Jó 31
Pyhä Raamattu (PR) vs ARC
1 Olen tehnyt silmieni kanssa sopimuksen: koskaan en katsele naisten puoleen.
1 Fiz concerto com os meus olhos; como, pois, os fixaria numa virgem?
2 Minkä osan on Jumala taivaassaan minulle määrännyt? Mitä on Kaikkivaltias korkeuksissaan minua varten säätänyt?
2 Porque qual seria a parte de Deus vinda de cima, ou a herança do Todo-Poderoso desde as alturas?
3 Eikö onnettomuus ole sen osa, joka tekee väärin, eikö tuho kohtaa sitä, joka tekee pahaa?
3 Porventura, não é a perdição para o perverso, e o desastre, para os que praticam iniquidade?
4 Näkeehän Jumala kaikki tieni ja laskee jokaisen askeleni.
4 Ou não vê ele os meus caminhos e não conta todos os meus passos?
5 Olenko kulkenut vääryyden teitä, ovatko jalkani kiiruhtaneet vilpin poluille?
5 Se andei com vaidade, e se o meu pé se apressou para o engano
6 Punnitkoon Jumala minut lahjomattomalla vaa'alla, niin hän näkee, että olen viaton.
6 (pese-me em balanças fiéis, e saberá Deus a minha sinceridade);
7 Jos minun jalkani on poikennut tieltä, jos minun sydämeni on taipunut silmieni viettelyyn, jos käteni ovat vääryyden tahraamat,
7 se os meus passos se desviaram do caminho, e se o meu coração segue os meus olhos, e se às minhas mãos se apegou alguma coisa,
8 syököön vieras sen, minkä minä olen kylvänyt, ja revittäköön maasta minun peltoni oras!
8 então, semeie eu, e outro coma, e seja a minha descendência arrancada até à raiz.
9 Jos sydämeni on syttynyt toisen miehen vaimoon, jos olen vaaniskellut hänen ovellaan,
9 Se o meu coração se deixou seduzir por uma mulher, ou se eu andei rondando à porta do meu próximo,
10 jauhakoon oma vaimoni vieraan miehen jyviä ja käyköön kuka tahansa hänen vuoteeseensa.
10 então, moa minha mulher para outro, e outros se encurvem sobre ela.
11 Se tekoni vaatisi rangaistusta, se olisi loukkaus lakia ja kunniaa vastaan.
11 Porque isso seria uma infâmia e delito, pertencente aos juízes.
12 Se olisi tuli, joka syö ja tuhoaa, se repisi juurineen maasta koko minun satoni.
12 Porque é fogo que consome até à perdição e desarraigaria toda a minha renda.
13 Olenko loukannut palvelijani oikeuksia, kun hänellä on ollut riita-asia minua vastaan?
13 Se desprezei o direito do meu servo ou da minha serva, quando eles contendiam comigo,
14 Jos niin olen tehnyt, miten voisin puolustautua, kun Jumala nousee tuomitsemaan, mitä vastaisin, kun hän panee minut tilille?
14 então, que faria eu quando Deus se levantasse? E, inquirindo a causa, que lhe responderia?
15 Luoja, joka äitini kohdussa antoi minulle muodon, muovasi myös minun palvelijani. Me olemme saman käden tekoa.
15 Aquele que me formou no ventre não o fez também a ele? Ou não nos formou do mesmo modo na madre?
16 Olenko kieltänyt avuttomalta avun, sammuttanut lesken silmistä toivon?
16 Se retive o que os pobres desejavam ou fiz desfalecer os olhos da viúva;
17 Olenko syönyt leipäni yksin ja jättänyt orvon vaille osaansa?
17 ou sozinho comi o meu bocado, e o órfão não comeu dele
18 Ei, nuoresta pitäen olen ruokkinut orpoja kuin isä, koko elinaikani olen pitänyt leskistä huolta.
18 (porque desde a minha mocidade cresceu comigo como com seu pai, e o guiei desde o ventre da minha mãe);
19 Olenko piittaamatta katsellut köyhää, jolla ei ole ollut vaatetta ylleen, tai kurjaa, jolla ei ole ollut millä itsensä peittää?
19 se a alguém vi perecer por falta de veste e, ao necessitado, por não ter coberta;
20 Eivätkö hänen jäsenensä saa kiittää minua, eivätkö minun lampaitteni villat anna hänelle lämpöä?
20 se os seus lombos me não abençoaram, se ele não se aquentava com as peles dos meus cordeiros;
21 Olenko uhkaillut orpoa tietäen, että tuomioistuin on minun puolellani?
21 se eu levantei a mão contra o órfão, porque na porta via a minha ajuda,
22 Jos niin olen tehnyt, vääntykööt olkapääni hartioista irti ja katketkoon käsivarteni!
22 então, caia do ombro a minha espádua, e quebre-se o meu braço desde o osso.
23 Minä pelkään Jumalan rangaistusta. Kuinka voisin kestää, kun hän nousee tuomitsemaan?
23 Porque o castigo de Deus era para mim um assombro, e eu não podia suportar a sua grandeza.
24 — ausente —
24 Se no ouro pus a minha esperança ou disse ao ouro fino: Tu és a minha confiança;
25 Olenko ylvästellyt suuresta omaisuudestani ja kaikesta, mitä käteni on saanut aikaan?
25 se me alegrei de que era muita a minha fazenda e de que a minha mão tinha alcançado muito;
26 Olenko katsellut aurinkoa, kun se loistaa, tai kuuta, kun se mahtavana kulkee tietään,
26 se olhei para o sol, quando resplandecia, ou para a lua, caminhando gloriosa;
27 niin että sydämeni on langennut salaa niitä palvomaan ja käteni on lähettänyt niille suudelmia?
27 e o meu coração se deixou enganar em oculto, e a minha boca beijou a minha mão,
28 Jos niin olen tehnyt, olen ansainnut tuomion. Olenhan silloin kieltänyt Jumalan, joka on taivaassa.
28 também isto seria delito pertencente ao juiz; pois assim negaria a Deus, que está em cima.
29 Minä en ole iloinnut vihamieheni onnettomuudesta, en ole riemastunut hänen vastoinkäymisestään.
29 Se me alegrei da desgraça do que me tem ódio, e se eu exultei quando o mal o achou
30 En ole antanut kieleni tehdä syntiä, vihamiehellenikään en ole toivottanut kuolemaa.
30 (também não deixei pecar o meu paladar, desejando a sua morte com maldição);
31 — ausente —
31 se a gente da minha tenda não disse: Ah! Quem se não terá saciado com a sua carne!
32 Vieras ei joutunut yöpymään taivasalla, minä avasin oveni matkalaiselle.
32 O estrangeiro não passava a noite na rua; as minhas portas abria ao viandante.
33 En ole peittänyt syntejäni, niin kuin monet tekevät, en ole kätkenyt niitä viittani salataskuun.
33 Se, como Adão, encobri as minhas transgressões, ocultando o meu delito no meu seio,
34 Siksi en pelkää ihmisiä, en kauhistu kansanjoukon pilkkaa, en piileksi mykkänä taloni suojassa.
34 trema eu perante uma grande multidão, e o desprezo das famílias me apavore, e eu me cale, e não saia da porta.
35 Kunpa joku kuuntelisi minua! Omalla nimelläni minä vahvistan puheeni. Vastaa nyt minulle, kaikkivaltias Jumala! Missä on syytekirja? Näytä se!
35 Ah! Quem me dera um que me ouvisse! Eis que o meu intento é que o Todo-Poderoso me responda e que o meu adversário escreva um livro.
36 Minä levitän sen viitaksi harteilleni, kierrän sen seppeleeksi päähäni!
36 Por certo que o levaria sobre o meu ombro, sobre mim o ataria como coroa.
37 Voin kertoa sinulle jokaisen askeleni ja lähestyä sinua kuin ruhtinas.
37 O número dos meus passos lhe mostraria; como príncipe me chegaria a ele.
38 Jos oma peltoni minua syyttää, jos kaikki sen vaot yhdessä itkevät,
38 Se a minha terra clamar contra mim, e se os seus regos juntamente chorarem;
39 jos olen syönyt sen voiman antamatta mitään tilalle ja suututtanut sen,
39 se comi a sua novidade sem dinheiro e sufoquei a alma dos seus donos,
40 kasvakoon se ohdaketta, ei enää vehnää, tuottakoon se ohran sijasta rikkaruohoa! Tähän päättyivät Jobin puheet.
40 por trigo me produza cardos, e por cevada, joio. Acabaram-se as palavras de Jó.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 31, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.