Neemias 2
FinSTLK2017: Pyhä Raamattu (STLK 2017) (SM_FINSTLK2017) vs VC
VC Versão Católica
1 Niisan-kuussa, kuningas Artahsastan kahdentenakymmenentenä hallitusvuotena, kun viini oli hänen edessään, minä otin viinin ja annoin kuninkaalle. Kun en ollut ennen ollut hänen edessään murheellisena,
1 No vigésimo ano do rei Artaxerxes, no mês de Nisã, estando o vinho diante de mim, tomei-o e o ofereci ao rei. Ora, jamais em outra ocasião, eu estivera triste em sua presença.
2 kuningas sanoi minulle: "Miksi olet niin murheellisen näköinen? Ethän vain ole sairas, sinulla on varmaan jokin sydämen suru." Silloin pelästyin kovin,
2 Disse-me o rei: Por que tens a face sombria? Não estás doente! Tens no entanto algum dissabor!
3 mutta sanoin kuninkaalle: "Eläköön kuningas ikuisesti. Kuinka en olisi murheellisen näköinen, kun kaupunki, jossa isieni haudat ovat, on autio ja sen portit on tulella poltettu?"
3 Muito conturbado respondi ao rei: Viva o rei para sempre! Como não haveria eu de estar pesaroso, desde que a cidade onde se encontram os túmulos de meus pais está devastada e suas portas consumidas pelo fogo?
4 Kuningas sanoi minulle: "Mitä sinä siis pyydät?" Rukoilin taivaan Jumalaa
4 Disse-me o rei: Que tens a me pedir?
5 ja sanoin kuninkaalle: "Jos kuningas hyväksi näkee ja jos olet mieltynyt palvelijaasi, lähetä minut Juudaan, siihen kaupunkiin, jossa isieni haudat ovat, se jälleenrakentamaan."
5 Então, fazendo uma prece ao Deus do céu, eu disse ao rei: Se aprouver ao rei, e se o teu servo te é agradável, permite-me ir para a terra de Judá, à cidade onde se encontram os túmulos de meus pais, para reconstruí-la.
6 Kuningas kysyi minulta kuningattaren istuessa hänen vieressään: "Kuinka kauan matkasi kestäisi ja milloin voisit palata?" Kun siis kuningas näki hyväksi lähettää minut, ilmoitin hänelle määräajan.
6 O rei, junto de quem estava sentada a rainha, perguntou-me: Quanto tempo durará tua viagem? Quando voltarás? Ele consentiu que eu partisse, logo que lhe fixei certo prazo.
7 Sanoin kuninkaalle: "Jos kuningas hyväksi näkee, niin annettakoon mukaani kirjeet Eufrat-virran tuonpuoleisen maan käskynhaltijoille, että he sallivat minun kulkea sen kautta perille Juudaan asti,
7 Prossegui: Se o rei achar bom, que me dêem missivas para os governadores de além do rio, a fim de que me deixem passar para Judá;
8 samoin kirje Aasafille, kuninkaan puiston vartijalle, että hän antaa minulle hirsiä temppelilinnan porttien kattamista varten sekä kaupungin muuria ja sitä taloa varten, johon menen asumaan." Silloin kuningas myönsi minulle sen, koska Jumalani hyvä käsi oli päälläni.
8 e uma outra carta para Asaf, o intendente da floresta real, para que ele me forneça a madeira para a viga das portas da fortaleza vizinha ao templo, para as muralhas da cidade e para a casa em que eu habitar. O rei concordou com o meu pedido, porque a mão favorável de meu Deus estava comigo.
9 Kun tulin Eufrat-virran tämänpuoleisen maan käskynhaltijoiden luo, annoin heille kuninkaan kirjeet. Kuningas oli lähettänyt kanssani sotapäälliköitä ja ratsumiehiä.
9 Fui ter com os governadores de além do rio e entreguei-lhes as cartas do rei; ora, o rei fizera-me escoltar por alguns chefes militares e cavaleiros.
10 Mutta kun hooronilainen Sanballat ja ammonilainen virkamies Tobia sen kuulivat, he pahastuivat kovin siitä, että oli tullut joku, joka toimi israelilaisten parhaaksi.
10 Mas, quando Sanabalat, o horonita, e Tobias, o servo amonita, foram informados disso, ficaram grandemente despeitados por ter chegado um homem que procurava o bem dos filhos de Israel.
11 Tultuani sitten Jerusalemiin ja oltuani siellä kolme päivää
11 Cheguei a Jerusalém e, depois de ter passado ali três dias,
12 nousin yöllä ja muutamat miehet kanssani ilmoittamatta kenellekään, mitä Jumalani oli pannut sydämeeni ja määrännyt tehtäväksi Jerusalemille. Eikä minulla ollut mukanani muuta juhtaakaan kuin se juhta, jolla ratsastin.
12 levantei-me durante a noite acompanhado de um pequeno grupo de homens, sem dizer a ninguém o que o meu Deus me inspirara fazer por Jerusalém. Não tinha comigo outro animal, senão aquele em que montava.
13 Lähdin yöllä Laaksoportista Lohikäärmelähteelle päin ja Lantaportille ja tarkastelin Jerusalemin maahan revittyjä muureja ja sen tulella poltettuja portteja.
13 Saí à noite pela porta do Vale, e dirigi-me à fonte do Dragão e à porta da Esterqueira; verifiquei que as muralhas de Jerusalém estavam arruinadas e que as portas estavam consumidas pelo fogo.
14 Kuljin eteenpäin Lähdeportille ja Kuninkaanlammikolle, mutta siellä ei ollut juhdalla, jonka selässä istuin, tilaa päästä eteenpäin.
14 Prossegui rumo à porta da Fonte e à piscina do Rei; mas não havia ali lugar para passagem com a minha montaria.
15 Menin yöllä laaksoa myöten ylöspäin ja tarkastin muuria. Sitten palasin taas Laaksoportin kautta ja tulin takaisin.
15 Subi então à noite ao barranco, examinei a muralha, retomei em seguida o mesmo caminho e reentrei pela porta do Vale.
16 Mutta esimiehet eivät tietäneet, mihin olin mennyt ja mitä tein, sillä en ollut vielä ilmaissut mitään kenellekään, en juutalaisille, en papeille, ylimyksille, esimiehille enkä muille, joiden oli oltava mukana siinä työssä.
16 Os magistrados ignoravam onde eu tinha ido e o que queria fazer. Até aquele momento, eu nada havia deixado transparecer, nem aos Judeus, nem aos sacerdotes, nem aos homens importantes, nem aos magistrados, nem às demais pessoas do povo que se ocupavam dos trabalhos.
17 Mutta nyt sanoin heille: "Te näette, missä kurjuudessa olemme, kun Jerusalem on autio ja sen portit tulella poltetut. Tulkaa, rakentakaamme uudestaan Jerusalemin muuri, ettemme olisi enää häväistyksen alaisia."
17 Disse-lhes então: Vede a miséria em que estamos; Jerusalém devastada, suas portas consumidas pelo fogo! Vinde; reconstruamos as muralhas da cidade e ponhamos termo a esta humilhante situação.
18 Sitten kerroin heille, kuinka minun Jumalani hyvä käsi oli ollut päälläni ja myös mitä kuningas oli minulle sanonut. He sanoivat: "Nouskaamme ja rakentakaamme." Niin he saivat rohkeuden käydä käsiksi tähän hyvään työhön.
18 Contei-lhes em seguida como a mão de meu Deus me favorecera e narrei-lhes tudo o que dissera o rei. Gritaram todos: Vamos! Reconstruamos! E com coragem puseram-se a trabalhar nessa boa obra.
19 Mutta kun hooronilainen Sanballat ja ammonilainen virkamies Tobia ja arabialainen Gesem sen kuulivat, he pilkkasivat meitä, osoittivat meille halveksumistaan ja sanoivat: "Mitä te siinä teette? Kapinoitteko te kuningasta vastaan?"
19 Quando Sanabalat, o horonita, Tobias, o servo amonita, e Gossem, o árabe, souberam disso, zombaram de nós e diziam num tom de desprezo: Que estais fazendo? Quereis revoltar-vos contra o rei?
20 Vastasin ja sanoin heille: "Taivaan Jumala on antava meille menestystä, ja me, hänen palvelijansa, nousemme ja rakennamme. Mutta teillä ei ole mitään osuutta eikä oikeutta Jerusalemiin, eikä muistonne ole siellä pysyvä."
20 Respondi-lhes: O próprio Deus do céu é quem nos fará triunfar. Nós somos seus servos, e vamos reconstruir. Quanto a vós, não tendes parte, nem direito, nem lembrança em Jerusalém.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Neemias 2, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.