Lucas 18
FinSTLK2017: Pyhä Raamattu (STLK 2017) (SM_FINSTLK2017) vs BKJ
BKJ BKJ
1 Hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä.
1 E ele falou-lhes uma parábola com este fim, de que os homens devem sempre orar e nunca desfalecer,
2 Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä hävennyt ketään ihmistä.
2 dizendo: Havia em uma cidade um juiz que não temia a Deus, nem respeitava os homens;
3 Siinä kaupungissa oli naisleski, joka tuli hänen luokseen ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan.'
3 e havia naquela cidade uma viúva; e ela veio a ele, dizendo: Vingue-me do meu adversário.
4 Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: 'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä,
4 E por algum tempo ele não quis; mas depois ele disse consigo: Ainda que eu não temo a Deus, nem respeito os homens,
5 kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tule ja lyö minua kasvoihin.'"
5 todavia, como esta viúva me incomoda, vou vingá-la, para que ela não continue a vir me cansar.
6 Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo!
6 E disse o Senhor: Ouvi o que diz o injusto juiz.
7 Eikö Jumala toimittaisi oikeutta valituilleen, jotka huutavat häntä avuksi yötä päivää, ja olisi pitkämielinen heitä kohtaan?
7 E Deus não vingará aos seus próprios eleitos, que clamam a ele dia e noite, já que é longânimo para com eles?
8 Sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?"
8 Eu vos digo que, ele os vingará rapidamente. Quando, porém, vier o Filho do homem, porventura achará fé na terra?
9 Hän puhui vielä tämän vertauksen muutamille, jotka luottivat itseensä luullen olevansa vanhurskaita, ja halveksivat muita:
9 E ele falou esta parábola a uns que confiavam em si mesmos, que eles eram justos, e desprezavam os outros:
10 "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.
10 Dois homens subiram ao templo para orar; um fariseu, e o outro publicano.
11 Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, kiitän sinua, etten ole kuin muut ihmiset, rosvot, vääryyden harjoittajat, huorintekijät enkä myöskään kuin tuo publikaani.
11 O fariseu, posto em pé, assim orava consigo mesmo: Ó Deus, eu te agradeço, porque não sou como os outros homens, extorsionários, injustos e adúlteros; nem como este publicano.
12 Paastoan kahdesti viikossa ja annan kymmenykset kaikista tuloistani.'
12 Eu jejuo duas vezes na semana, dou os dízimos de tudo quanto eu possuo.
13 Mutta publikaani seisoi takana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle, syntiselle, leppynyt.'
13 E o publicano, estando em pé de longe, não queria levantar seus olhos ao céu, mas batia sobre o seu peito, dizendo: Ó Deus, tem misericórdia de mim, pecador!
14 Sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskautettuna, mutta se toinen ei; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."
14 Eu vos digo que este homem desceu justificado para sua casa, em vez do outro; porque todo o que a si mesmo se exaltar será humilhado, e o que a si mesmo se humilhar será exaltado.
15 He kantoivat hänen luokseen pieniäkin lapsia, että hän koskisi heihin, mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat tuojia.
15 E eles traziam-lhe também os bebês, para que ele os tocasse; mas os seus discípulos, vendo isso, os repreendiam.
16 Mutta Jeesus kutsui lapset luokseen ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä sellaisten on Jumalan valtakunta.
16 Jesus, porém, chamando-as para si, disse: Deixai vir a mim as criancinhas, e não as proibais; porque das tais é o reino de Deus.
17 Totisesti sanon teille: se, joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa kuin lapsi, ei mene sinne sisälle."
17 Verdadeiramente eu vos digo: Qualquer que não receber o reino de Deus como uma criancinha de forma alguma entrará nele.
18 Eräs hallitusmies kysyi häneltä sanoen: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, että iankaikkisen elämän perisin?"
18 E um certo governante perguntou-lhe, dizendo: Bom Mestre, o que eu farei para herdar a vida eterna?
19 Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin.
19 E Jesus lhe disse: Por que me chamas bom? Ninguém é bom, senão um, que é Deus.
20 Käskyt sinä tiedät: 'Älä tee huorin', 'Älä tapa', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi.'"
20 Tu sabes os mandamentos: Não cometerás adultério, não assassinarás, não furtarás, não dirás falso testemunho, honra a teu pai e a tua mãe.
21 Mutta hän sanoi: "Tätä kaikkea minä olen noudattanut nuoruudestani asti."
21 E ele disse: Tudo isso eu tenho guardado desde a minha juventude.
22 Kun Jeesus sen kuuli, hän sanoi hänelle: "Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua."
22 Ora, Jesus ouvindo estas coisas, lhe disse: Ainda te falta uma coisa; vende tudo quanto tens, e distribua entre os pobres, e tu terás um tesouro no céu; e vem e segue-me.
23 Mutta tämän kuullessaan hän tuli kovin murheelliseksi, sillä hän oli erittäin rikas.
23 E, ao ouvir esta palavra, ele ficou muito triste; porque ele era muito rico.
24 Kun Jeesus näki hänen olevan murheissaan, hän sanoi: "Kuinka vaikeaa onkaan niiden, joilla on rikkautta, päästä Jumalan valtakuntaan!
24 E, vendo Jesus que ele ficara muito triste, disse: Quão dificilmente entrarão no reino de Deus os que têm riquezas!
25 Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."
25 Porque é mais fácil um camelo passar por um olho de agulha, do que entrar um homem rico no reino de Deus.
26 Ne, jotka sen kuulivat, sanoivat: "Kuka sitten voi pelastua?"
26 E os que ouviram isso disseram: Então, quem poderá ser salvo?
27 Mutta hän sanoi: "Se, mikä on ihmisille mahdotonta, on Jumalalle mahdollista."
27 E ele disse: As coisas que são impossíveis com homens são possíveis com Deus.
28 Silloin Pietari sanoi: "Katso, me olemme luopuneet siitä, mitä meillä oli, ja seuranneet sinua."
28 Então, disse Pedro: Eis que nós deixamos tudo, e te seguimos.
29 Hän sanoi heille: "Totisesti sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta, vaimosta, veljistä, vanhemmista tai lapsista,
29 E, ele lhes disse: Verdadeiramente eu vos digo: Não há homem que, tendo deixado casa, ou pais, ou irmãos, ou esposa, ou filhos por causa do reino de Deus,
30 ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää."
30 que não receba, nesse tempo presente, muito mais, e no mundo vindouro a vida eterna.
31 Hän otti luokseen ne kaksitoista ja sanoi heille: "Katso, menemme ylös Jerusalemiin, ja kaikki on täysin toteutuva, mitä profeettojen kautta on kirjoitettu Ihmisen Pojasta.
31 Então, ele tomando consigo os doze, disse-lhes: Eis que estamos subindo para Jerusalém, e todas as coisas escritas pelos profetas a respeito do Filho do homem serão cumpridas.
32 Sillä hänet annetaan pakanoiden käsiin, ja häntä pilkataan, häväistään ja syljetään.
32 Porque ele será entregue aos gentios, e será escarnecido, humilhado e cuspido;
33 Ruoskittuaan he tappavat hänet, mutta kolmantena päivänä hän nousee ylös."
33 e, eles o açoitarão, e o matarão; e ao terceiro dia ele será ressuscitado.
34 Mutta he eivät ymmärtäneet tästä mitään, ja tämä puhe oli heiltä salattu eivätkä he käsittäneet, mitä sanottiin.
34 E eles não entendiam nenhuma dessas coisas; e esta palavra lhes era encoberta, e eles não entenderam as coisas que foram faladas.
35 Hänen lähestyessään Jerikoa eräs sokea istui tien vieressä kerjäten.
35 E aconteceu que, chegando ele perto de Jericó, estava um certo homem cego assentado junto do caminho, mendigando.
36 Kuullessaan, että siitä kulki kansaa ohi, hän kyseli, mitä se oli.
36 E, ouvindo passar a multidão, ele perguntou o que isto significava.
37 He ilmoittivat hänelle Jeesuksen, Nasaretilaisen, menevän ohi.
37 E disseram-lhe que Jesus de Nazaré estava passando.
38 Hän huusi sanoen: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua!"
38 E ele gritou, dizendo: Jesus, Filho de Davi, tem misericórdia de mim.
39 Edellä kulkijat nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan, mutta hän huusi vielä enemmän: "Daavidin poika, armahda minua!"
39 E os que iam à frente repreendiam-no, para que se calasse; mas ele gritava ainda mais: Filho de Davi, tem misericórdia de mim.
40 Silloin Jeesus pysähtyi ja käski taluttaa hänet luokseen. Hänen tultuaan lähelle Jeesus kysyi häneltä:
40 E Jesus, parando, ordenou que lho trouxessem. E ele chegando perto, perguntou-lhe,
41 "Mitä tahdot, että sinulle tekisin?" Hän sanoi: "Herra, että saisin näköni jälleen."
41 dizendo: O que queres que eu te faça? E ele disse: Senhor, que eu possa receber a minha visão.
42 Jeesus sanoi hänelle: "Saa näkösi takaisin. Uskosi on sinut pelastanut."
42 E Jesus lhe disse: Recebe a visão, a tua fé te salvou.
43 Heti hän sai näkönsä ja seurasi häntä ylistäen Jumalaa. Sen nähdessään kaikki kansa kiitti Jumalaa.
43 E ele imediatamente recuperou a sua visão, e o foi seguindo, glorificando a Deus; e todo o povo, vendo isso, dava louvores a Deus.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Lucas 18, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.