Isaías 42
FinSTLK2017: Pyhä Raamattu (STLK 2017) (SM_FINSTLK2017) vs ARA
ARA Almeida Revista e Atualizada 1993
1 Katso, palvelijani, jota tuen, valittuni, johon sieluni on mieltynyt. Olen pannut Henkeni hänen päälleen, hän tuo pakanoille oikeuden.
1 Eis aqui o meu servo, a quem sustenho; o meu escolhido, em quem a minha alma se compraz; pus sobre ele o meu Espírito, e ele promulgará o direito para os gentios.
2 Hän ei huuda eikä korota ääntään eikä anna sen kuulua kaduilla.
2 Não clamará, nem gritará, nem fará ouvir a sua voz na praça.
3 Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaa lampun sydäntä hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti.
3 Não esmagará a cana quebrada, nem apagará a torcida que fumega; em verdade, promulgará o direito.
4 Hän ei itse sammu eikä murru, kunnes on saattanut oikeuden maan päälle, ja merensaaret odottavat hänen opetustaan.
4 Não desanimará, nem se quebrará até que ponha na terra o direito; e as terras do mar aguardarão a sua doutrina.
5 Näin sanoo Jumala, Herra, joka on luonut taivaan ja levittänyt sen, joka on tehnyt maan laveuden ja mitä siinä kasvaa, antanut henkäyksensä kansalle, joka siinä on, ja hengen niille, jotka siellä vaeltavat:
5 Assim diz Deus, o Senhor , que criou os céus e os estendeu, formou a terra e a tudo quanto produz; que dá fôlego de vida ao povo que nela está e o espírito aos que andam nela.
6 Minä, Herra, olen vanhurskaudessa kutsunut sinut, olen tarttunut käteesi, varjellut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi ja pakanoille valkeudeksi,
6 Eu, o Senhor , te chamei em justiça, tomar-te-ei pela mão, e te guardarei, e te farei mediador da aliança com o povo e luz para os gentios;
7 avaamaan sokeat silmät, päästämään sidotut vankeudesta ja pimeydessä istuvat vankilasta.
7 para abrires os olhos aos cegos, para tirares da prisão o cativo e do cárcere, os que jazem em trevas.
8 Minä, Herra, se on minun nimeni, en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille.
8 Eu sou o Senhor , este é o meu nome; a minha glória, pois, não a darei a outrem, nem a minha honra, às imagens de escultura.
9 Katso, entiset ovat toteen käyneet, ja uusia minä ilmoitan. Ennen kuin ne puhkeavat taimelle, annan teidän ne kuulla.
9 Eis que as primeiras predições já se cumpriram, e novas coisas eu vos anuncio; e, antes que sucedam, eu vo-las farei ouvir.
10 Veisatkaa Herralle uusi virsi, veisatkaa hänen ylistystään maan ääristä, te merenkulkijat ja meri kaikkineen, te merensaaret ja niissä asuvat.
10 Cantai ao Senhor um cântico novo e o seu louvor até às extremidades da terra, vós, os que navegais pelo mar e tudo quanto há nele, vós, terras do mar e seus moradores.
11 Korottakoot äänensä erämaa ja sen kaupungit, kylät, joissa Keedar asuu. Riemuitkoot kallioilla asuvat, huutakoot ilosta vuorten huipuilta.
11 Alcem a voz o deserto, as suas cidades e as aldeias habitadas por Quedar; exultem os que habitam nas rochas e clamem do cimo dos montes;
12 Antakoot Herralle kunnian ja julistakoot hänen ylistystään merensaarissa.
12 deem honra ao Senhor e anunciem a sua glória nas terras do mar.
13 Herra lähtee sotaan kuin sankari, kuin soturi hän kiihottaa kiivautensa. Hän nostaa sotahuudon ja jyrisee, hän kukistaa vihollisensa.
13 O Senhor sairá como valente, despertará o seu zelo como homem de guerra; clamará, lançará forte grito de guerra e mostrará sua força contra os seus inimigos.
14 Olen ollut vaiti ikiajoista asti, olen ollut hiljaa ja pidättänyt itseni. Mutta nyt huudan kuin lapsensynnyttäjä, puhallan ja vapisen.
14 Por muito tempo me calei, estive em silêncio e me contive; mas agora darei gritos como a parturiente, e ao mesmo tempo ofegarei, e estarei esbaforido.
15 Teen autioiksi vuoret ja kukkulat ja kuihdutan niiltä kaiken ruohon. Muutan virrat saariksi ja kuivaan vesilammikot.
15 Os montes e outeiros devastarei e toda a sua erva farei secar; tornarei os rios em terra firme e secarei os lagos.
16 Johdatan sokeat tietä, jota he eivät tunne. Kuljetan heidät polkuja, joita he eivät tunne. Muutan pimeyden heidän edellään valkeudeksi ja kivikot tasangoksi. Nämä sanat teen enkä niitä tekemättä jätä.
16 Guiarei os cegos por um caminho que não conhecem, fá-los-ei andar por veredas desconhecidas; tornarei as trevas em luz perante eles e os caminhos escabrosos, planos. Estas coisas lhes farei e jamais os desampararei.
17 Mutta ne perääntyvät ja joutuvat häpeään, jotka turvaavat veistettyyn kuvaan, jotka sanovat valetuille kuville: "Te olette jumalamme."
17 Tornarão atrás e confundir-se-ão de vergonha os que confiam em imagens de escultura e às imagens de fundição dizem: Vós sois nossos deuses.
18 Te kuurot, kuulkaa, ja te sokeat, katsokaa ja nähkää.
18 Surdos, ouvi, e vós, cegos, olhai, para que possais ver.
19 Kuka on sokea, ellei palvelijani, ja kuka niin kuuro kuin sanansaattajani, jonka lähetän? Kuka on niin sokea kuin palkkalaiseni, niin sokea kuin Herran palvelija?
19 Quem é cego, como o meu servo, ou surdo, como o meu mensageiro, a quem envio? Quem é cego, como o meu amigo, e cego, como o servo do Senhor ?
20 Paljon sinä olet nähnyt, mutta et ole ottanut siitä vaarin. Korvat avattiin, mutta hän ei kuule.
20 Tu vês muitas coisas, mas não as observas; ainda que tens os ouvidos abertos, nada ouves.
21 Herra on nähnyt hyväksi vanhurskautensa tähden tehdä lain suureksi ja ihanaksi.
21 Foi do agrado do Senhor , por amor da sua própria justiça, engrandecer a lei e fazê-la gloriosa.
22 Mutta tämä on raastettu ja ryöstetty kansa, kaikki nuoret miehet ovat sidotut ja kätketyt vankiloihin. He ovat joutuneet saaliiksi, eikä ole auttajaa, ryöstetyiksi, eikä ole, kuka sanoisi: "Palauta!"
22 Não obstante, é um povo roubado e saqueado; todos estão enlaçados em cavernas e escondidos em cárceres; são postos como presa, e ninguém há que os livre; por despojo, e ninguém diz: Restitui.
23 Kuka teistä ottaa tämän korviinsa, ottaa sen varteen ja kuulee vastaisen varalta?
23 Quem há entre vós que ouça isto? Que atenda e ouça o que há de ser depois?
24 Kuka on antanut Jaakobin ryöstettäväksi ja Israelin riistäjien valtaan? Eikö Herra, jota vastaan olemme syntiä tehneet, jonka teitä he eivät tahtoneet vaeltaa ja jonka lakia he eivät totelleet?
24 Quem entregou Jacó por despojo e Israel, aos roubadores? Acaso, não foi o Senhor , aquele contra quem pecaram e nos caminhos do qual não queriam andar, não dando ouvidos à sua lei?
25 Niin hän vuodatti Israelin päälle vihansa hehkun ja sodan ankaruuden. Se liekehti hänen ympärillään, mutta hän ei ollut tietävinään. Se poltti häntä, mutta hän ei siitä välittänyt.
25 Pelo que derramou sobre eles o furor da sua ira e a violência da guerra; isto lhes ateou fogo ao redor, contudo, não o entenderam; e os queimou, mas não fizeram caso.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Isaías 42, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.