Jó 19
Pyhä Raamattu (PR) vs VC
1 Nyt Job sanoi:
1 Jó respondeu então nestes termos:
2 -- Kuinka kauan te aiotte ahdistaa minua, ruhjoa minua puheillanne?
2 Até quando afligireis a minha alma e me atormentareis com vossos discursos?
3 Kerran toisensa jälkeen olette minua pilkanneet, te ette häpeä piinata minua.
3 Eis que já por dez vezes me ultrajastes, e não vos envergonhais de me insultar.
4 Jos olisinkin rikkonut, minuahan se vain koskee.
4 Mesmo que eu tivesse verdadeiramente pecado, minha culpa só diria respeito a mim mesmo.
5 Jos luulette, että voitte asettua yläpuolelleni, osoittakaa, että olen ansainnut tämän häpeän!
5 Se vos quiserdes levantar contra mim, e convencer-me de ignomínia,
6 Ettekö te näe, että Jumala on tehnyt väärin minua kohtaan? Hän viritti minulle verkkonsa.
6 sabei que foi Deus quem me afligiu e me cercou com suas redes.
7 — ausente —
7 Clamo contra a violência, e ninguém me responde; levanto minha voz, e não há quem me faça justiça.
8 Jumala on pystyttänyt tielleni kivivallin, en pääse siitä yli, kaikki polkuni hän on peittänyt pimeään.
8 Fechou meu caminho para que eu não possa passar, e espalha trevas pelo meu caminho;
9 Hän on riistänyt minulta kunnian ja arvon, hän on temmannut päästäni seppeleen.
9 despojou-me de minha glória, e tirou-me a coroa da cabeça.
10 Joka puolelta hän minua raastaa, minä olen mennyttä, hän repäisee pois minun toivoni kuin puun maasta.
10 Demoliu-me por inteiro, e pereço, desenraizou minha esperança como uma árvore,
11 Hänen vihansa on syttynyt, hän pitää minua vihollisenaan.
11 acendeu a sua cólera contra mim, tratou-me como um inimigo.
12 Hänen joukkonsa tulevat yhtenä rintamana, joka puolelle ne rakentavat valleja, ne piirittävät minun majani.
12 Suas milícias se concentraram, construíram aterros para me assaltarem, acamparam em volta de minha tenda.
13 Omat veljeni ovat jättäneet minut yksin, ystäväni ovat minusta vieraantuneet.
13 Meus irmãos foram para longe de mim, meus amigos de mim se afastaram.
14 Läheiseni ja tuttavani pysyvät poissa, muukalaiset, jotka otin kattoni alle, ovat unohtaneet minut.
14 Meus parentes e meus íntimos desapareceram, os hóspedes de minha casa esqueceram-se de mim.
15 Orjattareni vieroksuvat minua, olen heille outo.
15 Minhas servas olham-me como um estranho, sou um desconhecido para elas.
16 Kutsun palvelijaani, mutta häntä ei kuulu, ei vaikka minä pyytämällä pyydän.
16 Chamo meu escravo, ele não responde, preciso suplicar-lhe com a boca.
17 — ausente —
17 Minha mulher tem horror de meu hálito, sou pesado aos meus próprios filhos.
18 Pahaiset kakaratkin minua halveksivat. Kun nousen seisomaan, he ovat heti ilkkumassa.
18 Até as crianças caçoam de mim; quando me levanto, troçam de mim.
19 Oma ystäväpiirini inhoaa minua, nekin, joita minä rakastin, torjuvat minut.
19 Meus íntimos me abominam, aqueles que eu amava voltam-se contra mim.
20 Minä olen pelkkää luuta ja nahkaa, hampaani paljastuvat ikenien alta.
20 Meus ossos estão colados à minha pele, à minha carne, e fujo com a pele de meus dentes.
21 Säälikää minua, säälikää, te, jotka olette ystäviäni! Jumalan käsi on koskenut minuun.
21 Compadecei-vos de mim, compadecei-vos de mim, ao menos vós, que sois meus amigos, pois a mão de Deus me feriu.
22 Miksi tekin vainoatte minua, yhdessä Jumalan kanssa? Ettekö ole jo kylliksi minua kalvaneet?
22 Por que me perseguis como Deus, e vos mostrais insaciáveis de minha carne?
23 Kunpa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, kunpa ne talletettaisiin kirjaan,
23 Oh!, se minhas palavras pudessem ser escritas, consignadas num livro,
24 uurrettaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi taltalla hakaten, lyijyllä piirtäen!
24 gravadas por estilete de ferro em chumbo, esculpidas para sempre numa rocha!
25 Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.
25 Eu o sei: meu vingador está vivo, e aparecerá, finalmente, sobre a terra.
26 Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan,
26 Por detrás de minha pele, que envolverá isso, na minha própria carne, verei Deus.
27 saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa.
27 Eu mesmo o contemplarei, meus olhos o verão, e não os olhos de outro; meus rins se consomem dentro de mim.
28 — ausente —
28 Pois, se dizes: Por que o perseguimos, e como encontraremos nele uma razão para condená-lo?
29 Pelätkää toki miekkaa! Tuollainen kovuus on synti, joka ansaitsee kuoleman. Muistakaa: on olemassa tuomari.
29 Temei o gume da espada, pois a cólera de Deus persegue os maus, e sabereis que há uma justiça.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 19, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.