Jó 19
Pyhä Raamattu (PR) vs ARIB
1 Nyt Job sanoi:
1 Então Jó respondeu:
2 -- Kuinka kauan te aiotte ahdistaa minua, ruhjoa minua puheillanne?
2 Até quando afligireis a minha alma, e me atormentareis com palavras?
3 Kerran toisensa jälkeen olette minua pilkanneet, te ette häpeä piinata minua.
3 Já dez vezes me haveis humilhado; não vos envergonhais de me maltratardes?
4 Jos olisinkin rikkonut, minuahan se vain koskee.
4 Embora haja eu, na verdade, errado, comigo fica o meu erro.
5 Jos luulette, että voitte asettua yläpuolelleni, osoittakaa, että olen ansainnut tämän häpeän!
5 Se deveras vos quereis engrandecer contra mim, e me incriminar pelo meu opróbrio,
6 Ettekö te näe, että Jumala on tehnyt väärin minua kohtaan? Hän viritti minulle verkkonsa.
6 sabei então que Deus é o que transtornou a minha causa, e com a sua rede me cercou.
7 — ausente —
7 Eis que clamo: Violência! mas não sou ouvido; grito: Socorro! mas não há justiça.
8 Jumala on pystyttänyt tielleni kivivallin, en pääse siitä yli, kaikki polkuni hän on peittänyt pimeään.
8 com muros fechou ele o meu caminho, de modo que não posso passar; e pôs trevas nas minhas veredas.
9 Hän on riistänyt minulta kunnian ja arvon, hän on temmannut päästäni seppeleen.
9 Da minha honra me despojou, e tirou-me da cabeça a coroa.
10 Joka puolelta hän minua raastaa, minä olen mennyttä, hän repäisee pois minun toivoni kuin puun maasta.
10 Quebrou-me de todos os lados, e eu me vou; arrancou a minha esperança, como a, uma árvore.
11 Hänen vihansa on syttynyt, hän pitää minua vihollisenaan.
11 Acende contra mim a sua ira, e me considera como um de seus adversários.
12 Hänen joukkonsa tulevat yhtenä rintamana, joka puolelle ne rakentavat valleja, ne piirittävät minun majani.
12 Juntas as suas tropas avançam, levantam contra mim o seu caminho, e se acampam ao redor da minha tenda.
13 Omat veljeni ovat jättäneet minut yksin, ystäväni ovat minusta vieraantuneet.
13 Ele pôs longe de mim os meus irmãos, e os que me conhecem tornaram-se estranhos para mim.
14 Läheiseni ja tuttavani pysyvät poissa, muukalaiset, jotka otin kattoni alle, ovat unohtaneet minut.
14 Os meus parentes se afastam, e os meus conhecidos se esquecem de, mim.
15 Orjattareni vieroksuvat minua, olen heille outo.
15 Os meus domésticos e as minhas servas me têm por estranho; vim a ser um estrangeiro aos seus olhos.
16 Kutsun palvelijaani, mutta häntä ei kuulu, ei vaikka minä pyytämällä pyydän.
16 Chamo ao meu criado, e ele não me responde; tenho que suplicar-lhe com a minha boca.
17 — ausente —
17 O meu hálito é intolerável à minha mulher; sou repugnante aos filhos de minha mãe.
18 Pahaiset kakaratkin minua halveksivat. Kun nousen seisomaan, he ovat heti ilkkumassa.
18 Até os pequeninos me desprezam; quando me levanto, falam contra mim.
19 Oma ystäväpiirini inhoaa minua, nekin, joita minä rakastin, torjuvat minut.
19 Todos os meus amigos íntimos me abominam, e até os que eu amava se tornaram contra mim.
20 Minä olen pelkkää luuta ja nahkaa, hampaani paljastuvat ikenien alta.
20 Os meus ossos se apegam à minha pele e à minha carne, e só escapei com a pele dos meus dentes.
21 Säälikää minua, säälikää, te, jotka olette ystäviäni! Jumalan käsi on koskenut minuun.
21 Compadecei-vos de mim, amigos meus; compadecei-vos de mim; pois a mão de Deus me tocou.
22 Miksi tekin vainoatte minua, yhdessä Jumalan kanssa? Ettekö ole jo kylliksi minua kalvaneet?
22 Por que me perseguis assim como Deus, e da minha carne não vos fartais?
23 Kunpa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, kunpa ne talletettaisiin kirjaan,
23 Oxalá que as minhas palavras fossem escritas! Oxalá que fossem gravadas num livro!
24 uurrettaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi taltalla hakaten, lyijyllä piirtäen!
24 Que, com pena de ferro, e com chumbo, fossem para sempre esculpidas na rocha!
25 Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.
25 Pois eu sei que o meu Redentor vive, e que por fim se levantará sobre a terra.
26 Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan,
26 E depois de consumida esta minha pele, então fora da minha carne verei a Deus;
27 saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa.
27 vê-lo-ei ao meu lado, e os meus olhos o contemplarão, e não mais como adversário. O meu coração desfalece dentro de mim!
28 — ausente —
28 Se disserdes: Como o havemos de perseguir! e que a causa deste mal se acha em mim,
29 Pelätkää toki miekkaa! Tuollainen kovuus on synti, joka ansaitsee kuoleman. Muistakaa: on olemassa tuomari.
29 temei vós a espada; porque o furor traz os castigos da espada, para saberdes que há um juízo.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 19, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.