Joel 2
FinSTLK2017: Pyhä Raamattu (STLK 2017) (SM_FINSTLK2017) vs ARA
ARA Almeida Revista e Atualizada 1993
1 Puhaltakaa torveen Siionissa, toitottakaa torvia pyhällä vuorellani. Kaikki maan asukkaat vapisevat, sillä Herran päivä tulee, ja se on lähellä:
1 Tocai a trombeta em Sião e dai voz de rebate no meu santo monte; perturbem-se todos os moradores da terra, porque o Dia do Senhor vem, já está próximo;
2 pimeyden ja synkeyden päivä, pilvien ja pilkkopimeän päivä. Kuin aamurusko vuorille on levinnyt lukuisa ja väkevä kansa, jonka vertaista ei ole ollut ikiajoista asti eikä tämän jälkeen enää tule, tulevien polvien vuosiin saakka.
2 dia de escuridade e densas trevas, dia de nuvens e negridão! Como a alva por sobre os montes, assim se difunde um povo grande e poderoso, qual desde o tempo antigo nunca houve, nem depois dele haverá pelos anos adiante, de geração em geração.
3 Sen edellä käy kuluttava tuli, sen perässä polttava liekki. Kuin Eedenin puutarha on maa sen edessä, mutta sen jäljessä on autio erämaa, eikä ole ketään, joka siltä pelastuu.
3 À frente dele vai fogo devorador, atrás, chama que abrasa; diante dele, a terra é como o jardim do Éden; mas, atrás dele, um deserto assolado. Nada lhe escapa.
4 Ne ovat näöltään kuin hevoset, ja ne juoksevat kuin ratsut.
4 A sua aparência é como a de cavalos; e, como cavaleiros, assim correm.
5 Ryskyen kuin sotavaunut ne hyppivät vuorten huipuilla, rätisten kuin tulen liekki, joka kuluttaa oljet. He ovat kuin väkevä, taisteluun asettunut kansa.
5 Estrondeando como carros, vêm, saltando pelos cimos dos montes, crepitando como chamas de fogo que devoram o restolho, como um povo poderoso posto em ordem de combate.
6 Heidän edessään kansat vapisevat, ja kaikki kasvot kalpenevat.
6 Diante deles, tremem os povos; todos os rostos empalidecem.
7 He juoksevat kuin sankarit, kuin soturit he nousevat muurille. Jokainen kulkee tietään suoraan eikä mutkittele polullaan.
7 Correm como valentes; como homens de guerra, sobem muros; e cada um vai no seu caminho e não se desvia da sua fileira.
8 Toinen ei sysi toistaan. Mies kulkee omaan suuntaansa. Heittoaseiden välitse he tunkeutuvat vahingoittumattomina.
8 Não empurram uns aos outros; cada um segue o seu rumo; arremetem contra lanças e não se detêm no seu caminho.
9 He ryntäävät kaupunkiin, juoksevat muurille, nousevat taloihin ja tulevat ikkunoista sisään kuin varas.
9 Assaltam a cidade, correm pelos muros, sobem às casas; pelas janelas entram como ladrão.
10 Niiden edessä maa vapisee ja taivaat järkkyvät, aurinko ja kuu käyvät mustiksi, ja tähdet pidättävät valonsa.
10 Diante deles, treme a terra, e os céus se abalam; o sol e a lua se escurecem, e as estrelas retiram o seu resplendor.
11 Herra antaa äänensä jyristä sotajoukkonsa edellä, sillä hyvin monilukuinen on hänen väkensä, sillä voimakas on hänen sanansa täyttäjä, sillä suuri on Herran päivä ja hyvin pelottava. Kuka voi sen kestää?
11 O Senhor levanta a voz diante do seu exército; porque muitíssimo grande é o seu arraial; porque é poderoso quem executa as suas ordens; sim, grande é o Dia do Senhor e mui terrível! Quem o poderá suportar?
12 Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, kääntykää luokseni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen.
12 Ainda assim, agora mesmo, diz o Senhor : Convertei-vos a mim de todo o vosso coração; e isso com jejuns, com choro e com pranto.
13 Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, ja kääntykää Herran, Jumalanne, luo; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa, ja hän katuu pahaa.
13 Rasgai o vosso coração, e não as vossas vestes, e convertei-vos ao Senhor , vosso Deus, porque ele é misericordioso, e compassivo, e tardio em irar-se, e grande em benignidade, e se arrepende do mal.
14 Ehkä hän vielä katuu ja jättää jälkeensä siunauksen: ruokauhrin ja juomauhrin Herralle, Jumalallenne.
14 Quem sabe se não se voltará, e se arrependerá, e deixará após si uma bênção, uma oferta de manjares e libação para o Senhor , vosso Deus?
15 Puhaltakaa torveen Siionissa, kuuluttakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous.
15 Tocai a trombeta em Sião, promulgai um santo jejum, proclamai uma assembleia solene.
16 Kootkaa kansa, pitäkää pyhä kokous, kerätkää vanhukset, kootkaa lapset ja rintoja imeväiset. Lähteköön ylkä huoneestaan ja morsian kammiostaan.
16 Congregai o povo, santificai a congregação, ajuntai os anciãos, reuni os filhinhos e os que mamam; saia o noivo da sua recâmara, e a noiva, do seu aposento.
17 Papit, jotka toimittavat Herran palvelusta, itkekööt eteisen ja alttarin välillä ja sanokoot: "Sääli, Herra, kansaasi äläkä anna perintöosaasi häväistäväksi, pakanoiden pilkattavaksi. Miksi sanottaisiin kansojen keskuudessa: 'Missä on heidän Jumalansa?'"
17 Chorem os sacerdotes, ministros do Senhor , entre o pórtico e o altar, e orem: Poupa o teu povo, ó Senhor , e não entregues a tua herança ao opróbrio, para que as nações façam escárnio dele. Por que hão de dizer entre os povos: Onde está o seu Deus?
18 Herra kiivailee maansa puolesta ja säälii kansaansa.
18 Então, o Senhor se mostrou zeloso da sua terra, compadeceu-se do seu povo
19 Herra vastaa ja sanoo kansalleen: Katso, lähetän teille viljaa, viiniä ja öljyä, niin että tulette niistä ravituiksi. Enkä anna enää häväistä teitä pakanoiden keskuudessa.
19 e, respondendo, lhe disse: Eis que vos envio o cereal, e o vinho, e o óleo, e deles sereis fartos, e vos não entregarei mais ao opróbrio entre as nações.
20 Pohjoisesta tulevan karkotan teistä kauas ja syöksen kuivaan ja autioon maahan, sen alkupään Idänmereen ja sen loppupään Länsimereen. Mutta siitä nousee löyhkä ja kohoaa lemu. Sillä suurta pahaa se on tehnyt.
20 Mas o exército que vem do Norte, eu o removerei para longe de vós, lançá-lo-ei em uma terra seca e deserta; lançarei a sua vanguarda para o mar oriental, e a sua retaguarda, para o mar ocidental; subirá o seu mau cheiro, e subirá a sua podridão; porque agiu poderosamente.
21 Älä pelkää, maa. Iloitse ja riemuitse, sillä Herra on tehnyt suuria.
21 Não temas, ó terra, regozija-te e alegra-te, porque o Senhor faz grandes coisas.
22 Älkää pelätkö, kedon eläimet, sillä erämaan laitumet viheriöivät, sillä puu kantaa hedelmänsä, viikunapuu ja viiniköynnös antavat satonsa.
22 Não temais, animais do campo, porque os pastos do deserto reverdecerão, porque o arvoredo dará o seu fruto, a figueira e a vide produzirão com vigor.
23 Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrassa, Jumalassanne, sillä hän antaa teille vanhurskauden Opettajan ja vuodattaa teille sateen, syyssateen ja kevätsateen kuten entisaikaan.
23 Alegrai-vos, pois, filhos de Sião, regozijai-vos no Senhor , vosso Deus, porque ele vos dará em justa medida a chuva; fará descer, como outrora, a chuva temporã e a serôdia.
24 Silloin puimatantereet tulevat jyviä täyteen, ja kuurnat pursuavat viiniä ja öljyä.
24 As eiras se encherão de trigo, e os lagares transbordarão de vinho e de óleo.
25 Korvaan teille ne vuodentulot, jotka heinäsirkka, syöjäsirkka, tuhosirkka ja kalvajasirkka söivät, tuo suuri sotajoukkoni, jonka lähetin teitä vastaan.
25 Restituir-vos-ei os anos que foram consumidos pelo gafanhoto migrador, pelo destruidor e pelo cortador, o meu grande exército que enviei contra vós outros.
26 Todella syötte kylliksi ja tulette ravituiksi ja kiitätte Herran, Jumalanne, nimeä, hänen, joka on tehnyt ihmeitä teitä kohtaan. Eikä kansani joudu iankaikkiseen häpeään.
26 Comereis abundantemente, e vos fartareis, e louvareis o nome do Senhor , vosso Deus, que se houve maravilhosamente convosco; e o meu povo jamais será envergonhado.
27 Tulette tietämään, että Israelin keskellä olen minä, ja minä olen Herra, Jumalanne, eikä toista ole. Eikä kansani joudu enää häpeään, iankaikkisesti.
27 Sabereis que estou no meio de Israel e que eu sou o Senhor , vosso Deus, e não há outro; e o meu povo jamais será envergonhado.
28 — ausente —
28 E acontecerá, depois, que derramarei o meu Espírito sobre toda a carne; vossos filhos e vossas filhas profetizarão, vossos velhos sonharão, e vossos jovens terão visões;
29 — ausente —
29 até sobre os servos e sobre as servas derramarei o meu Espírito naqueles dias.
30 — ausente —
30 Mostrarei prodígios no céu e na terra: sangue, fogo e colunas de fumaça.
31 — ausente —
31 O sol se converterá em trevas, e a lua, em sangue, antes que venha o grande e terrível Dia do Senhor .
32 — ausente —
32 E acontecerá que todo aquele que invocar o nome do Senhor será salvo; porque, no monte Sião e em Jerusalém, estarão os que forem salvos, como o Senhor prometeu; e, entre os sobreviventes, aqueles que o Senhor chamar.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Joel 2, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.