Jó 6
Pyhä Raamattu (PR) vs NAA
1 Job puhui:
1 Então Jó respondeu:
2 -- Kunpa joku punnitsisi minun ahdistukseni, panisi kaikki minun vaivani vaakakuppiin!
2 “Ah! Se a minha queixa, de fato, pudesse ser pesada, e contra ela, numa balança, se pusesse a minha miséria,
3 Ne painavat enemmän kuin meren hiekka. Onko siis ihme, jos puheestani puuttuu mieli ja maltti?
3 esta, na verdade, pesaria mais que a areia dos mares. Por isso é que as minhas palavras foram precipitadas.
4 Kaikkivaltiaan nuolet ovat osuneet minuun, niiden myrkkyä minun sieluni juo, minua uhkaavat Jumalan lähettämät kauhut.
4 Porque as flechas do Todo-Poderoso estão cravadas em mim, e o meu espírito sorve o veneno delas; os terrores de Deus se armam contra mim.
5 Huutaako aasi keskellä tuoretta nurmea, mylviikö härkä, kun sillä on rehua edessään?
5 Será que o jumento selvagem zurra quando está junto à relva? Ou será que o boi berra junto ao seu pasto?
6 Kuka huolisi suolatonta ruokaa, kenelle maistuisi limainen malva?
6 Pode-se comer sem sal o que é insípido? Ou haverá sabor na clara do ovo?
7 Tämä, mitä joudun nielemään, on yhtä iljettävää, voin pahoin, kun vain näenkin sitä.
7 Aquilo que a minha alma recusava tocar, isso é agora a minha comida repugnante.”
8 Kunpa pyyntöni kuultaisiin! Kunpa Jumala tekisi, mitä toivon,
8 “Quem dera que se cumprisse o meu pedido, e que Deus me concedesse o que desejo!
9 ja murskaisi minut! Kunpa hän antaisi kädelleen toimeksi leikata poikki minun elämäni langan.
9 Que fosse do agrado de Deus esmagar-me, que soltasse a sua mão e acabasse comigo!
10 En silloin jäisi vaille toivoa ja lohdutusta! Vaikka tuskani ei armoa anna, minä hyppelisin riemusta, sillä sitä, minkä Pyhä on sanonut, en ole koskaan kieltänyt.
10 Isto ainda seria a minha consolação, e eu saltaria de contente na minha dor, que é implacável; porque não tenho negado as palavras do Santo.
11 Mistä saan voimaa, että vielä kestän? Mistä päämäärän, että vielä jaksan?
11 Por que esperar, se já não tenho forças? Por que prolongar a vida, se o meu fim é certo?
12 Onko minun voimani kuin kiveä, ovatko lihakseni rautaa?
12 Por acaso a minha força é a força da pedra? Ou é de bronze a minha carne?
13 Ei. Minä olen lopussa, kaikki on toivotonta.
13 Não encontro socorro em mim mesmo; foram afastados de mim os meus recursos.”
14 Tosi ystävä ei jätä ystävää ahdinkoon -- joka niin tekee, hylkää myös Kaikkivaltiaan.
14 “Ao aflito deve o amigo mostrar compaixão, mesmo ao que abandonou o temor do Todo-Poderoso.
15 Minun ystäväni ovat pettäneet minut kuin kevätpuro, joka juoksee tyhjiin.
15 Meus irmãos me enganaram; são como um ribeiro, como a torrente que transborda no vale,
16 Kun jää sulaa, puro samenee, se on tulvillaan vuorilta sulanutta lunta.
16 turvada com o gelo e com a neve que nela se esconde,
17 Mutta pian vedet ehtyvät, ja kun helteet tulevat, uomat jäävät tyhjilleen.
17 torrente que seca quando o tempo aquece, e que no calor desaparece do seu lugar.
18 Karavaanit etsivät niistä vettä, muuttavat suuntaansa, eksyvät autiomaahan ja tuhoutuvat.
18 As caravanas se desviam dos seus caminhos, sobem para lugares desolados e perecem.
19 Teman karavaaneissa tähyillään joka taholle, Saban karavaanit uskovat löytävänsä vettä.
19 As caravanas de Temá procuram essa torrente, os viajantes de Sabá por ela suspiram.
20 Kaikki pettyvät: karavaani saapuu purolle, vettä ei ole.
20 Ficam envergonhados por terem confiado; quando chegam ali, ficam decepcionados.
21 Te olette nyt minulle tyhjän veroiset: minun kurjuuteni saa teidät vain kauhistumaan.
21 Assim também vocês não me ajudaram em nada; veem os meus males e ficam com medo.
22 Olenko pyytänyt teiltä jotakin? Olenko pyytänyt teitä maksamaan puolestani lunnaita?
22 Por acaso pedi que me dessem recompensa? Ou que da riqueza de vocês me trouxessem algum presente?
23 Olenko pyytänyt teitä pelastamaan minut vainoojiltani, ostamaan minut vapaaksi väkivaltaisten käsistä?
23 Será que pedi que me livrassem do poder do opressor? Ou que me resgatassem das mãos dos tiranos?”
24 Opettakaa minua, niin kuuntelen hiljaa. Osoittakaa minulle, missä olen mennyt harhaan.
24 “Ensinem-me, e eu me calarei; mostrem-me em que tenho errado.
25 Rehti puhe ei ketään vahingoita. Mutta mitä hyödyttävät teidän nuhdesaarnanne?
25 Como são persuasivas as palavras retas! Mas o que é que a repreensão de vocês repreende?
26 Te takerrutte sanoihin moittiessanne minua ja annatte tuskanhuutoni haipua tuuleen.
26 Por acaso vocês pensam em reprovar as minhas palavras, ditas por um desesperado ao vento?
27 Te heitätte orvosta arpaa ja olette valmiit myymään ystävänne.
27 Até sobre um órfão vocês lançariam sortes e seriam capazes de vender um amigo!
28 Katsokaa nyt minua silmiin: valehtelisinko minä teille vasten kasvoja?
28 Agora, pois, tenham a bondade de olhar para mim e vejam que não estou mentindo na cara de vocês.
29 Harkitkaa vielä kerran, ettei vääryys tapahtuisi. Ajatelkaa tarkoin. Minä olen syytön!
29 Por favor, mudem de parecer, e que não haja injustiça; mudem de parecer, e a justiça da minha causa triunfará.
30 Onko minun huulilleni noussut valheen sanoja? Eikö minun kieleni erottaisi oikeaa ja väärää?
30 Há iniquidade em meus lábios? Será que a minha boca não consegue discernir coisas perniciosas?”
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 6, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.