Habacuque 3
FinSTLK2017: Pyhä Raamattu (STLK 2017) (SM_FINSTLK2017) vs ACF
ACF Almeida Corrigida Fiel
1 Profeetta Habakukin rukous. Valitusvirren tapaan.
1 Oração do profeta Habacuque sobre Sigionote.
2 Herra, minä olen kuullut sinulta sanoman, ja olen pelästynyt. Herra, herätä eloon tekosi määrävuosien keskellä, tee se tiettäväksi määrävuosien keskellä. Muista vihassasi laupeutta.
2 Ouvi, Senhor, a tua palavra, e temi; aviva, ó Senhor, a tua obra no meio dos anos, no meio dos anos faze-a conhecida; na tua ira lembra-te da misericórdia.
3 Jumala tulee Teemanista, Pyhä Paaranin vuorelta. Sela. Hänen valtasuuruutensa peittää taivaat, ja hänen ylistyksensä täyttää maan.
3 Deus veio de Temã, e do monte de Parã o Santo (Selá). A sua glória cobriu os céus, e a terra encheu-se do seu louvor.
4 Hänen hohteensa on kuin aurinko, hänen kädestään välkehtivät säteet. Se verhoaa hänen voimansa.
4 E o resplendor se fez como a luz, raios brilhantes saíam da sua mão, e ali estava o esconderijo da sua força.
5 Hänen edellään kulkee rutto, ja liekit tulevat hänen perässään.
5 Adiante dele ia a peste, e brasas ardentes saíam dos seus passos.
6 Hän seisahtui ja mittasi maan, hän katsoi ja sai kansat vapisemaan. Ikivuoret särkyivät, ikuiset kukkulat vaipuivat, hänen polkunsa ovat iankaikkiset.
6 Parou, e mediu a terra; olhou, e separou as nações; e os montes perpétuos foram esmiuçados; os outeiros eternos se abateram, porque os caminhos eternos lhe pertencem.
7 Vaivan alaisina näin Kuusanin telttamajat, Midianin maan telttavaatteet vapisivat.
7 Vi as tendas de Cusã em aflição; tremiam as cortinas da terra de Midiã.
8 Virtoihinko Herra on vihastunut? Kohtaako vihasi virtoja ja kiivastuksesi merta, koska ajat hevosillasi, pelastuksesi vaunuilla?
8 Acaso é contra os rios, Senhor, que estás irado? É contra os ribeiros a tua ira, ou contra o mar o teu furor, visto que andas montado sobre os teus cavalos, e nos teus carros de salvação?
9 Paljas, paljastettu on jousesi: valat, ruoskat, sana. Sela. Virroilla halkaiset maan.
9 Descoberto se movimentou o teu arco; os juramentos feitos às tribos foram uma palavra segura. (Selá. ) Tu fendeste a terra com rios.
10 Vuoret näkevät sinut ja järkkyvät, rankkasade syöksee vettä, syvyys antaa äänensä ja kohottaa kätensä korkealle.
10 Os montes te viram, e tremeram; a inundação das águas passou; o abismo deu a sua voz, levantou ao alto as suas mãos.
11 Aurinko ja kuu pysähtyivät paikoilleen kiitävien nuoltesi valossa ja välkehtivien keihäiden valossa.
11 O sol e a lua pararam nas suas moradas; andaram à luz das tuas flechas, ao resplendor do relâmpago da tua lança.
12 Kiivastuksessa sinä astut maata ja tallaat kansoja vihassa.
12 Com indignação marchaste pela terra, com ira trilhaste os gentios.
13 Olet lähtenyt auttamaan kansaasi, auttamaan Voideltuasi. Murskaat pään jumalattoman huoneesta ja paljastat perustukset kaulan tasalle. Sela.
13 Tu saíste para salvação do teu povo, para salvação do teu ungido; tu feriste a cabeça da casa do ímpio, descobrindo o alicerce até ao pescoço. (Selá.)
14 Sinä lävistät heidän keihäillään pään heidän johtajiltaan, jotka hyökkäävät hajottamaan minua – se on heidän ilonsa – aivan kuin pääsisivät syömään kurjaa salassa.
14 Tu traspassaste com as suas próprias lanças a cabeça das suas vilas; eles me acometeram tempestuosos para me espalharem; alegravam-se, como se estivessem para devorar o pobre em segredo.
15 Sinä tallaat hevosillasi merta, paljojen vetten kuohua.
15 Tu com os teus cavalos marchaste pelo mar, pela massa de grandes águas.
16 Kuulin tämän, ja ruumiini vapisi, huuleni värisivät huudosta, kipu tunkeutui luihini ja vapisin, kun minun täytyy hiljaa odottaa ahdistuksen päivää, jolloin kansan kimppuun käy hyökkääjä.
16 Ouvindo-o eu, o meu ventre se comoveu, à sua voz tremeram os meus lábios; entrou a podridão nos meus ossos, e estremeci dentro de mim; no dia da angústia descansarei, quando subir contra o povo que invadirá com suas tropas.
17 Sillä ei viikunapuu kukoista, eikä viiniköynnöksissä ole rypäleitä, öljypuu ei tuota satoa eivätkä pellot tuota syötävää. Lampaat ovat kadonneet tarhasta, eikä karjaa ole vajoissa.
17 Porque ainda que a figueira não floresça, nem haja fruto na vide; ainda que decepcione o produto da oliveira, e os campos não produzam mantimento; ainda que as ovelhas da malhada sejam arrebatadas, e nos currais não haja gado;
18 Mutta minä riemuitsen Herrassa ja iloitsen autuuteni Jumalassa.
18 Todavia eu me alegrarei no Senhor; exultarei no Deus da minha salvação.
19 Herra, Herra on voimani. Hän tekee jalkani nopeiksi kuin peurat ja antaa minun vaeltaa kukkuloillani. Veisuunjohtajalle. Kielisoittimillani.
19 O Senhor Deus é a minha força, e fará os meus pés como os das cervas, e me fará andar sobre as minhas alturas. (Para o cantor-mor sobre os meus instrumentos de corda).
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Habacuque 3, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.