Romanos 9
Isthmus Mixe NT (MIR_TBL) vs NTLH
1 Jaanc̈h tehm̱ jiootmayhájpøc̈hä judíoscøxpähajxy jeꞌeguiøxpä coo hajxy quiaꞌa mäbøgaꞌañ coo jaꞌa Jesucristo hajxy tøø ñähhoꞌtuꞌudyii. Høøc̈h nmägunaax̱hajxy jeꞌe. Jaanc̈h tehm̱ chaac̈hǿøbiøch njoot jaduhṉ coo hajxy quiaꞌa mäbøgaꞌañ. Tǿyhøch jaduhṉ nmädiaꞌagy. Cooc̈hä Jesucristo nmøødhity tuꞌugjoot tuꞌugwiinmahñdy, jaduhṉä tøyhajt hajxy mmøødhádät cooc̈h ngaꞌa høhṉdaꞌagy. Jaꞌa nhamdsoo juøhñdyháamhøch jaduhṉ nnajuøꞌøy cooc̈h ngaꞌa høhṉdaꞌagy, møød coo Dioshespíritu jaduhṉ miänaam̱bä. Jaanc̈h tehm̱ chaac̈hǿøbiøch njoot jaduhṉ cooc̈hä nmägunaax̱hajxy quiaꞌa mäbøgaꞌañ; høxtä cu nja nähhädaactuꞌudáaṉhøch hajxy jiiby haxøøgtuum coo Dios jaduhṉ cu miänaaṉ̃. Jadúhṉhøch nmänaꞌanaꞌañ cooc̈hä Jesucristo cu xquiaꞌa yajnähwaach, pero cooc̈hä nmägunaax̱hajxy cu yajnähwaatsä. Hoorä, jaꞌa Israel, højts nhap ndeedy hijty jeꞌe jegyhajty.
1 O que eu digo é verdade. Sou de Cristo e não minto; pois a minha consciência, que é controlada pelo Espírito Santo, também me afirma que não estou mentindo.
2 — ausente —
2 Sinto uma grande tristeza e uma dor sem fim no coração
3 — ausente —
3 por causa do meu povo, que é minha raça e meu sangue. Para o bem desse povo, eu mesmo poderia desejar receber a maldição de Deus e ficar separado de Cristo.
4 Jéquiänä Dios jaꞌa Israel miøødyajcuhdujcy coo Israel yhap yhoc‑hajxy hänajty piuhbedáaṉäxä. Jaanc̈h huunghajtä hajxy jeꞌeduhṉ jaꞌa Diósäm. Jeꞌeduhṉ ñänøøm̱by coo hajxy jaduhṉ quiuꞌughajtä jaꞌa Diósäm. Yhijx hajxy jaduhṉ coo Dios jaꞌa miäjaa yajcähxøꞌcy jim̱ mädøyyä maa Diostøjcän. Jaduhṉ hänajty quiähxøꞌøgy nebiä jocän. Mänitä Dios hajxy yhanehm̱ä madiuꞌu. Mänitä Moisés quiujahy nebiatiä Dios hänajty tøø yhaneꞌemiän. Mänitä Dios cuhdujt yejcy nebiatiä Dios hajxy jaduhṉ jim̱ wyiingudsähgǿꞌøwät. Mänitä Dios tøyhajt yejcy coo jaꞌa yajnähwaatspä hajxy hänajty yajnäguexaꞌañii. Cooc̈h jaduhṉ nnänøm̱y coo hajxy yhaphaty yhoc‑hadyii jaꞌa Israel, højts jaduhṉ niñänǿøm̱äp, højts judíoshajxy.
4 Eles são o povo escolhido por Deus; ele os tornou seus filhos e repartiu a sua glória com eles. Deus fez suas alianças com eles e lhes deu a lei , a verdadeira maneira de adorar e as promessas.
5 Højtsä jecyjiäyaꞌay nhaphajt ndeedyhajt, jaꞌa Abraham møødä Isaac møødä Jacobo. Cumaayyä jaꞌa jecyjiäyaꞌayhajxy jaduhṉ jaꞌa Diósäm. Y coo Cristo yaa hoy jiäyaꞌayhaty hädaa yaabä naax̱wiin neby højtshájtäm, jaanä jaduhṉ jeꞌe yhaphájtäbä yhoc‑hájtäbä jaꞌa Israel. Dioshajpä Cristo. Cøx̱iä wiinä jeꞌeduhṉ yhaneꞌemy homiaajä. Tsøc hajxy wiingudsähgǿøyyäm homiänaaxøøjä coo miøjjä coo jiaanc̈hä. Tøyhajt jaduhṉ.
5 Eles são descendentes dos patriarcas ; e, como ser humano, Cristo pertence à raça deles. Que Cristo, que é o Deus que governa todos, seja louvado para sempre! Amém !
6 Cooc̈h nmänaꞌañ cooc̈hä nmägunaax̱hajxy quiaꞌa mäbøgaꞌañ coo Jesucristo hajxy tøø xñähhoꞌtúutäm, cábøch jaduhṉ nmänaꞌanaꞌañ cooc tyijy jaꞌa Dios jaꞌa miädiaꞌagy tøø quiaꞌa yajtøjiaty coo jecy miänaaṉ̃ coogä Israel yhap yhoc‑hajxy hänajty yajnähwaꞌadsaꞌañii. Hix, coo Dios jaꞌa Israel jecy ñämaayy coo yhap yhoc‑hajxy hänajty yajnähwaꞌads yajcuhwaꞌadsáaṉäxä, cabä Dios hänajty miänaꞌanaꞌañ cooc tyijy hajxy hänajty nägøx̱iä ñähwaꞌads quiuhwaꞌadsaꞌañ. Jueꞌe hänajty ñänøøm̱by pønjaty mäbøjp coo Dios yajtøjiaty waam̱baty tøø quiapxy tøø miädiaꞌagy. Hix̱, cabä Israel yhap yhoc‑hajxy nämay miäbøcy coo hajxy tøø ñähhoꞌtuꞌudyii jaꞌa Jesucrístäm. Pønjaty jaduhṉ mäbøjp, jeꞌeds hajxy jaduhṉ tøyhajt haphájtäp hoc‑hájtäp jaꞌa Israel. Pønjaty jaduhṉ caꞌa mäbøjp, cab hajxy tøyhajt yhaphaty yhoc‑hadyii jaꞌa Israéläm.
6 Eu não estou dizendo que a promessa de Deus tenha falhado. De fato, nem todos os israelitas fazem parte do povo de Deus.
7 Jaanä jaduhṉä Abraham jaꞌa yhuunghajxy jeꞌebä. Tuꞌuquiä jaduhṉ ñänøøm̱ä jaꞌa Diósäm coo hoyhajt weenhajt hänajty mioꞌowáaṉäbä nebiä Abraham hänajty mioꞌowaꞌañiijän. Jaꞌa Abraham jaꞌa yhuung tuꞌugpä, cab jeꞌe jaduhṉ ñänøøm̱ä coo tii mioꞌowaꞌañii. Jaduhṉ jim̱ myiṉ̃ cujaay maa Diosmädiaꞌaguiän: “Jaꞌa miic̈h mhuung Isaac, jeꞌe yhap yhóc‑høch jaduhṉ nhixáaṉäp nej miic̈h mhap nej miic̈h mhocän”, nøm̱ä Dios jaꞌa Abraham jecy ñämaayy.
7 Nem todos os descendentes de Abraão são filhos de Deus. Pois Deus disse a Abraão: “Por meio de Isaque é que você terá os descendentes que eu lhe prometi.”
8 Jaduhṉä tøyhajt hajxy nmøødhájtäm coo Isaac yhap yhoc‑hajxy quiuꞌughájtäxä jaꞌa Diósäm. Paadiä Isaac yhap yhoc‑hajxy jaduhṉ quiuꞌughájtäxä jaꞌa Diósäm coo Abraham jecy yhawaaṉä coo tioꞌoxiøjc hänajty yhuungpaadaꞌañ. Coo jaꞌa Abraham jaduhṉ yhawáaṉäxä, tøø jaꞌa Sara hänajty miäjay, y cabä yhuung hänajty ni tuꞌugtä.
8 Isso quer dizer que os que são considerados como os verdadeiros descendentes de Abraão são aqueles que nasceram como resultado da promessa de Deus, e não os que nasceram de modo natural .
9 Hix̱, cahnä Sara hänajty yhuungpaadyñä, tǿøyyämä Dios jaꞌa Abraham hänajty jaduhṉ ñämaꞌay: “Coo jaduhṉ yhabáadät, mänit miic̈h mhixaꞌañ cooc̈hä nmädiaꞌagy nyajtøjiadaꞌañ. Coꞌnaꞌawaam̱bä mdoꞌoxiøjc Sara. Yaꞌayhänaꞌc jaduhṉ minaam̱b caꞌawaam̱b”, nøm̱ä Dios jaꞌa Abraham jecy ñämáaguiumbä. Jaꞌa Isaac jaduhṉ nänøøm̱ä coo hänajty myinaꞌañ quiaꞌawaꞌañ.
9 Pois, quando fez a promessa, Deus disse a Abraão o seguinte: “No tempo certo eu voltarei, e Sara, sua mulher, terá um filho.”
10 Jaanä jaduhṉä Rebécabä, jaꞌa Isaac tioꞌoxiøjc, coo jeꞌe quioꞌnaabiä, mänitä pigänaꞌc‑hajxy myiiṉ̃guiahy tähoocmechpä.
10 E mais ainda: os dois filhos de Rebeca tinham o mesmo pai, o nosso antepassado Isaque. Mas, para que a escolha de um deles fosse completamente de acordo com o plano de Deus, o próprio Deus disse a Rebeca: “O mais velho será dominado pelo mais moço.” Disse isso antes de eles nascerem e antes de fazerem qualquer coisa, boa ou má. Assim ficou confirmado que é de acordo com o seu plano que Deus escolhe aqueles que ele quer chamar , sem levar em conta o que eles tenham feito.
11 Cahnä Rebeca hänajty quioꞌnaꞌayñä, tǿøyyäm hänajty ñämaꞌayii jaꞌa Diósäm coo jaꞌa Jacobo jaꞌa Esaú hänajty yhaneꞌemaꞌañ, hoyyä Esaú jayøjp jia mejch, hoyyä Jacobo jia jaac tehm̱ miejch høx̱haam. Paadiä Dios jaduhṉ miänaaṉ̃, tǿøyyäm hänajty wyiinmahñdyhaty coo Jacobo yhap yhoc‑hajxy hänajty quiuꞌughadáaṉäxä jaꞌa Diósäm, møød coo Esaú yhap yhoc‑hajxy hänajty jaduhṉ quiaꞌa cuꞌughadáaṉäxä, hoy hänajty quiaꞌa jagä cähxøꞌøgyñä pø hoyhänaꞌc‑hadaam̱bä Rebeca yhuunghajxy hänajty, pø caj. Hix̱, hamdsoojootä Dios jaduhṉ wyiinmahñdyhajty nebiä Jacobo hänajty yhixaꞌañ, nebiä Esaú hänajty yhixaꞌañ.
11 — ausente —
13 Jaduhṉ jim̱ myiim̱bä cujaay maa Diosmädiaꞌaguiän: “Ndsójc‑høc̈hä Jacobo møødä yhap møødä yhoc‑hajxy, páadyhøch hajxy nnäxuudsaꞌañ. Pero jaꞌa Jacobo yhajch, jaꞌa Esaú, cábøch jeꞌe nnäxuudsaꞌañ. Ni cábøc̈hä yhap yhoc‑hajxy jaduhṉ nnäxuudsáaṉäbä”, nøm̱ä Dios cujecy miänaaṉ̃.
13 Como dizem as Escrituras Sagradas : “Eu escolhi Jacó, mas rejeitei Esaú.”
14 Pero cab hajxy hawiinmats waam̱b nmänáaṉämät cooc tyijy Dios hoy quiaꞌa wiinmahñdyhajty coo miänaaṉ̃ coogä Jacobo yhap yhoc‑hajxy hänajty piuhbedáaṉäxä, møød coogä Esaú yhap yhoc‑hajxy hänajty quiaꞌa puhbedáaṉäxä. Caj pues. Haa caꞌa, hoyyä Dios jaduhṉ wyiinmahñdyhaty homiänaaxøøjä.
14 O que vamos dizer, então? Que Deus é injusto? De modo nenhum!
15 Hix̱, jaduhṉä Dios jaꞌa Moisés jecy ñämaayy: “Nnäxúuꞌchpøch nbaꞌhäyóobiøch pønjátyhøch njoot chojpy cooc̈h jaduhṉ nnäxúudsät, cooc̈h jaduhṉ nbaꞌhäyówät. Cábøch nnäxuudsaꞌañ pǿṉhøch njoot quiaꞌa tsojpy cooc̈h nnäxúudsät.”
15 Pois ele disse a Moisés: “Terei misericórdia de quem eu quiser; terei pena de quem eu desejar.”
16 Coo Dios jaduhṉ miänäxuuc̈h, jaduhṉ hajxy nyajnajuǿøyyäm coo hojioot jiaanc̈h tehm̱ miøødä. Hamdsoo ñägapxy pøṉ ñäxuudsaam̱by. Hamdsoojoot jaduhṉ miänäxuuc̈h, caj jieꞌeguiøxpä coo hajxy cu nja nämáayyäm coo hajxy ween xñäxúuꞌtsäm, coo hajxy ween xpiaꞌhäyóow̱äm. Ni quiaꞌa jeꞌeguiøxpä coo njoot hajxy nbädáacäm coo hajxy hoy njäyaꞌayhájtämät.
16 Portanto, tudo isso depende não do que as pessoas querem ou fazem, mas somente da misericórdia de Deus.
17 Hix̱, ñäxuuꞌchpä Dios pøṉ ñäxuudsaam̱by. Jaanä jaduhṉduhm̱bä, yajnähdijpiä Dios coo quiopc‑hajxy xiéxät pøṉä Dios jaduhṉ yajmädsojpy coo quiopc‑hajxy jaduhṉ xiéxät. Jaduhṉä Dios jaꞌa gobiernä jaꞌa quiopc jecy yajxejxä, jaꞌa hänajty jim̱ hanehm̱bä Egiptonaaxooty. Tøyhajt jaduhṉ. Haa caꞌa, jaduhṉ jim̱ myiṉ̃ cujaay maa Diosmädiaꞌaguiän coo Dios jaꞌa gobiernä jaduhṉ ñämaayy: “Páadyhøch miic̈h tøø nyajmøjtägøꞌøy, tøøc̈h hänajty nwiinmay cooc̈hä nmäjaa hänajty nyajcähxøꞌøgaꞌañ maa mijts mnaax̱ maa mijts mgajptän. Cooc̈h nguꞌug jim̱ nhøxwoobädsǿm̱ät maa mijts mnaax̱ maa mijts mgajptän, jadúhṉhøch nmäjaa njaanc̈h tehm̱ yajcähxøꞌøgaꞌañ. Jaduhṉä mädiaꞌagy wiäditaꞌañ wiinduhm̱yhagajpt jaꞌa høøc̈hcøxpä cooc̈h njaanc̈h tehm̱ miøjjä cooc̈h njaanc̈h tehm̱ jiaanc̈hä”, nøm̱ä gobiernä jecy ñämaayyä.
17 Porque, como está escrito nas Escrituras Sagradas, Deus disse a Faraó: “Foi para isto mesmo que eu pus você como rei, para mostrar o meu poder e fazer com que o meu nome seja conhecido no mundo inteiro.”
18 — ausente —
18 Portanto, Deus tem misericórdia de quem ele quer e endurece o coração de quem ele quer.
19 Jii hänaꞌc‑hajxiädaꞌa näjeꞌe miänaꞌanaꞌañ: “Cabä Dios wyiinmahñdy yhoyyä jeꞌeguiøxpä coo hajxy xñäxøꞌøwǿøyyäm cooc højts pojpä cädieey nmøødhájtäm. Haa caꞌa, hamdsoo højts ngopc tøø xyajxéjxäm. Paady højts pojpä cädieey nmøødhájtäm.”
19 Algum de vocês vai me dizer: “Se é assim, como é que Deus pode encontrar culpa nas pessoas? Quem pode ir contra a vontade de Deus?”
20 Pero cab jaduhṉ yhahixøꞌøy coo pøṉ jaduhṉ miänáꞌanät. Tøyhajt jaduhṉ. Caj pues. Haa caꞌa, yaa hajxy njäyaꞌayhájtäm. Cabä cuhdujt hajxy nnäꞌägädä møødhájtäm ni weeṉ̃tiä coo Dios hajxy nhadsóow̱ämät. Hix̱, jaduhṉ mäwíinäts højts Dios xyajnähdíjjäm nebiä tuꞌtspojtspädøjc‑hajxy piochän nebiä jioot hajxy yajmädsoquiän. Coo tuꞌts quiapxǿꞌøgät, cabä pojtspä hawiinmats ñämáꞌawät: “Tiic̈h yajxóṉ coo xquiaꞌa pojch.” Caj pues, cab jaduhṉ yhahixøꞌøy coo tuꞌts jaduhṉ miänáꞌanät.
20 Mas quem é você, meu amigo, para discutir com Deus? Será que um pote de barro pode perguntar a quem o fez: “Por que você me fez assim?”
21 Haa caꞌa, miøødä tuꞌtspojtspädøjc cuhdujt hajxy jaduhṉ coo tuꞌtsnaax̱ hajxy yajtúnät nebiä jioot hajxy yajmädsoquiän. Pø chojpiä jioothajxy jaduhṉ coo tsow̱duꞌts hajxy piódsät, pues miøødä cuhdujt hajxy jaduhṉ coo hajxy jaduhṉ piódsät. Y pø chojpiä jioothajxy jaduhṉ coo cuhgaꞌaybä hajxy piódsät, jaduhṉä cuhdujt hajxy miǿødäbä coo hajxy jaduhṉ piódsät. Jaduhṉ mäwíinädsä Dios cuhdujt miǿødäbä coo hajxy xyajnähdíjjämät nebiä jioot choquiän. Coo jioot jaduhṉ chógät coo hajxy xpiädáacämät hawaꞌadstuum, pues miøødä cuhdujt jaduhṉ coo hajxy jim̱ xpiädáacämät. Y coo jioot jaduhṉ chógät coo hajxy xpiädáacämät haxøøgtuum, jaduhṉä cuhdujt miǿødäbä coo hajxy jaduhṉ jim̱ xpiädáacämät.
21 Pois o homem que faz o pote tem o direito de usar o barro como quer. Do mesmo barro ele pode fazer dois potes: um pote para uso especial e outro para uso comum.
22 Y jaanä jaduhṉä Dios cuhdujt miǿødäbä coo jaduhṉ mieeꞌxtujcy jaꞌa cahwiindøjiäyaꞌaguiøxpä. Miøødä Dios cuhdujt jaduhṉ coo jaꞌa cahwiindøjiäyaꞌayhajxy yajcumädow̱ǿøjät. Pero cab hajxy choj cumädow̱aꞌañ, hoy hajxy tøø jia cädieey hanax̱iä. Hawiinmats hit jaduhṉ coo hajxy paquiä quiumädów̱ät. Y coo Dios hänajty yajcumädow̱aꞌañ jaꞌa quiädieeguiøxpähajxy, hijxtahṉdä Dios jaduhṉ yajcähxøꞌøgaam̱by coo mäjaa møc miøødä. Jaduhṉ yajcähxøꞌøgaam̱bä coo haxøøghänaꞌc‑hajxy tehṉgajnä quiaꞌa meeꞌxtugaꞌañii.
22 E foi isso o que Deus fez. Ele quis mostrar a sua ira e tornar bem-conhecido o seu poder. Assim suportou com muita paciência os que mereciam o castigo e que iam ser destruídos.
23 Coo Dios jaduhṉ jecy wyiinmahñdyhajty coo haxøøghänaꞌc yajcumädow̱aꞌañ, paady jaduhṉ wyiinmahñdyhajty neby højts jaduhṉ hoy nwiinjuǿøyyämät coo jaduhṉ yhawiinmatsä coo haxøøghänaꞌcä quiädieey hajxy quiumädów̱ät. Jaanä jaduhṉduhm̱bä, paadiä Dios jäyaꞌay näjeꞌe quiaꞌa yajcumädoy, jeꞌeguiøxpä coo hajxy ñäxuuc̈hii jaꞌa Diósäm, hoy hajxy hänajty tøø jia cädieey. Jequiän hajxy jaduhṉ yajnähdijjä coo hajxy jim̱ ñǿcxät Dioswiinduum. Højts jaduhṉ xñänǿøm̱äm coo Dios hajxy tøø xyajnähdíjjäm coo hajxy jim̱ xyajnøcxáaṉäm wyiinduum, pønjaty hajxy tøø xyajwiinwaaṉǿøyyäm coo hajxy xyhuunghadáaṉäm, møødä judíoshajxy, møødä cajpä judíoshajxy. Jaduhṉ hajxy nwiinjuǿøyyäm coo Dios møjmayhajt tøø tiuṉ̃ maa højtscøxphájtäm, møød coo hojioot jiaanc̈h tehm̱ miøødä.
23 Ele quis também mostrar como é grande a sua glória , que ele derramou sobre nós, que somos aqueles de quem ele teve pena e a quem ele já havia preparado para receberem a sua glória.
24 — ausente —
24 Pois nós somos aqueles que Deus chamou , não somente os que são judeus, mas também os não judeus.
25 Maa Oseas nocy jecy quiujahyyän, jaduhṉ jim̱ myiṉ̃ cujaay coo Dios jaduhṉ miänaaṉ̃:
25 Isso é o que ele diz no Livro de Oseias: “Aqueles que não eram meu povo eu chamarei de ‘meu Povo’. A nação que eu não amava chamarei de ‘minha Amada’.
26 nøm̱ä Dios miänaaṉ̃. Homiänaajä Dios yhity.
26 E no mesmo lugar onde foi dito: ‘Vocês não são o meu povo’, ali eles serão chamados de ‘os filhos do Deus vivo’.”
27 Y jaꞌa Isaías, jaduhṉ jeꞌe jecy quiujahy: “Yøꞌø judíoshajxy, hoy hajxy jaduhṉ jia nämayyä nebiä tsäbiuꞌujän, näweeṉ̃tiä hajxy jaduhṉ choꞌogaꞌañ.
27 E Isaías disse a respeito de Israel: “Mesmo que o povo de Israel seja tão numeroso como os grãos de areia da praia do mar, somente alguns deles serão salvos.
28 Jaꞌa jäyaꞌayhajxy yaa cädiehbiä hädaa yaabä naax̱wiin, mobädajpä hajxy yajcumädow̱aꞌañii jaꞌa Diósäm. Tähooc‑yajcumädoybä hajxy yajcumädow̱aꞌañii hoyhoy.”
28 Pois o Senhor julgará logo e de uma vez o mundo inteiro.”
29 Jaanä jaduhṉä Isaías jecy miädiáaccumbä jaꞌa judíoscøxpähajxy:
29 Como o próprio Isaías tinha dito antes: “Se o Senhor Todo-Poderoso não nos tivesse deixado alguns descendentes, seríamos agora como a cidade de Sodoma, estaríamos destruídos como Gomorra.”
30 Nébiøch cham̱ tøø ngujaayän, jequiän højtsä Dios xyajnähdijy coo højts hänajty xquiuꞌughadaꞌañ, højts judíoshajpä. Pero, jaꞌa jäyaꞌayhajxy cajpä judíos, cabä Dios hijty jeꞌe ñäxuuc̈h. Ni jaꞌa jäyaꞌayhajxy hijty quiaꞌa näxúuꞌtsäbä, jaꞌa hajxy hänajty caꞌa tajp caꞌa maabiä maa ñähwaatstaact hajxy piáadät. Pero cahnä jiegøꞌøy coo mädiaꞌagy hajxy tøø miädoonä coogä Dios jaꞌa Jesucristo yaa quiejxy, cooc jaꞌa Jesucristo hajxy hoy xñähhoꞌtúutäm. Coo hajxy jaduhṉ miädooy, näjeꞌe hajxy miäbøjcy; paady hajxy tøø ñähwaꞌac̈h, paady hajxy tøø quiuhwaꞌac̈h.
30 O que vamos dizer, então? Vamos dizer isto: os não judeus, que não procuravam ser aceitos por Deus, foram aceitos por meio da fé.
31 Pero yøꞌø judíoshajxy, jadúhṉäc tyijy hajxy hijty ñähwaꞌadsaꞌañ jeꞌeguiøxpä cooc tyijy hajxy hoy quiudiuṉ̃ nebiä Moisés jecy quiujahyyän. Pero cab hajxy jaduhṉ ñäꞌä nähwaach jeꞌeguiøxpä coo tøyhajt hajxy quiaꞌa møødä coo Dios miäyajnähwaꞌac̈h jeꞌeguiøxpä coo hojioot miøødä, caꞌa jieꞌeguiøxpä coo jäyaꞌayhajxy hoy jia wiꞌi jiäyaꞌayhadaꞌañ. Paadiä judíoshajxy quiaꞌa nähwaach jeꞌeguiøxpä coo hajxy quiaꞌa mäbøjcy coo højtsä Jesucristo xñähhoꞌtúutäm. Jaduhṉ mäwiin hajxy jiaty nebiä hänaꞌc quiuhnepiän tsaanähgøxp päyøꞌcujc. Cab hajxy ñäꞌägä mech maa hajxy hänajty jia wiꞌi ñøcxaꞌañän.
31 Porém o povo de Israel, que procurava uma lei para ser aceito por Deus, não encontrou o que estava procurando.
32 — ausente —
32 E por que não? Porque eles procuravam alcançar isso por meio das suas ações e não por meio da fé. Eles tropeçaram na “pedra de tropeço”,
33 Tǿøyyämä Dios hänajty ñajuøꞌøy coo judíoshajxy hänajty quiaꞌa mäbøgaꞌañ coo Dios jaꞌa Jesucristo yaa quiejxy hädaa yaabä naax̱wiin. Jim̱ä cajpt tuꞌug xiøhaty Sión. Jim̱ä judíoshajxy chänaꞌay, jaꞌa Dios quiuꞌughajpiä. Jaduhṉ jim̱ myiṉ̃ cujaay maa Diosmädiaꞌaguiän:Jaꞌa Jesucristo jaduhṉ mäbaat neby yøꞌø tsaajän. Hix̱, pøṉ jaduhṉ caꞌa mäbøjp coo højtsä Jesucristo hoy xñähhoꞌtúutäm, jaduhṉ jeꞌe miäbaady nebiä hänaꞌc cuhnejpän. Quiumädow̱aam̱by jeꞌe. Pero pøṉ jaduhṉ jaanc̈h mäbøjp jaꞌa Jesucristocøxpä, jeꞌeds hodiuum pädaꞌagáaṉäp.
33 como dizem as Escrituras Sagradas : “Vejam! Estou colocando em uma pedra em que eles vão tropeçar, a rocha que vai fazê-los cair. Mas quem crer nela não ficará desiludido.”
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Romanos 9, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.