Neemias 2
FinSTLK2017: Pyhä Raamattu (STLK 2017) (SM_FINSTLK2017) vs NVI
NVI Nova Versão Internacional
1 Niisan-kuussa, kuningas Artahsastan kahdentenakymmenentenä hallitusvuotena, kun viini oli hänen edessään, minä otin viinin ja annoin kuninkaalle. Kun en ollut ennen ollut hänen edessään murheellisena,
1 No mês de nisã do vigésimo ano do rei Artaxerxes, na hora de servir-lhe o vinho, levei-o ao rei. Nunca antes eu tinha estado triste na presença dele;
2 kuningas sanoi minulle: "Miksi olet niin murheellisen näköinen? Ethän vain ole sairas, sinulla on varmaan jokin sydämen suru." Silloin pelästyin kovin,
2 Por isso o rei me perguntou: "Por que o seu rosto parece tão triste, se você não está doente? Essa tristeza só, pode ser do coração! " Com muito medo,
3 mutta sanoin kuninkaalle: "Eläköön kuningas ikuisesti. Kuinka en olisi murheellisen näköinen, kun kaupunki, jossa isieni haudat ovat, on autio ja sen portit on tulella poltettu?"
3 eu disse ao rei: "Que o rei viva para sempre! Como não estaria triste o meu rosto, se a cidade em que estão sepultados os meus pais está em ruínas, e as suas portas foram destruídas pelo fogo? "
4 Kuningas sanoi minulle: "Mitä sinä siis pyydät?" Rukoilin taivaan Jumalaa
4 O rei me disse: "O que você gostaria de pedir? " Então orei ao Deus dos céus,
5 ja sanoin kuninkaalle: "Jos kuningas hyväksi näkee ja jos olet mieltynyt palvelijaasi, lähetä minut Juudaan, siihen kaupunkiin, jossa isieni haudat ovat, se jälleenrakentamaan."
5 e respondi ao rei: "Se for do agrado do rei e se o seu servo puder contar com a benevolência do rei, que ele me deixe ir à cidade de Judá onde meus pais estão enterrados, para que eu possa reconstruí-la".
6 Kuningas kysyi minulta kuningattaren istuessa hänen vieressään: "Kuinka kauan matkasi kestäisi ja milloin voisit palata?" Kun siis kuningas näki hyväksi lähettää minut, ilmoitin hänelle määräajan.
6 Então o rei, com a rainha sentada ao seu lado, perguntou-me: "Quanto tempo levará a viagem? Quando você voltará? " Marquei um prazo com o rei, e ele concordou que eu fosse.
7 Sanoin kuninkaalle: "Jos kuningas hyväksi näkee, niin annettakoon mukaani kirjeet Eufrat-virran tuonpuoleisen maan käskynhaltijoille, että he sallivat minun kulkea sen kautta perille Juudaan asti,
7 E a seguir acrescentei: Se for do agrado do rei, que me dê cartas aos governadores do Trans-Eufrates para que me deixem passar até chegar a Judá.
8 samoin kirje Aasafille, kuninkaan puiston vartijalle, että hän antaa minulle hirsiä temppelilinnan porttien kattamista varten sekä kaupungin muuria ja sitä taloa varten, johon menen asumaan." Silloin kuningas myönsi minulle sen, koska Jumalani hyvä käsi oli päälläni.
8 Que me dê também uma carta para Asafe, guarda da floresta do rei, para que ele me forneça madeira para as vigas das portas da cidadela que fica junto ao templo, do muro da cidade e da residência que irei ocupar. Visto que a bondosa mão de Deus estava sobre mim, o rei atendeu os meus pedidos.
9 Kun tulin Eufrat-virran tämänpuoleisen maan käskynhaltijoiden luo, annoin heille kuninkaan kirjeet. Kuningas oli lähettänyt kanssani sotapäälliköitä ja ratsumiehiä.
9 Com isso fui aos governadores do Trans-Eufrates e lhes entreguei as cartas do rei. O rei fez-me acompanhar uma escolta de oficiais do exército e de cavaleiros.
10 Mutta kun hooronilainen Sanballat ja ammonilainen virkamies Tobia sen kuulivat, he pahastuivat kovin siitä, että oli tullut joku, joka toimi israelilaisten parhaaksi.
10 Sambalate, o horonita, e Tobias, o oficial amonita, ficaram muito irritados quando que alguém estava interessado no bem dos israelitas.
11 Tultuani sitten Jerusalemiin ja oltuani siellä kolme päivää
11 Cheguei a Jerusalém e, depois de três dias de permanência ali,
12 nousin yöllä ja muutamat miehet kanssani ilmoittamatta kenellekään, mitä Jumalani oli pannut sydämeeni ja määrännyt tehtäväksi Jerusalemille. Eikä minulla ollut mukanani muuta juhtaakaan kuin se juhta, jolla ratsastin.
12 saí de noite com alguns dos meus amigos. Eu não havia contado a ninguém o que o meu Deus havia posto em meu coração que eu fizesse por Jerusalém. Não levava nenhum outro animal além daquele em que eu estava montado.
13 Lähdin yöllä Laaksoportista Lohikäärmelähteelle päin ja Lantaportille ja tarkastelin Jerusalemin maahan revittyjä muureja ja sen tulella poltettuja portteja.
13 De noite saí pela porta do Vale na direção da fonte do Dragão e da porta do Esterco, examinando o muro de Jerusalém que havia sido derrubado, e suas portas, que haviam sido destruídas pelo fogo.
14 Kuljin eteenpäin Lähdeportille ja Kuninkaanlammikolle, mutta siellä ei ollut juhdalla, jonka selässä istuin, tilaa päästä eteenpäin.
14 Fui até a porta da Fonte e do tanque do rei, mas ali não havia espaço para o meu animal passar;
15 Menin yöllä laaksoa myöten ylöspäin ja tarkastin muuria. Sitten palasin taas Laaksoportin kautta ja tulin takaisin.
15 por isso subi o vale, de noite, examinando o muro. Finalmente voltei e tornei a entrar pela porta do Vale.
16 Mutta esimiehet eivät tietäneet, mihin olin mennyt ja mitä tein, sillä en ollut vielä ilmaissut mitään kenellekään, en juutalaisille, en papeille, ylimyksille, esimiehille enkä muille, joiden oli oltava mukana siinä työssä.
16 Os oficiais não sabiam aonde eu tinha ido ou o que eu estava fazendo, pois até então eu não tinha dito nada aos judeus, aos sacerdotes, aos nobres, aos oficiais e aos outros que iriam realizar a obra.
17 Mutta nyt sanoin heille: "Te näette, missä kurjuudessa olemme, kun Jerusalem on autio ja sen portit tulella poltetut. Tulkaa, rakentakaamme uudestaan Jerusalemin muuri, ettemme olisi enää häväistyksen alaisia."
17 Então eu lhes disse: Vocês estão vendo a situação terrível em que estamos: Jerusalém está em ruínas, e suas portas foram destruídas pelo fogo. Venham, vamos reconstruir o muro de Jerusalém, para que não fiquemos mais nesta situação humilhante.
18 Sitten kerroin heille, kuinka minun Jumalani hyvä käsi oli ollut päälläni ja myös mitä kuningas oli minulle sanonut. He sanoivat: "Nouskaamme ja rakentakaamme." Niin he saivat rohkeuden käydä käsiksi tähän hyvään työhön.
18 Também lhes contei como Deus tinha sido bondoso comigo e o que o rei me tinha dito. Eles responderam: "Sim, vamos começar a reconstrução". E se encorajaram para esse bom projeto.
19 Mutta kun hooronilainen Sanballat ja ammonilainen virkamies Tobia ja arabialainen Gesem sen kuulivat, he pilkkasivat meitä, osoittivat meille halveksumistaan ja sanoivat: "Mitä te siinä teette? Kapinoitteko te kuningasta vastaan?"
19 Quando, porém, Sambalate, o horonita, Tobias, o oficial amonita, e Gesém, o árabe, souberam disso, zombaram de nós, desprezaram-nos e perguntaram: "O que é isso que vocês estão fazendo? Estão se rebelando contra o rei? "
20 Vastasin ja sanoin heille: "Taivaan Jumala on antava meille menestystä, ja me, hänen palvelijansa, nousemme ja rakennamme. Mutta teillä ei ole mitään osuutta eikä oikeutta Jerusalemiin, eikä muistonne ole siellä pysyvä."
20 Eu lhes respondi: O Deus dos céus fará que sejamos bem sucedidos. Nós, os seus servos, começaremos a reconstrução, mas, no que lhes diz respeito, vocês não têm parte nem direito legal sobre Jerusalém, e em sua história não há nada de memorável que favoreça vocês!
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Neemias 2, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.