Isaías 42
FinSTLK2017: Pyhä Raamattu (STLK 2017) (SM_FINSTLK2017) vs ACF
ACF Almeida Corrigida Fiel
1 Katso, palvelijani, jota tuen, valittuni, johon sieluni on mieltynyt. Olen pannut Henkeni hänen päälleen, hän tuo pakanoille oikeuden.
1 Eis aqui o meu servo, a quem sustenho, o meu eleito, em quem se apraz a minha alma; pus o meu espírito sobre ele; ele trará justiça aos gentios.
2 Hän ei huuda eikä korota ääntään eikä anna sen kuulua kaduilla.
2 Não clamará, não se exaltará, nem fará ouvir a sua voz na praça.
3 Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaa lampun sydäntä hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti.
3 A cana trilhada não quebrará, nem apagará o pavio que fumega; com verdade trará justiça.
4 Hän ei itse sammu eikä murru, kunnes on saattanut oikeuden maan päälle, ja merensaaret odottavat hänen opetustaan.
4 Não faltará, nem será quebrantado, até que ponha na terra a justiça; e as ilhas aguardarão a sua lei.
5 Näin sanoo Jumala, Herra, joka on luonut taivaan ja levittänyt sen, joka on tehnyt maan laveuden ja mitä siinä kasvaa, antanut henkäyksensä kansalle, joka siinä on, ja hengen niille, jotka siellä vaeltavat:
5 Assim diz Deus, o Senhor, que criou os céus, e os estendeu, e espraiou a terra, e a tudo quanto produz; que dá a respiração ao povo que nela está, e o espírito aos que andam nela.
6 Minä, Herra, olen vanhurskaudessa kutsunut sinut, olen tarttunut käteesi, varjellut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi ja pakanoille valkeudeksi,
6 Eu, o Senhor, te chamei em justiça, e te tomarei pela mão, e te guardarei, e te darei por aliança do povo, e para luz dos gentios.
7 avaamaan sokeat silmät, päästämään sidotut vankeudesta ja pimeydessä istuvat vankilasta.
7 Para abrir os olhos dos cegos, para tirar da prisão os presos, e do cárcere os que jazem em trevas.
8 Minä, Herra, se on minun nimeni, en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille.
8 Eu sou o Senhor; este é o meu nome; a minha glória, pois, a outrem não darei, nem o meu louvor às imagens de escultura.
9 Katso, entiset ovat toteen käyneet, ja uusia minä ilmoitan. Ennen kuin ne puhkeavat taimelle, annan teidän ne kuulla.
9 Eis que as primeiras coisas já se cumpriram, e as novas eu vos anuncio, e, antes que venham à luz, vo-las faço ouvir.
10 Veisatkaa Herralle uusi virsi, veisatkaa hänen ylistystään maan ääristä, te merenkulkijat ja meri kaikkineen, te merensaaret ja niissä asuvat.
10 Cantai ao Senhor um cântico novo, e o seu louvor desde a extremidade da terra; vós os que navegais pelo mar, e tudo quanto há nele; vós, ilhas, e seus habitantes.
11 Korottakoot äänensä erämaa ja sen kaupungit, kylät, joissa Keedar asuu. Riemuitkoot kallioilla asuvat, huutakoot ilosta vuorten huipuilta.
11 Alcem a voz o deserto e as suas cidades, com as aldeias que Quedar habita; exultem os que habitam nas rochas, e clamem do cume dos montes.
12 Antakoot Herralle kunnian ja julistakoot hänen ylistystään merensaarissa.
12 Dêem a glória ao Senhor, e anunciem o seu louvor nas ilhas.
13 Herra lähtee sotaan kuin sankari, kuin soturi hän kiihottaa kiivautensa. Hän nostaa sotahuudon ja jyrisee, hän kukistaa vihollisensa.
13 O Senhor sairá como poderoso, como homem de guerra despertará o zelo; clamará, e fará grande ruído, e prevalecerá contra seus inimigos.
14 Olen ollut vaiti ikiajoista asti, olen ollut hiljaa ja pidättänyt itseni. Mutta nyt huudan kuin lapsensynnyttäjä, puhallan ja vapisen.
14 Por muito tempo me calei; estive em silêncio, e me contive; mas agora darei gritos como a que está de parto, e a todos os assolarei e juntamente devorarei.
15 Teen autioiksi vuoret ja kukkulat ja kuihdutan niiltä kaiken ruohon. Muutan virrat saariksi ja kuivaan vesilammikot.
15 Os montes e outeiros tornarei em deserto, e toda a sua erva farei secar, e tornarei os rios em ilhas, e as lagoas secarei.
16 Johdatan sokeat tietä, jota he eivät tunne. Kuljetan heidät polkuja, joita he eivät tunne. Muutan pimeyden heidän edellään valkeudeksi ja kivikot tasangoksi. Nämä sanat teen enkä niitä tekemättä jätä.
16 E guiarei os cegos pelo caminho que nunca conheceram, fá-los-ei caminhar pelas veredas que não conheceram; tornarei as trevas em luz perante eles, e as coisas tortas farei direitas. Estas coisas lhes farei, e nunca os desampararei.
17 Mutta ne perääntyvät ja joutuvat häpeään, jotka turvaavat veistettyyn kuvaan, jotka sanovat valetuille kuville: "Te olette jumalamme."
17 Tornarão atrás e confundir-se-ão de vergonha os que confiam em imagens de escultura, e dizem às imagens de fundição: Vós sois nossos deuses.
18 Te kuurot, kuulkaa, ja te sokeat, katsokaa ja nähkää.
18 Surdos, ouvi, e vós, cegos, olhai, para que possais ver.
19 Kuka on sokea, ellei palvelijani, ja kuka niin kuuro kuin sanansaattajani, jonka lähetän? Kuka on niin sokea kuin palkkalaiseni, niin sokea kuin Herran palvelija?
19 Quem é cego, senão o meu servo, ou surdo como o meu mensageiro, a quem envio? E quem é cego como o que é perfeito, e cego como o servo do Senhor?
20 Paljon sinä olet nähnyt, mutta et ole ottanut siitä vaarin. Korvat avattiin, mutta hän ei kuule.
20 Tu vês muitas coisas, mas não as guardas; ainda que tenhas os ouvidos abertos, nada ouves.
21 Herra on nähnyt hyväksi vanhurskautensa tähden tehdä lain suureksi ja ihanaksi.
21 O Senhor se agradava dele por amor da sua justiça; engrandeceu-o pela lei, e o fez glorioso.
22 Mutta tämä on raastettu ja ryöstetty kansa, kaikki nuoret miehet ovat sidotut ja kätketyt vankiloihin. He ovat joutuneet saaliiksi, eikä ole auttajaa, ryöstetyiksi, eikä ole, kuka sanoisi: "Palauta!"
22 Mas este é um povo roubado e saqueado; todos estão enlaçados em cavernas, e escondidos em cárceres; são postos por presa, e ninguém há que os livre; por despojo, e ninguém diz: Restitui.
23 Kuka teistä ottaa tämän korviinsa, ottaa sen varteen ja kuulee vastaisen varalta?
23 Quem há entre vós que ouça isto, que atenda e ouça o que há de ser depois?
24 Kuka on antanut Jaakobin ryöstettäväksi ja Israelin riistäjien valtaan? Eikö Herra, jota vastaan olemme syntiä tehneet, jonka teitä he eivät tahtoneet vaeltaa ja jonka lakia he eivät totelleet?
24 Quem entregou a Jacó por despojo, e a Israel aos roubadores? Porventura não foi o Senhor, aquele contra quem pecamos, e nos caminhos do qual não queriam andar, não dando ouvidos à sua lei?
25 Niin hän vuodatti Israelin päälle vihansa hehkun ja sodan ankaruuden. Se liekehti hänen ympärillään, mutta hän ei ollut tietävinään. Se poltti häntä, mutta hän ei siitä välittänyt.
25 Por isso derramou sobre eles a indignação da sua ira, e a força da guerra, e lhes pôs labaredas em redor; porém nisso não atentaram; e os queimou, mas não puseram nisso o coração.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Isaías 42, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.