Jó 19
Pyhä Raamattu (PR) vs NVT
1 Nyt Job sanoi:
1 Então Jó falou novamente:
2 -- Kuinka kauan te aiotte ahdistaa minua, ruhjoa minua puheillanne?
2 “Até quando vocês vão me atormentar? Até quando vão me esmagar com suas palavras?
3 Kerran toisensa jälkeen olette minua pilkanneet, te ette häpeä piinata minua.
3 Dez vezes já me insultaram; deveriam se envergonhar de me tratar tão mal.
4 Jos olisinkin rikkonut, minuahan se vain koskee.
4 Ainda que eu tivesse pecado, seria problema meu, e não de vocês.
5 Jos luulette, että voitte asettua yläpuolelleni, osoittakaa, että olen ansainnut tämän häpeän!
5 Pensam que são melhores que eu; usam minha humilhação como prova de meu pecado.
6 Ettekö te näe, että Jumala on tehnyt väärin minua kohtaan? Hän viritti minulle verkkonsa.
6 Mas Deus é que foi injusto comigo e me prendeu em sua rede.
7 — ausente —
7 “Clamo: ‘Socorro!’, mas ninguém responde; grito em protesto, mas não há justiça.
8 Jumala on pystyttänyt tielleni kivivallin, en pääse siitä yli, kaikki polkuni hän on peittänyt pimeään.
8 Deus fechou meu caminho para eu não passar e cobriu de escuridão minha estrada.
9 Hän on riistänyt minulta kunnian ja arvon, hän on temmannut päästäni seppeleen.
9 Despojou-me de minha honra e removeu a coroa de minha cabeça.
10 Joka puolelta hän minua raastaa, minä olen mennyttä, hän repäisee pois minun toivoni kuin puun maasta.
10 Destruiu-me por todos os lados, e estou acabado; como se eu fosse uma árvore, arrancou minha esperança pela raiz.
11 Hänen vihansa on syttynyt, hän pitää minua vihollisenaan.
11 Sua ira arde contra mim; ele me considera seu inimigo.
12 Hänen joukkonsa tulevat yhtenä rintamana, joka puolelle ne rakentavat valleja, ne piirittävät minun majani.
12 Suas tropas avançam e abrem caminhos para me atacar; acampam ao redor de minha tenda.
13 Omat veljeni ovat jättäneet minut yksin, ystäväni ovat minusta vieraantuneet.
13 “Meus irmãos se mantêm afastados, meus conhecidos se voltaram contra mim.
14 Läheiseni ja tuttavani pysyvät poissa, muukalaiset, jotka otin kattoni alle, ovat unohtaneet minut.
14 Minha família se foi, meus amigos chegados me esqueceram.
15 Orjattareni vieroksuvat minua, olen heille outo.
15 Meus hóspedes e criadas me consideram um estranho; para eles, sou como um estrangeiro.
16 Kutsun palvelijaani, mutta häntä ei kuulu, ei vaikka minä pyytämällä pyydän.
16 Quando chamo meu servo, ele não vem; tenho de suplicar!
17 — ausente —
17 Meu hálito enoja minha esposa; sou rejeitado pela própria família.
18 Pahaiset kakaratkin minua halveksivat. Kun nousen seisomaan, he ovat heti ilkkumassa.
18 Até as crianças me desprezam; quando me levanto para falar, me dão as costas.
19 Oma ystäväpiirini inhoaa minua, nekin, joita minä rakastin, torjuvat minut.
19 Meus amigos chegados me detestam; aqueles que eu amo se voltaram contra mim.
20 Minä olen pelkkää luuta ja nahkaa, hampaani paljastuvat ikenien alta.
20 Fui reduzido a pele e osso; escapei da morte por um triz.
21 Säälikää minua, säälikää, te, jotka olette ystäviäni! Jumalan käsi on koskenut minuun.
21 “Tenham misericórdia de mim, meus amigos! Tenham misericórdia, pois a mão de Deus me feriu.
22 Miksi tekin vainoatte minua, yhdessä Jumalan kanssa? Ettekö ole jo kylliksi minua kalvaneet?
22 Será que também precisam me perseguir, como Deus me persegue? Já não me criticaram o suficiente?
23 Kunpa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, kunpa ne talletettaisiin kirjaan,
23 “Quem dera minhas palavras fossem registradas! Quem dera fossem escritas num monumento,
24 uurrettaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi taltalla hakaten, lyijyllä piirtäen!
24 entalhadas com um cinzel de ferro e preenchidas com chumbo, gravadas para sempre na rocha!
25 Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.
25 “Quanto a mim, sei que meu Redentor vive e que um dia, por fim, ele se levantará sobre a terra.
26 Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan,
26 E, depois que meu corpo tiver se decomposto, ainda assim, em meu corpo,
27 saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa.
27 Eu o verei por mim mesmo, sim, o verei com meus próprios olhos; meu coração muito anseia por esse dia!
28 — ausente —
28 “Como vocês se atrevem a me perseguir e dizer: ‘É culpa dele’?
29 Pelätkää toki miekkaa! Tuollainen kovuus on synti, joka ansaitsee kuoleman. Muistakaa: on olemassa tuomari.
29 Deveriam temer o castigo, pois sua atitude merece ser punida; então saberão que há juízo”.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 19, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.