Isaías 49
FinSTLK2017: Pyhä Raamattu (STLK 2017) (SM_FINSTLK2017) vs ARC
ARC Almeida Revista e Corrigida 2009
1 Kuulkaa minua, te merensaaret, ja ottakaa tästä vaarin, te, kaukaiset kansat. Herra on kutsunut minut jo äidinkohdusta asti, jo äitini helmasta hän on maininnut nimeni.
1 Ouvi-me, ilhas, e escutai vós, povos de longe! O Senhor me chamou desde o ventre, desde as entranhas de minha mãe, fez menção do meu nome.
2 Hän teki suuni terävän miekan kaltaiseksi ja kätki minut kätensä varjoon. Hän teki minut hiotuksi nuoleksi ja talletti minut viineensä.
2 E fez a minha boca como uma espada aguda, e, com a sombra da sua mão, me cobriu, e me pôs como uma flecha limpa, e me escondeu na sua aljava.
3 Hän sanoi minulle: "Sinä olet palvelijani, sinä Israel, jossa osoitan kirkkauteni."
3 E me disse: Tu és meu servo, e Israel, aquele por quem hei de ser glorificado.
4 Mutta minä sanoin: "Suotta olen itseäni vaivannut, kuluttanut voimani turhaan ja tyhjään. Kuitenkin oikeuteni on Herran huomassa, palkkani on Jumalan luona."
4 Mas eu disse: Debalde tenho trabalhado, inútil e vãmente gastei as minhas forças; todavia, o meu direito está perante o Senhor , e o meu galardão, perante o meu Deus.
5 Mutta nyt sanoo Herra, joka on valmistanut minut palvelijakseen jo äitini kohdusta palauttamaan Jaakobin luokseen, niin että Israel koottaisiin hänen omakseen. Olen kallis Herran silmissä, ja Jumalani on voimani.
5 E, agora, diz o Senhor , que me formou desde o ventre para seu servo, que eu lhe torne a trazer Jacó; mas Israel não se deixou ajuntar; contudo, aos olhos do Senhor , serei glorificado, e o meu Deus será a minha força.
6 Hän sanoo: Sinulle, joka olet palvelijani, on liian vähäistä kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat ja tuoda takaisin Israelin säilyneet: panen sinut pakanoille valkeudeksi, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti.
6 Disse mais: Pouco é que sejas o meu servo, para restaurares as tribos de Jacó e tornares a trazer os guardados de Israel; também te dei para luz dos gentios, para seres a minha salvação até à extremidade da terra.
7 Näin sanoo Herra, Israelin lunastaja, hänen Pyhänsä, syvästi halveksitulle, kansan inhoamalle, valtiaitten orjalle: Kuninkaat näkevät sen ja nousevat seisomaan, ruhtinaat näkevät ja kumartuvat maahan Herran tähden, joka on uskollinen, Israelin Pyhän tähden, joka on sinut valinnut.
7 Assim diz o Senhor , o Redentor de Israel, o seu Santo, à alma desprezada, ao que as nações abominam, ao servo dos que dominam: Os reis o verão e se levantarão; os príncipes diante de ti se inclinarão, por amor do Senhor , que é fiel, e do Santo de Israel, que te escolheu.
8 Näin sanoo Herra: Otollisella ajalla olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut. Olen valmistanut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi kohottamaan ennalleen maan, jakamaan hävitetyt perintöosat ja
8 Assim diz o Senhor : No tempo favorável, te ouvi e, no dia da salvação, te ajudei, e te guardarei, e te darei por concerto do povo, para restaurares a terra e lhe dares em herança as herdades assoladas;
9 sanomaan vangituille: "Käykää ulos!" ja pimeässä oleville: "Tulkaa esiin!" Teiden varsilta he löytävät laitumen, kaikki kalliokukkulat ovat heillä laitumina.
9 para dizeres aos presos: Saí; e aos que estão em trevas: Aparecei. Eles pastarão nos caminhos e, em todos os lugares altos, terão o seu pasto.
10 Heidän ei tule nälkä eikä jano, heihin ei satu hietikon helle eikä aurinko, sillä heidän armahtajansa johdattaa heitä ja vie heidät vesilähteille.
10 Nunca terão fome nem sede, nem a calma nem o sol os afligirão, porque o que se compadece deles os guiará e os levará mansamente aos mananciais das águas.
11 Teen kaikki vuoreni teiksi, ja valtatieni kulkevat korkealla.
11 E farei de todos os meus montes um caminho; e as minhas veredas serão exaltadas.
12 Katso heitä, he tulevat kaukaa! Katso, nuo pohjoisesta, nuo lännestä, nuo Siinimin maalta!
12 Eis que estes virão de longe, e eis que aqueles, do Norte e do Ocidente, e aqueles outros, da terra de Sinim.
13 Riemuitkaa, te taivaat, iloitse, sinä maa, puhjetkaa riemuun, te vuoret, sillä Herra lohduttaa kansaansa ja armahtaa kurjiaan.
13 Exultai, ó céus, e alegra-te tu, terra, e vós, montes, estalai de júbilo, porque o Senhor consolou o seu povo e dos seus aflitos se compadecerá.
14 Mutta Siion sanoo: "Herra on minut hylännyt, Herra on minut unohtanut."
14 Mas Sião diz: Já me desamparou o Senhor ; o Senhor se esqueceu de mim.
15 Unohtaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Mutta vaikka he unohtaisivat, minä en sinua unohda.
15 Pode uma mulher esquecer-se tanto do filho que cria, que se não compadeça dele, do filho do seu ventre? Mas, ainda que esta se esquecesse, eu, todavia, me não esquecerei de ti.
16 Katso, käsiini olen sinut piirtänyt, muurisi ovat aina edessäni.
16 Eis que, na palma das minhas mãos, te tenho gravado; os teus muros estão continuamente perante mim.
17 Lapsesi tulevat rientäen, mutta hävittäjäsi ja raunioittajasi menevät pois luotasi.
17 Os teus filhos apressadamente virão, mas os teus destruidores e os teus assoladores sairão para fora de ti.
18 Nosta silmäsi ja katso ympärillesi: he kokoontuvat, he tulevat kaikki luoksesi. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, sinä puet heidät kaikki yllesi kuin korun ja sidot heidät vyöllesi kuin morsian vyönsä.
18 Levanta os olhos ao redor e olha; todos estes que se ajuntam veem a ti; vivo eu, diz o Senhor , que de todos estes te vestirás, como de um ornamento, e te cingirás deles como noiva.
19 Sillä sinä – sinun rauniosi ja autiot paikkasi, sinun hävitetty maasi – sinä käyt silloin ahtaaksi asukkaille, ja kaukana ovat ne, jotka sinua söivät.
19 Porque, nos teus desertos, e nos teus lugares solitários, e na tua terra destruída, te verás, agora, apertada de moradores, e os que te devoravam se afastarão para longe de ti.
20 Vielä saavat lapsettomuutesi lapset sanoa korviesi kuullen: "Paikka on minulle ahdas, tee tilaa, että voin asua."
20 Até mesmo os filhos da tua orfandade dirão aos teus ouvidos: Mui estreito é para mim este lugar; aparta-te de mim, para que possa habitar nele.
21 Silloin sanot sydämessäsi: "Kuka on nämä minulle synnyttänyt? Olin lapseton ja hedelmätön, karkotettu ja hylätty. Kuka on heidät kasvattanut? Katso, minut oli jätetty yksin. Missä nämä silloin olivat?
21 E dirás no teu coração: Quem me gerou estes? Pois eu estava desfilhada e solitária; entrara em cativeiro e me retirara; quem, então, me criou estes? Eis que eu fui deixada sozinha; e estes onde estavam?
22 Näin sanoo Herra, Herra: Katso, nostan käteni kansakuntien puoleen, kohotan lippuni kansoja kohti, niin he tuovat poikasi sylissään ja kantavat tyttäresi olkapäillään.
22 Assim diz o Senhor : Eis que levantarei a mão para as nações e, ante os povos, arvorarei a minha bandeira; então, trarão os teus filhos nos braços, e as tuas filhas serão levadas sobre os ombros.
23 Kuninkaista tulee sinulle lastenhoitajia, heidän ruhtinattaristaan sinulle imettäjiä. Edessäsi he kumartuvat maahan kasvoilleen ja nuolevat tomun jaloistasi. Tiedät, että minä olen Herra ja että ne, jotka minua odottavat, eivät joudu häpeään.
23 E os reis serão os teus aios, e as suas princesas, as tuas amas; diante de ti, se inclinarão com o rosto em terra e lamberão o pó dos teus pés, e saberás que eu sou o Senhor e que os que confiam em mim não serão confundidos.
24 Otetaanko sankarilta saalis, tai riistetäänkö vangit vanhurskaalta?
24 Tirar-se-ia a presa ao valente? Ou os presos justamente escapariam?
25 Sillä näin sanoo Herra: Vaikka vangit otettaisiinkin sankarilta ja saalis riistettäisiin väkevältä, niin kuitenkin minä taistelen sitä vastaan, joka sinua vastaan taistelee, ja minä pelastan lapsesi.
25 Mas assim diz o Senhor : Por certo que os presos se tirarão ao valente, e a presa do tirano escapará; porque eu contenderei com os que contendem contigo e os teus filhos eu remirei.
26 Panen sortajasi syömään omaa lihaansa, ja he juopuvat omasta verestään kuin rypälemehusta. Silloin kaikki liha on tietävä, että minä, Herra, olen pelastajasi, että Jaakobin Väkevä on lunastajasi.
26 E sustentarei os teus opressores com a sua própria carne, e com o seu próprio sangue se embriagarão, como com mosto; e toda carne saberá que eu sou o Senhor , o teu Salvador e o teu Redentor, o Forte de Jacó.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Isaías 49, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.