Habacuque 3
FinSTLK2017: Pyhä Raamattu (STLK 2017) (SM_FINSTLK2017) vs ARA
ARA Almeida Revista e Atualizada 1993
1 Profeetta Habakukin rukous. Valitusvirren tapaan.
1 Oração do profeta Habacuque sob a forma de canto.
2 Herra, minä olen kuullut sinulta sanoman, ja olen pelästynyt. Herra, herätä eloon tekosi määrävuosien keskellä, tee se tiettäväksi määrävuosien keskellä. Muista vihassasi laupeutta.
2 Tenho ouvido, ó Senhor , as tuas declarações, e me sinto alarmado; aviva a tua obra, ó e, no decurso dos anos, faze-a conhecida; na tua ira, lembra-te da misericórdia.
3 Jumala tulee Teemanista, Pyhä Paaranin vuorelta. Sela. Hänen valtasuuruutensa peittää taivaat, ja hänen ylistyksensä täyttää maan.
3 Deus vem de Temã, e do monte Parã vem o Santo. A sua glória cobre os céus, e a terra se enche do seu louvor.
4 Hänen hohteensa on kuin aurinko, hänen kädestään välkehtivät säteet. Se verhoaa hänen voimansa.
4 O seu resplendor é como a luz, raios brilham da sua mão; e ali está velado o seu poder.
5 Hänen edellään kulkee rutto, ja liekit tulevat hänen perässään.
5 Adiante dele vai a peste, e a pestilência segue os seus passos.
6 Hän seisahtui ja mittasi maan, hän katsoi ja sai kansat vapisemaan. Ikivuoret särkyivät, ikuiset kukkulat vaipuivat, hänen polkunsa ovat iankaikkiset.
6 Ele para e faz tremer a terra; olha e sacode as nações. Esmigalham-se os montes primitivos; os outeiros eternos se abatem. Os caminhos de Deus são eternos.
7 Vaivan alaisina näin Kuusanin telttamajat, Midianin maan telttavaatteet vapisivat.
7 Vejo as tendas de Cusã em aflição; os acampamentos da terra de Midiã tremem.
8 Virtoihinko Herra on vihastunut? Kohtaako vihasi virtoja ja kiivastuksesi merta, koska ajat hevosillasi, pelastuksesi vaunuilla?
8 Acaso, é contra os rios, Senhor , que estás irado? É contra os ribeiros a tua ira ou contra o mar, o teu furor, já que andas montado nos teus cavalos, nos teus carros de vitória?
9 Paljas, paljastettu on jousesi: valat, ruoskat, sana. Sela. Virroilla halkaiset maan.
9 Tiras a descoberto o teu arco, e farta está a tua aljava de flechas. Tu fendes a terra com rios.
10 Vuoret näkevät sinut ja järkkyvät, rankkasade syöksee vettä, syvyys antaa äänensä ja kohottaa kätensä korkealle.
10 Os montes te veem e se contorcem; passam torrentes de água; as profundezas do mar fazem ouvir a sua voz e levantam bem alto as suas mãos.
11 Aurinko ja kuu pysähtyivät paikoilleen kiitävien nuoltesi valossa ja välkehtivien keihäiden valossa.
11 O sol e a lua param nas suas moradas, ao resplandecer a luz das tuas flechas sibilantes, ao fulgor do relâmpago da tua lança.
12 Kiivastuksessa sinä astut maata ja tallaat kansoja vihassa.
12 Na tua indignação, marchas pela terra, na tua ira, calcas aos pés as nações.
13 Olet lähtenyt auttamaan kansaasi, auttamaan Voideltuasi. Murskaat pään jumalattoman huoneesta ja paljastat perustukset kaulan tasalle. Sela.
13 Tu sais para salvamento do teu povo, para salvar o teu ungido; feres o telhado da casa do perverso e lhe descobres de todo o fundamento.
14 Sinä lävistät heidän keihäillään pään heidän johtajiltaan, jotka hyökkäävät hajottamaan minua – se on heidän ilonsa – aivan kuin pääsisivät syömään kurjaa salassa.
14 Traspassas a cabeça dos guerreiros do inimigo com as suas próprias lanças, os quais, como tempestade, avançam para me destruir; regozijam-se, como se estivessem para devorar o pobre às ocultas.
15 Sinä tallaat hevosillasi merta, paljojen vetten kuohua.
15 Marchas com os teus cavalos pelo mar, pela massa de grandes águas.
16 Kuulin tämän, ja ruumiini vapisi, huuleni värisivät huudosta, kipu tunkeutui luihini ja vapisin, kun minun täytyy hiljaa odottaa ahdistuksen päivää, jolloin kansan kimppuun käy hyökkääjä.
16 Ouvi-o, e o meu íntimo se comoveu, à sua voz, tremeram os meus lábios; entrou a podridão nos meus ossos, e os joelhos me vacilaram, pois, em silêncio, devo esperar o dia da angústia, que virá contra o povo que nos acomete.
17 Sillä ei viikunapuu kukoista, eikä viiniköynnöksissä ole rypäleitä, öljypuu ei tuota satoa eivätkä pellot tuota syötävää. Lampaat ovat kadonneet tarhasta, eikä karjaa ole vajoissa.
17 Ainda que a figueira não floresça, nem haja fruto na vide; o produto da oliveira minta, e os campos não produzam mantimento; as ovelhas sejam arrebatadas do aprisco, e nos currais não haja gado,
18 Mutta minä riemuitsen Herrassa ja iloitsen autuuteni Jumalassa.
18 todavia, eu me alegro no Senhor , exulto no Deus da minha salvação.
19 Herra, Herra on voimani. Hän tekee jalkani nopeiksi kuin peurat ja antaa minun vaeltaa kukkuloillani. Veisuunjohtajalle. Kielisoittimillani.
19 O Senhor Deus é a minha fortaleza, e faz os meus pés como os da corça, e me faz andar altaneiramente. Ao mestre de canto. Para instrumentos de cordas.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Habacuque 3, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.