Lucas 18
FinSTLK2017: Pyhä Raamattu (STLK 2017) (SM_FINSTLK2017) vs ARA
ARA Almeida Revista e Atualizada 1993
1 Hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä.
1 Disse-lhes Jesus uma parábola sobre o dever de orar sempre e nunca esmorecer:
2 Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä hävennyt ketään ihmistä.
2 Havia em certa cidade um juiz que não temia a Deus, nem respeitava homem algum.
3 Siinä kaupungissa oli naisleski, joka tuli hänen luokseen ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan.'
3 Havia também, naquela mesma cidade, uma viúva que vinha ter com ele, dizendo: Julga a minha causa contra o meu adversário.
4 Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: 'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä,
4 Ele, por algum tempo, não a quis atender; mas, depois, disse consigo: Bem que eu não temo a Deus, nem respeito a homem algum;
5 kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tule ja lyö minua kasvoihin.'"
5 todavia, como esta viúva me importuna, julgarei a sua causa, para não suceder que, por fim, venha a molestar-me.
6 Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo!
6 Então, disse o Senhor: Considerai no que diz este juiz iníquo.
7 Eikö Jumala toimittaisi oikeutta valituilleen, jotka huutavat häntä avuksi yötä päivää, ja olisi pitkämielinen heitä kohtaan?
7 Não fará Deus justiça aos seus escolhidos, que a ele clamam dia e noite, embora pareça demorado em defendê-los?
8 Sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?"
8 Digo-vos que, depressa, lhes fará justiça. Contudo, quando vier o Filho do Homem, achará, porventura, fé na terra?
9 Hän puhui vielä tämän vertauksen muutamille, jotka luottivat itseensä luullen olevansa vanhurskaita, ja halveksivat muita:
9 Propôs também esta parábola a alguns que confiavam em si mesmos, por se considerarem justos, e desprezavam os outros:
10 "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.
10 Dois homens subiram ao templo com o propósito de orar: um, fariseu, e o outro, publicano.
11 Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, kiitän sinua, etten ole kuin muut ihmiset, rosvot, vääryyden harjoittajat, huorintekijät enkä myöskään kuin tuo publikaani.
11 O fariseu, posto em pé, orava de si para si mesmo, desta forma: Ó Deus, graças te dou porque não sou como os demais homens, roubadores, injustos e adúlteros, nem ainda como este publicano;
12 Paastoan kahdesti viikossa ja annan kymmenykset kaikista tuloistani.'
12 jejuo duas vezes por semana e dou o dízimo de tudo quanto ganho.
13 Mutta publikaani seisoi takana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle, syntiselle, leppynyt.'
13 O publicano, estando em pé, longe, não ousava nem ainda levantar os olhos ao céu, mas batia no peito, dizendo: Ó Deus, sê propício a mim, pecador!
14 Sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskautettuna, mutta se toinen ei; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."
14 Digo-vos que este desceu justificado para sua casa, e não aquele; porque todo o que se exalta será humilhado; mas o que se humilha será exaltado.
15 He kantoivat hänen luokseen pieniäkin lapsia, että hän koskisi heihin, mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat tuojia.
15 Traziam-lhe também as crianças, para que as tocasse; e os discípulos, vendo, os repreendiam.
16 Mutta Jeesus kutsui lapset luokseen ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä sellaisten on Jumalan valtakunta.
16 Jesus, porém, chamando-as para junto de si, ordenou: Deixai vir a mim os pequeninos e não os embaraceis, porque dos tais é o reino de Deus.
17 Totisesti sanon teille: se, joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa kuin lapsi, ei mene sinne sisälle."
17 Em verdade vos digo: Quem não receber o reino de Deus como uma criança de maneira alguma entrará nele.
18 Eräs hallitusmies kysyi häneltä sanoen: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, että iankaikkisen elämän perisin?"
18 Certo homem de posição perguntou-lhe: Bom Mestre, que farei para herdar a vida eterna?
19 Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin.
19 Respondeu-lhe Jesus: Por que me chamas bom? Ninguém é bom, senão um, que é Deus.
20 Käskyt sinä tiedät: 'Älä tee huorin', 'Älä tapa', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi.'"
20 Sabes os mandamentos: Não adulterarás , não matarás , não furtarás , não dirás falso testemunho , honra a teu pai e a tua mãe.
21 Mutta hän sanoi: "Tätä kaikkea minä olen noudattanut nuoruudestani asti."
21 Replicou ele: Tudo isso tenho observado desde a minha juventude.
22 Kun Jeesus sen kuuli, hän sanoi hänelle: "Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua."
22 Ouvindo-o Jesus, disse-lhe: Uma coisa ainda te falta: vende tudo o que tens, dá-o aos pobres e terás um tesouro nos céus; depois, vem e segue-me.
23 Mutta tämän kuullessaan hän tuli kovin murheelliseksi, sillä hän oli erittäin rikas.
23 Mas, ouvindo ele estas palavras, ficou muito triste, porque era riquíssimo.
24 Kun Jeesus näki hänen olevan murheissaan, hän sanoi: "Kuinka vaikeaa onkaan niiden, joilla on rikkautta, päästä Jumalan valtakuntaan!
24 E Jesus, vendo-o assim triste, disse: Quão dificilmente entrarão no reino de Deus os que têm riquezas!
25 Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."
25 Porque é mais fácil passar um camelo pelo fundo de uma agulha do que entrar um rico no reino de Deus.
26 Ne, jotka sen kuulivat, sanoivat: "Kuka sitten voi pelastua?"
26 E os que ouviram disseram: Sendo assim, quem pode ser salvo?
27 Mutta hän sanoi: "Se, mikä on ihmisille mahdotonta, on Jumalalle mahdollista."
27 Mas ele respondeu: Os impossíveis dos homens são possíveis para Deus.
28 Silloin Pietari sanoi: "Katso, me olemme luopuneet siitä, mitä meillä oli, ja seuranneet sinua."
28 E disse Pedro: Eis que nós deixamos nossa casa e te seguimos.
29 Hän sanoi heille: "Totisesti sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta, vaimosta, veljistä, vanhemmista tai lapsista,
29 Respondeu-lhes Jesus: Em verdade vos digo que ninguém há que tenha deixado casa, ou mulher, ou irmãos, ou pais, ou filhos, por causa do reino de Deus,
30 ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää."
30 que não receba, no presente, muitas vezes mais e, no mundo por vir, a vida eterna.
31 Hän otti luokseen ne kaksitoista ja sanoi heille: "Katso, menemme ylös Jerusalemiin, ja kaikki on täysin toteutuva, mitä profeettojen kautta on kirjoitettu Ihmisen Pojasta.
31 Tomando consigo os doze, disse-lhes Jesus: Eis que subimos para Jerusalém, e vai cumprir-se ali tudo quanto está escrito por intermédio dos profetas, no tocante ao Filho do Homem;
32 Sillä hänet annetaan pakanoiden käsiin, ja häntä pilkataan, häväistään ja syljetään.
32 pois será ele entregue aos gentios, escarnecido, ultrajado e cuspido;
33 Ruoskittuaan he tappavat hänet, mutta kolmantena päivänä hän nousee ylös."
33 e, depois de o açoitarem, tirar-lhe-ão a vida; mas, ao terceiro dia, ressuscitará.
34 Mutta he eivät ymmärtäneet tästä mitään, ja tämä puhe oli heiltä salattu eivätkä he käsittäneet, mitä sanottiin.
34 Eles, porém, nada compreenderam acerca destas coisas; e o sentido destas palavras era-lhes encoberto, de sorte que não percebiam o que ele dizia.
35 Hänen lähestyessään Jerikoa eräs sokea istui tien vieressä kerjäten.
35 Aconteceu que, ao aproximar-se ele de Jericó, estava um cego assentado à beira do caminho, pedindo esmolas.
36 Kuullessaan, että siitä kulki kansaa ohi, hän kyseli, mitä se oli.
36 E, ouvindo o tropel da multidão que passava, perguntou o que era aquilo.
37 He ilmoittivat hänelle Jeesuksen, Nasaretilaisen, menevän ohi.
37 Anunciaram-lhe que passava Jesus, o Nazareno.
38 Hän huusi sanoen: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua!"
38 Então, ele clamou: Jesus, Filho de Davi, tem compaixão de mim!
39 Edellä kulkijat nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan, mutta hän huusi vielä enemmän: "Daavidin poika, armahda minua!"
39 E os que iam na frente o repreendiam para que se calasse; ele, porém, cada vez gritava mais: Filho de Davi, tem misericórdia de mim!
40 Silloin Jeesus pysähtyi ja käski taluttaa hänet luokseen. Hänen tultuaan lähelle Jeesus kysyi häneltä:
40 Então, parou Jesus e mandou que lho trouxessem. E, tendo ele chegado, perguntou-lhe:
41 "Mitä tahdot, että sinulle tekisin?" Hän sanoi: "Herra, että saisin näköni jälleen."
41 Que queres que eu te faça? Respondeu ele: Senhor, que eu torne a ver.
42 Jeesus sanoi hänelle: "Saa näkösi takaisin. Uskosi on sinut pelastanut."
42 Então, Jesus lhe disse: Recupera a tua vista; a tua fé te salvou.
43 Heti hän sai näkönsä ja seurasi häntä ylistäen Jumalaa. Sen nähdessään kaikki kansa kiitti Jumalaa.
43 Imediatamente, tornou a ver e seguia-o glorificando a Deus. Também todo o povo, vendo isto, dava louvores a Deus.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Lucas 18, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.