Gênesis 43
FinSTLK2017: Pyhä Raamattu (STLK 2017) (SM_FINSTLK2017) vs NVI
NVI Nova Versão Internacional
1 Maassa oli kova nälänhätä.
1 A fome continuava rigorosa na terra.
2 Kun he olivat syöneet loppuun viljan, jonka olivat tuoneet Egyptistä, heidän isänsä sanoi heille: "Menkää jälleen ostamaan meille vähän ruokaa."
2 Assim, quando acabou todo o trigo que os filhos de Jacó tinham trazido do Egito, seu pai lhes disse: "Voltem e comprem um pouco mais de comida para nós".
3 Juuda vastasi hänelle sanoen: "Mies teroitti meille teroittamalla: 'Ette saa tulla kasvojeni eteen, ellei veljenne ole kanssanne.'
3 Mas Judá lhe disse: "O homem nos advertiu severamente: ‘Não voltem à minha presença, a não ser que tragam o seu irmão’.
4 Jos annat veljemme seurata mukanamme, lähdemme ostamaan sinulle elintarpeita.
4 Se enviares o nosso irmão conosco, desceremos e compraremos comida para ti.
5 Mutta jos et anna, emme lähde. Sillä mies sanoi meille: 'Ette saa tulla kasvojeni eteen, ellei veljenne ole kanssanne.'"
5 Mas se não o enviares conosco, não iremos, porque foi assim que o homem falou: ‘Não voltem à minha presença, a não ser que tragam o seu irmão’ ".
6 Israel sanoi: "Minkä tähden teitte niin pahasti minua kohtaan, että ilmaisitte tuolle miehelle teillä olevan vielä veljen?"
6 Israel perguntou: "Por que me causaram esse mal, contando àquele homem que tinham outro irmão? "
7 He vastasivat: "Mies kyseli todella tarkasti meistä ja suvustamme, sanoen: 'Elääkö isänne vielä? Onko teillä vielä veljeä?' Silloin ilmoitimme hänelle, kuten asia on. Saatoimmeko tietää, että hän sanoisi: 'Tuokaa veljenne tänne'?"
7 E lhe responderam: "Ele nos interrogou sobre nós e sobre nossa família. E também nos perguntou: ‘O pai de vocês ainda está vivo? Vocês têm outro irmão? ’ Nós simplesmente respondemos ao que ele nos perguntou. Como poderíamos saber que ele exigiria que levássemos o nosso irmão? "
8 Juuda sanoi isälleen Israelille: "Anna nuorukaisen seurata mukanani, niin me nousemme ja lähdemme matkalle, että jäisimme eloon, sekä me että sinä, vaimomme ja lapsemme, emmekä kuolisi.
8 Então disse Judá a Israel, seu pai: "Deixa o jovem ir comigo e partiremos imediatamente, a fim de que tu, nós e nossas crianças sobrevivamos e não venhamos a morrer.
9 Minä vastaan hänestä, minun kädestäni saat vaatia hänet. Jos en tuo häntä takaisin luoksesi ja aseta häntä eteesi, olen syyllinen edessäsi koko elinaikani.
9 Eu me comprometo pessoalmente pela segurança dele; podes me considerar responsável por ele. Se eu não o trouxer de volta e não o colocar bem aqui na tua presença, serei culpado diante de ti pelo resto da minha vida.
10 Totisesti, jos emme olisi näin vitkastelleet, olisimme jo kaksikin kertaa palanneet sieltä."
10 Como se vê, se não tivéssemos demorado tanto, já teríamos ido e voltado duas vezes".
11 Silloin heidän isänsä Israel sanoi heille: "Jos niin on, tehkää ainakin tämä: ottakaa säkkeihinne maan parhaimpia tuotteita ja viekää ne miehelle lahjaksi: vähän balsamia ja vähän hunajaa, kumihartsia ja mirhaa, pähkinöitä ja manteleita.
11 Então Israel, seu pai, lhes disse: "Se tem que ser assim, que seja! Coloquem alguns dos melhores produtos da nossa terra na bagagem e levem-nos como presente ao tal homem: um pouco de bálsamo, um pouco de mel, algumas especiarias e mirra, algumas nozes de pistache e amêndoas.
12 Ottakaa mukaanne kaksinkertainen raha, niin että viette takaisin rahan, joka palautettiin säkkienne suussa. Ehkä se oli erehdys.
12 Levem prata em dobro, e devolvam a prata que foi colocada de volta na boca da bagagem de vocês. Talvez isso tenha acontecido por engano.
13 Ottakaa mukaanne myös veljenne, nouskaa ja menkää jälleen miehen luo.
13 Peguem também o seu irmão e voltem àquele homem.
14 Jumala, Kaikkivaltias, suokoon, että mies tekisi teille laupeuden ja antaisi toisen veljenne sekä Benjaminin palata kotiin kanssanne. Mutta jos tulen lapsettomaksi, tulen lapsettomaksi."
14 Que o Deus Todo-poderoso lhes conceda misericórdia diante daquele homem, para que ele permita que o seu outro irmão e Benjamim voltem com vocês. Quanto a mim, se ficar sem filhos, sem filhos ficarei".
15 Miehet ottivat mukaansa lahjan ja kaksinkertaisen rahan sekä myös Benjaminin, nousivat, menivät Egyptiin ja astuivat Joosefin eteen.
15 Então os homens desceram ao Egito, levando o presente, prata em dobro e Benjamim, e foram à presença de José.
16 Kun Joosef näki Benjaminin heidän seurassaan, hän sanoi huoneenhaltijalleen: "Vie nämä miehet sisään. Teurasta teuras ja valmista se, sillä miehet saavat syödä päivällistä kanssani."
16 Quando José viu Benjamim junto com eles, disse ao administrador de sua casa: "Leve estes homens à minha casa, mate um animal e prepare-o; eles almoçarão comigo ao meio-dia".
17 Mies teki, kuten Joosef oli käskenyt, ja vei miehet Joosefin taloon.
17 Ele fez o que lhe fora ordenado e levou-os à casa de José.
18 Mutta miehet pelkäsivät, kun heitä vietiin Joosefin taloon, arvellen: "Sen rahan tähden, joka viime kerralla tuli takaisin säkeissämme, he nyt vievät meitä tänne hyökätäkseen ja karatakseen kimppuumme ottaakseen meidät orjiksi ja anastaakseen aasimme."
18 Eles ficaram com medo quando foram levados à casa de José, e pensaram: "Trouxeram-nos aqui por causa da prata que foi devolvida às nossas bagagens na primeira vez. Ele quer atacar-nos, subjugar-nos, tornar-nos escravos e tomar de nós os nossos jumentos".
19 Niin he menivät Joosefin huoneenhaltijan luo ja puhuttelivat häntä talon ovella.
19 Por isso, dirigiram-se ao administrador da casa de José e lhe disseram à entrada da casa:
20 He sanoivat: "Oi kuule, herra, me olemme kerran ennen käyneet täällä ostamassa elintarpeita.
20 "Ouça, senhor! A primeira vez que viemos aqui foi realmente para comprar comida.
21 Kun tulimme yöpaikkaan ja avasimme säkkimme, niin, katso, jokaisen raha oli hänen säkkinsä suussa täysipainoisena. Olemme nyt tuoneet ne mukanamme takaisin.
21 Mas no lugar em que paramos para pernoitar, abrimos nossas bagagens e cada um de nós encontrou sua prata, na quantia exata. Por isso a trouxemos de volta conosco,
22 Olemme tuoneet mukanamme toisenkin rahan ostaaksemme viljaa elatukseksemme. Emme tiedä, kuka on pannut rahamme säkkeihimme."
22 além de mais prata, para comprar comida. Não sabemos quem pôs a prata em nossa bagagem".
23 Hän vastasi: "Olkaa rauhassa, älkää pelätkö. Teidän Jumalanne ja teidän isänne Jumala on antanut teidän löytää aarteen säkeistänne. Teidän rahanne on tullut minulle." Sitten hän toi heidän luokseen Simeonin.
23 "Fiquem tranqüilos", disse o administrador. "Não tenham medo. O seu Deus, o Deus de seu pai, foi quem lhes deu um tesouro em suas bagagens, porque a prata de vocês eu recebi. " Então soltou Simeão e o levou à presença deles.
24 Hän vei miehet Joosefin taloon ja antoi heille vettä jalkojen pesuun ja rehua heidän aaseilleen.
24 Em seguida os levou à casa de José, deu-lhes água para lavarem os pés e forragem para os seus jumentos.
25 He laittoivat lahjansa järjestykseen siihen asti, kunnes Joosef tulisi päivälliselle. Sillä he olivat kuulleet, että saisivat aterioida siellä.
25 Eles então prepararam o presente para a chegada de José ao meio-dia, porque ficaram sabendo que iriam almoçar ali.
26 Kun Joosef oli tullut kotiin, he veivät hänelle taloon lahjat, jotka heillä oli mukanaan, ja kumartuivat maahan hänen edessään.
26 Quando José chegou, eles o presentearam com o que tinham trazido e curvaram-se diante dele até o chão.
27 Hän tervehti heitä ja kysyi: "Kuinka voi teidän vanha isänne, josta puhuitte? Vieläkö hän elää?"
27 Ele então lhes perguntou como passavam e disse em seguida: "Como vai o pai de vocês, o homem idoso de quem me falaram? Ainda está vivo? "
28 He vastasivat: "Palvelijasi, meidän isämme, voi hyvin. Hän elää vielä" ja he kumartuivat ja heittäytyivät maahan.
28 Eles responderam: "Teu servo, nosso pai, ainda vive e passa bem". E se curvaram para prestar-lhe honra.
29 Hän nosti silmänsä ja näki veljensä Benjaminin, äitinsä pojan, ja kysyi: "Onko tämä teidän nuorin veljenne, josta puhuitte?" Sitten hän sanoi: "Jumala olkoon sinulle, poikani, armollinen."
29 Olhando ao redor e vendo seu irmão Benjamim, filho de sua mãe, José perguntou: "É este o irmão caçula de quem me falaram? " E acrescentou: "Deus lhe conceda graça, meu filho".
30 Silloin Joosef keskeytti äkkiä puheensa, sillä nähdessään veljensä hän tuli sydämessään liikutetuksi ja etsi tilaisuutta itkeäkseen. Niin hän meni sisähuoneeseen ja itki siellä.
30 Profundamente emocionado por causa de seu irmão, José apressou-se em sair à procura de um lugar para chorar, e entrando em seu quarto, chorou.
31 Pestyään kasvonsa hän tuli sieltä pois, hillitsi itsensä ja käski: "Tarjotkaa ruokaa."
31 Depois de lavar o rosto, saiu e, controlando-se, disse: "Sirvam a comida".
32 Tarjottiin erikseen hänelle ja erikseen heille ja erikseen egyptiläisille, jotka aterioivat hänen kanssaan. Egyptiläiset näet eivät voi syödä yhdessä heprealaisten kanssa, sillä se on egyptiläisille kauhistus.
32 Serviram a ele em separado dos seus irmãos e também dos egípcios que comiam com ele, porque os egípcios não podiam comer com os hebreus, pois isso era sacrilégio para eles.
33 He istuivat vastapäätä häntä iän mukaan esikoinen ensimmäisenä ja nuorin viimeisenä. Ihmetellen miehet katselivat toisiaan.
33 Seus irmãos foram colocados à mesa perante ele por ordem de idade, do mais velho ao mais moço, e olhavam perplexos uns para os outros.
34 Hän antoi kantaa omasta pöydästään ruokia heille, ja Benjaminin annos oli viisi kertaa suurempi kuin kaikkien muiden. He joivat hänen kanssaan ja juopuivat.
34 Então lhes serviram da comida da mesa de José, e a porção de Benjamim era cinco vezes maior que a dos outros. E eles festejaram e beberam à vontade.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Gênesis 43, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.