desfalecerá,
4 Hän ei itse sammu eikä murru, kunnes on saattanut oikeuden maan päälle, ja merensaaret odottavat hänen opetustaan.
4 até que tenha estabelecido a verdadeira religião sobre a terra, e até que as ilhas desejem seus ensinamentos.
5 Näin sanoo Jumala, Herra, joka on luonut taivaan ja levittänyt sen, joka on tehnyt maan laveuden ja mitä siinä kasvaa, antanut henkäyksensä kansalle, joka siinä on, ja hengen niille, jotka siellä vaeltavat:
5 Eis o que diz o Senhor Deus que criou os céus e os desdobrou, que firmou a terra e toda a sua vegetação, que dá respiração a seus habitantes, e o sopro vital àqueles que pisam o solo:
6 Minä, Herra, olen vanhurskaudessa kutsunut sinut, olen tarttunut käteesi, varjellut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi ja pakanoille valkeudeksi,
6 Eu, o Senhor, chamei-te realmente, eu te segurei pela mão, eu te formei e designei para ser a aliança com os povos, a luz das nações;
7 avaamaan sokeat silmät, päästämään sidotut vankeudesta ja pimeydessä istuvat vankilasta.
7 para abrir os olhos aos cegos, para tirar do cárcere os prisioneiros e da prisão aqueles que vivem nas trevas.
8 Minä, Herra, se on minun nimeni, en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille.
8 Eu sou o Senhor, esse é meu nome, a ninguém cederei minha glória, nem a ídolos minha honra.
9 Katso, entiset ovat toteen käyneet, ja uusia minä ilmoitan. Ennen kuin ne puhkeavat taimelle, annan teidän ne kuulla.
9 Realizaram-se os primeiros acontecimentos anunciados, eu predigo outros; antes que aconteçam, eu vo-los faço conhecer.
10 Veisatkaa Herralle uusi virsi, veisatkaa hänen ylistystään maan ääristä, te merenkulkijat ja meri kaikkineen, te merensaaret ja niissä asuvat.
10 Cantai ao Senhor um cântico novo, do fim do mundo entoai seus louvores; que o mar o celebre com tudo o que contém, assim como as ilhas com seus habitantes!
11 Korottakoot äänensä erämaa ja sen kaupungit, kylät, joissa Keedar asuu. Riemuitkoot kallioilla asuvat, huutakoot ilosta vuorten huipuilta.
11 Que o deserto e suas vilas elevem a voz, assim como os acampamentos onde habita Cedar! Que os povos de Sela clamem alegremente, que do alto das montanhas lancem suas aclamações!
12 Antakoot Herralle kunnian ja julistakoot hänen ylistystään merensaarissa.
12 Que dêem glória ao Senhor e espalhem seu louvor pelas ilhas!
13 Herra lähtee sotaan kuin sankari, kuin soturi hän kiihottaa kiivautensa. Hän nostaa sotahuudon ja jyrisee, hän kukistaa vihollisensa.
13 Tal como um herói, o Senhor avança; como um guerreiro, ele desperta seu ardor; lança seu grito de guerra, como um herói que afronta seus inimigos.
14 Olen ollut vaiti ikiajoista asti, olen ollut hiljaa ja pidättänyt itseni. Mutta nyt huudan kuin lapsensynnyttäjä, puhallan ja vapisen.
14 Muito tempo guardei o silêncio, permaneci mudo e me contive. Mas agora grito, como mulher nas dores do parto; minha respiração se precipita.
15 Teen autioiksi vuoret ja kukkulat ja kuihdutan niiltä kaiken ruohon. Muutan virrat saariksi ja kuivaan vesilammikot.
15 Vou devastar montanhas e colinas, secar toda a vegetação, transformar os cursos de água em terras áridas, e fazer secar os tanques.
16 Johdatan sokeat tietä, jota he eivät tunne. Kuljetan heidät polkuja, joita he eivät tunne. Muutan pimeyden heidän edellään valkeudeksi ja kivikot tasangoksi. Nämä sanat teen enkä niitä tekemättä jätä.
16 Aos cegos farei seguir um caminho desconhecido, por atalhos desconhecidos eu os encaminharei; mudarei diante deles a escuridão em luz, e as veredas pedregosas em estradas planas. Todas essas maravilhas, eu as realizarei, não deixarei de executá-las.
17 Mutta ne perääntyvät ja joutuvat häpeään, jotka turvaavat veistettyyn kuvaan, jotka sanovat valetuille kuville: "Te olette jumalamme."
17 Retrocederão, cheios de vergonha, aqueles que se fiam nos ídolos, e que dizem às estátuas fundidas: Sois nosso Deus.
18 Te kuurot, kuulkaa, ja te sokeat, katsokaa ja nähkää.
18 Surdos, ouvi, cegos, olhai e vede!
19 Kuka on sokea, ellei palvelijani, ja kuka niin kuuro kuin sanansaattajani, jonka lähetän? Kuka on niin sokea kuin palkkalaiseni, niin sokea kuin Herran palvelija?
19 Quem é cego, senão meu servo, e surdo como o mensageiro que envio? {Quem é cego como o meu mensageiro e surdo como o servo do Senhor?}
20 Paljon sinä olet nähnyt, mutta et ole ottanut siitä vaarin. Korvat avattiin, mutta hän ei kuule.
20 Vistes muitas coisas sem lhes dar atenção, tivestes os ouvidos abertos sem escutar.
21 Herra on nähnyt hyväksi vanhurskautensa tähden tehdä lain suureksi ja ihanaksi.
21 O Senhor quer, por causa de sua justiça, publicar uma lei grande e magnífica.
22 Mutta tämä on raastettu ja ryöstetty kansa, kaikki nuoret miehet ovat sidotut ja kätketyt vankiloihin. He ovat joutuneet saaliiksi, eikä ole auttajaa, ryöstetyiksi, eikä ole, kuka sanoisi: "Palauta!"
22 Todavia é um povo saqueado e despojado, todos foram acorrentados nos cárceres, fizeram-nos desaparecer nas prisões; são expostos à pilhagem sem que ninguém os livre, despojam-nos, e ninguém lhes faz restituir.
23 Kuka teistä ottaa tämän korviinsa, ottaa sen varteen ja kuulee vastaisen varalta?
23 Quem dentre vós prestará atenção a essas coisas? Quem as ouvirá pensando no futuro?
24 Kuka on antanut Jaakobin ryöstettäväksi ja Israelin riistäjien valtaan? Eikö Herra, jota vastaan olemme syntiä tehneet, jonka teitä he eivät tahtoneet vaeltaa ja jonka lakia he eivät totelleet?
24 Quem então entregou Jacó aos saqueadores, Israel aos depredadores? {Não é o Senhor contra quem pecamos, cujas vias não quiseram seguir, nem respeitar suas ordens}.
25 Niin hän vuodatti Israelin päälle vihansa hehkun ja sodan ankaruuden. Se liekehti hänen ympärillään, mutta hän ei ollut tietävinään. Se poltti häntä, mutta hän ei siitä välittänyt.
25 Então despejou sobre eles sua cólera, e as violências da guerra; esta os envolveu de chamas sem que se apercebessem, e os consumiu sem que dessem atenção.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Isaías 42, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.