Isaías 57
FinSTLK2017: Pyhä Raamattu (STLK 2017) (SM_FINSTLK2017) vs VC
VC Versão Católica
1 Vanhurskas tuhoutuu, eikä kukaan pane sitä sydämelleen. Armoon turvaavat otetaan pois kenenkään siitä välittämättä, sillä vanhurskas otetaan pois pahuutta näkemästä.
1 E o justo perece sem que ninguém se aperceba; as pessoas de bem são arrebatadas e ninguém se importa;
2 Hän menee rauhaan. Ne, jotka vakaasti vaeltavat, saavat levätä vuoteillaan.
2 por causa do mal, o justo é arrebatado para entrar na paz; repousam sobre seus leitos aqueles que seguiam o caminho reto.
3 Mutta tulkaa tänne, te ennustajien lapset, te avionrikkojamiehen ja porttovaimon siemen.
3 E vós, aproximai-vos, filhos da feiticeira, descendência da mulher adúltera e devassa!
4 Kenen kustannuksella te iloanne pidätte? Kenelle suuta auotte ja kielenne pitkälle pistätte? Ettekö te ole rikoksen lapsia ja valheen siementä?
4 De quem vos escarneceis? A quem fazeis caretas e mostrais a língua? Não sois filhos do pecado, raça bastarda?
5 Te, jotka hehkutte himosta tammien varjossa, jokaisen vihreän puun alla, te, jotka teurastatte lapsia laaksoissa ja kallionrotkoissa!
5 Vós vos abrasais sob os arvoredos de terebintos e sob qualquer árvore verde; vós imolais crianças no leito das torrentes e nas cavernas dos rochedos.
6 Laakson sileät paadet ovat osasi, siinä on arpaosasi. Niillehän olet juomauhrit vuodattanut ja ruokauhrit uhrannut. Siihenkö olisin tyytyväinen!
6 As pedras polidas da torrente, eis o que te toca, sim, eis o teu quinhão; tu lhes ofereces libações, preparas-lhes oferendas. {Posso a isso resignar-me?}
7 Korkealle ja valtavalle vuorelle valmistit vuoteesi. Sinne nousit myös uhraamaan teurasuhria.
7 Sobre o cume de elevada montanha preparas teu leito, e é aí que sobes para oferecer sacrifícios.
8 Oven ja pihtipielen taakse panit omat merkkisi. Sillä minusta luopuen sinä paljastit itsesi ja nousit vuoteellesi, teit sen tilavaksi. Sinä sovit kaupoista heidän kanssaan, makasit heidän kanssaan mielelläsi ja näit heidän häpynsä.
8 Por trás da porta e seus umbrais, colocas teu emblema, porque não foi para mim que tu te descobriste, que estendeste a cama onde subiste; vais assalariar para ti aqueles com quem desejas ter negócios; admirando o ídolo, multiplicaste com eles as prostituições.
9 Kuljit kuninkaan luo öljyinesi, runsaine voiteinesi. Lähetit sanansaattajasi kauas, laskeuduit alas hautaan asti.
9 Depois corres a Melec com óleos, és pródiga em aromas, envias ao longe teus mensageiros, e os fazes descer à morada dos mortos.
10 Väsyit matkasi pituudesta, et kuitenkaan sanonut: "Turhaa!" Koska sait elpynyttä voimaa, et käynyt heikoksi.
10 De tanto andar assim, tu te fatigas, sem jamais dizer: já basta; encontras ainda força, e segues sem parar.
11 Ketä arkailit ja pelkäsit, koska olit vilpillinen etkä muistanut minua etkä minusta välittänyt? Eikö niin: minä olen ollut vaiti aina ikiajoista asti, ja niin sinä et minua pelkää?
11 A quem temias então? De quem tinhas medo, para ser infiel, para não te lembrares de mim nem te preocupares comigo? Sem dúvida eu me calava e fechava os olhos; por isso tu não me temias.
12 Minä ilmoitan, mitä ovat vanhurskautesi ja tekosi. Ne eivät auta sinua.
12 Pois bem, vou mostrar o que valem tua justiça e tuas obras! Elas não te servirão de coisa alguma,
13 Kun huudat, auttakoon sinua jumaliesi joukko! Tuuli vie ne pois kaikki, henkäys ottaa ne pois. Mutta joka minuun turvaa, se perii maan ja ottaa omakseen pyhän vuoreni.
13 quando pedires socorro. E não te salvarão teus ídolos: todos serão levados pelo vento. Um sopro as carregará. Aquele, porém, que contar comigo herdará a terra, e possuirá meu monte santo.
14 Hän sanoo: Tehkää, tehkää tie, tasoittakaa tie, poistakaa kompastuskivet kansani tieltä.
14 {Será dito:} Abri, abri a estrada, aplanai-a! Retirai do caminho de meu povo todo obstáculo!
15 Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä, joka asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niiden luona, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että virvoittaisin nöyryytettyjen hengen ja tekisin eläviksi särjettyjen sydämet.
15 Porque eis o que diz o Altíssimo, cuja morada é eterna e o nome santo: Habitando como Santo uma elevada morada, auxilio todavia o homem atormentado e humilhado; venho reanimar os humildes, e levantar os ânimos abatidos.
16 Sillä en riitele loputtomiin enkä vihastu ainiaaksi. Muuten henki nääntyisi kasvojeni edessä, ne sielut, jotka olen tehnyt.
16 Realmente, não desejo controvérsias sem fim, nem persistir sempre no descontentamento, senão o espírito desfalecerá diante de mim, assim como as almas que criei.
17 Hänen ahneutensa synnin tähden vihastuin, löin häntä, kätkin itseni ja olin vihainen. Mutta hän luopui minusta ja kulki oman sydämensä tietä.
17 Por causa do crime de meu povo me irritei um momento; feri-o, dando-lhe as costas na minha indignação, enquanto o rebelde agia segundo sua fantasia.
18 Olen nähnyt hänen tiensä, mutta parannan hänet ja johdatan häntä ja annan jälleen lohdutuksen hänelle ja häntä sureville.
18 Vi sua conduta, disse o Senhor, e o curarei. Vou guiá-lo e consolá-lo,
19 Luon huulten hedelmän, rauhan, rauhan kaukaisille ja läheisille, sanoo Herra, ja parannan hänet.
19 vou fazer assomar aos lábios dos aflitos a ação de graças. Paz, paz àquele que está longe e àquele que está perto.
20 Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri, joka ei voi tyyntyä ja jonka aallot kuohuttavat liejua ja mutaa.
20 Mas os ímpios são como um mar encapelado, que não pode acalmar-se, cujas ondas revolvem lodo e lama.
21 Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo Jumalani.
21 Não há paz para os ímpios, diz meu Deus.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Isaías 57, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.