Gênesis 43
FinSTLK2017: Pyhä Raamattu (STLK 2017) (SM_FINSTLK2017) vs ACF
ACF Almeida Corrigida Fiel
1 Maassa oli kova nälänhätä.
1 E a fome era gravíssima na terra.
2 Kun he olivat syöneet loppuun viljan, jonka olivat tuoneet Egyptistä, heidän isänsä sanoi heille: "Menkää jälleen ostamaan meille vähän ruokaa."
2 E aconteceu que, como acabaram de comer o mantimento que trouxeram do Egito, disse-lhes seu pai: Voltai, comprai-nos um pouco de alimento.
3 Juuda vastasi hänelle sanoen: "Mies teroitti meille teroittamalla: 'Ette saa tulla kasvojeni eteen, ellei veljenne ole kanssanne.'
3 Mas Judá respondeu-lhe, dizendo: Fortemente nos protestou aquele homem, dizendo: Não vereis a minha face, se o vosso irmão não vier convosco.
4 Jos annat veljemme seurata mukanamme, lähdemme ostamaan sinulle elintarpeita.
4 Se enviares conosco o nosso irmão, desceremos e te compraremos alimento;
5 Mutta jos et anna, emme lähde. Sillä mies sanoi meille: 'Ette saa tulla kasvojeni eteen, ellei veljenne ole kanssanne.'"
5 Mas se não o enviares, não desceremos; porquanto aquele homem nos disse: Não vereis a minha face, se o vosso irmão não vier convosco.
6 Israel sanoi: "Minkä tähden teitte niin pahasti minua kohtaan, että ilmaisitte tuolle miehelle teillä olevan vielä veljen?"
6 E disse Israel: Por que me fizeste tal mal, fazendo saber àquele homem que tínheis ainda outro irmão?
7 He vastasivat: "Mies kyseli todella tarkasti meistä ja suvustamme, sanoen: 'Elääkö isänne vielä? Onko teillä vielä veljeä?' Silloin ilmoitimme hänelle, kuten asia on. Saatoimmeko tietää, että hän sanoisi: 'Tuokaa veljenne tänne'?"
7 E eles disseram: Aquele homem particularmente nos perguntou por nós, e pela nossa parentela, dizendo: Vive ainda vosso pai? Tendes mais um irmão? E respondemos-lhe conforme as mesmas palavras. Podíamos nós saber que diria: Trazei vosso irmão?
8 Juuda sanoi isälleen Israelille: "Anna nuorukaisen seurata mukanani, niin me nousemme ja lähdemme matkalle, että jäisimme eloon, sekä me että sinä, vaimomme ja lapsemme, emmekä kuolisi.
8 Então disse Judá a Israel, seu pai: Envia o jovem comigo, e levantar-nos-emos, e iremos, para que vivamos e não morramos, nem nós, nem tu, nem os nossos filhos.
9 Minä vastaan hänestä, minun kädestäni saat vaatia hänet. Jos en tuo häntä takaisin luoksesi ja aseta häntä eteesi, olen syyllinen edessäsi koko elinaikani.
9 Eu serei fiador por ele, da minha mão o requererás; se eu não o trouxer, e não o puser perante a tua face, serei réu de crime para contigo para sempre.
10 Totisesti, jos emme olisi näin vitkastelleet, olisimme jo kaksikin kertaa palanneet sieltä."
10 E se não nos tivéssemos detido, certamente já estaríamos segunda vez de volta.
11 Silloin heidän isänsä Israel sanoi heille: "Jos niin on, tehkää ainakin tämä: ottakaa säkkeihinne maan parhaimpia tuotteita ja viekää ne miehelle lahjaksi: vähän balsamia ja vähän hunajaa, kumihartsia ja mirhaa, pähkinöitä ja manteleita.
11 Então disse-lhes Israel, seu pai: Pois que assim é, fazei isso; tomai do mais precioso desta terra em vossos vasos, e levai ao homem um presente: um pouco do bálsamo e um pouco de mel, especiarias e mirra, terebinto e amêndoas;
12 Ottakaa mukaanne kaksinkertainen raha, niin että viette takaisin rahan, joka palautettiin säkkienne suussa. Ehkä se oli erehdys.
12 E tomai em vossas mãos dinheiro em dobro, e o dinheiro que voltou na boca dos vossos sacos tornai a levar em vossas mãos; bem pode ser que fosse erro.
13 Ottakaa mukaanne myös veljenne, nouskaa ja menkää jälleen miehen luo.
13 Tomai também a vosso irmão, e levantai-vos e voltai àquele homem;
14 Jumala, Kaikkivaltias, suokoon, että mies tekisi teille laupeuden ja antaisi toisen veljenne sekä Benjaminin palata kotiin kanssanne. Mutta jos tulen lapsettomaksi, tulen lapsettomaksi."
14 E Deus Todo-Poderoso vos dê misericórdia diante do homem, para que deixe vir convosco vosso outro irmão, e Benjamim; e eu, se for desfilhado, desfilhado ficarei.
15 Miehet ottivat mukaansa lahjan ja kaksinkertaisen rahan sekä myös Benjaminin, nousivat, menivät Egyptiin ja astuivat Joosefin eteen.
15 E os homens tomaram aquele presente, e dinheiro em dobro em suas mãos, e a Benjamim; e levantaram-se, e desceram ao Egito, e apresentaram-se diante de José.
16 Kun Joosef näki Benjaminin heidän seurassaan, hän sanoi huoneenhaltijalleen: "Vie nämä miehet sisään. Teurasta teuras ja valmista se, sillä miehet saavat syödä päivällistä kanssani."
16 Vendo, pois, José a Benjamim com eles, disse ao que estava sobre a sua casa: Leva estes homens à casa, e mata reses, e prepara tudo; porque estes homens comerão comigo ao meio-dia.
17 Mies teki, kuten Joosef oli käskenyt, ja vei miehet Joosefin taloon.
17 E o homem fez como José dissera, e levou-os à casa de José.
18 Mutta miehet pelkäsivät, kun heitä vietiin Joosefin taloon, arvellen: "Sen rahan tähden, joka viime kerralla tuli takaisin säkeissämme, he nyt vievät meitä tänne hyökätäkseen ja karatakseen kimppuumme ottaakseen meidät orjiksi ja anastaakseen aasimme."
18 Então temeram aqueles homens, porquanto foram levados à casa de José, e diziam: Por causa do dinheiro que dantes voltou nos nossos sacos, fomos trazidos aqui, para nos incriminar e cair sobre nós, para que nos tome por servos, e a nossos jumentos.
19 Niin he menivät Joosefin huoneenhaltijan luo ja puhuttelivat häntä talon ovella.
19 Por isso chegaram-se ao homem que estava sobre a casa de José, e falaram com ele à porta da casa,
20 He sanoivat: "Oi kuule, herra, me olemme kerran ennen käyneet täällä ostamassa elintarpeita.
20 E disseram: Ai! senhor meu, certamente descemos dantes a comprar mantimento;
21 Kun tulimme yöpaikkaan ja avasimme säkkimme, niin, katso, jokaisen raha oli hänen säkkinsä suussa täysipainoisena. Olemme nyt tuoneet ne mukanamme takaisin.
21 E aconteceu que, chegando à estalagem, e abrindo os nossos sacos, eis que o dinheiro de cada um estava na boca do seu saco, nosso dinheiro por seu peso; e tornamos a trazê-lo em nossas mãos;
22 Olemme tuoneet mukanamme toisenkin rahan ostaaksemme viljaa elatukseksemme. Emme tiedä, kuka on pannut rahamme säkkeihimme."
22 Também trouxemos outro dinheiro em nossas mãos, para comprar mantimento; não sabemos quem tenha posto o nosso dinheiro nos nossos sacos.
23 Hän vastasi: "Olkaa rauhassa, älkää pelätkö. Teidän Jumalanne ja teidän isänne Jumala on antanut teidän löytää aarteen säkeistänne. Teidän rahanne on tullut minulle." Sitten hän toi heidän luokseen Simeonin.
23 E ele disse: Paz seja convosco, não temais; o vosso Deus, e o Deus de vosso pai, vos tem dado um tesouro nos vossos sacos; o vosso dinheiro me chegou a mim. E trouxe-lhes fora a Simeão.
24 Hän vei miehet Joosefin taloon ja antoi heille vettä jalkojen pesuun ja rehua heidän aaseilleen.
24 Depois levou os homens à casa de José, e deu-lhes água, e lavaram os seus pés; também deu pasto aos seus jumentos.
25 He laittoivat lahjansa järjestykseen siihen asti, kunnes Joosef tulisi päivälliselle. Sillä he olivat kuulleet, että saisivat aterioida siellä.
25 E prepararam o presente, para quando José viesse ao meio-dia; porque tinham ouvido que ali haviam de comer pão.
26 Kun Joosef oli tullut kotiin, he veivät hänelle taloon lahjat, jotka heillä oli mukanaan, ja kumartuivat maahan hänen edessään.
26 Vindo, pois, José à casa, trouxeram-lhe ali o presente que tinham em suas mãos; e inclinaram-se a ele até à terra.
27 Hän tervehti heitä ja kysyi: "Kuinka voi teidän vanha isänne, josta puhuitte? Vieläkö hän elää?"
27 E ele lhes perguntou como estavam, e disse: Vosso pai, o ancião de quem falastes, está bem? Ainda vive?
28 He vastasivat: "Palvelijasi, meidän isämme, voi hyvin. Hän elää vielä" ja he kumartuivat ja heittäytyivät maahan.
28 E eles disseram: Bem está o teu servo, nosso pai vive ainda. E abaixaram a cabeça, e inclinaram-se.
29 Hän nosti silmänsä ja näki veljensä Benjaminin, äitinsä pojan, ja kysyi: "Onko tämä teidän nuorin veljenne, josta puhuitte?" Sitten hän sanoi: "Jumala olkoon sinulle, poikani, armollinen."
29 E ele levantou os seus olhos, e viu a Benjamim, seu irmão, filho de sua mãe, e disse: Este é vosso irmão mais novo de quem falastes? Depois ele disse: Deus te dê a sua graça, meu filho.
30 Silloin Joosef keskeytti äkkiä puheensa, sillä nähdessään veljensä hän tuli sydämessään liikutetuksi ja etsi tilaisuutta itkeäkseen. Niin hän meni sisähuoneeseen ja itki siellä.
30 E José apressou-se, porque as suas entranhas comoveram-se por causa do seu irmão, e procurou onde chorar; e entrou na câmara, e chorou ali.
31 Pestyään kasvonsa hän tuli sieltä pois, hillitsi itsensä ja käski: "Tarjotkaa ruokaa."
31 Depois lavou o seu rosto, e saiu; e conteve-se, e disse: Ponde pão.
32 Tarjottiin erikseen hänelle ja erikseen heille ja erikseen egyptiläisille, jotka aterioivat hänen kanssaan. Egyptiläiset näet eivät voi syödä yhdessä heprealaisten kanssa, sillä se on egyptiläisille kauhistus.
32 E serviram-lhe à parte, e a eles também à parte, e aos egípcios, que comiam com ele, à parte; porque os egípcios não podem comer pão com os hebreus, porquanto é abominação para os egípcios.
33 He istuivat vastapäätä häntä iän mukaan esikoinen ensimmäisenä ja nuorin viimeisenä. Ihmetellen miehet katselivat toisiaan.
33 E assentaram-se diante dele, o primogênito segundo a sua primogenitura, e o menor segundo a sua menoridade; do que os homens se maravilhavam entre si.
34 Hän antoi kantaa omasta pöydästään ruokia heille, ja Benjaminin annos oli viisi kertaa suurempi kuin kaikkien muiden. He joivat hänen kanssaan ja juopuivat.
34 E apresentou-lhes as porções que estavam diante dele; porém a porção de Benjamim era cinco vezes maior do que as porções deles todos. E eles beberam, e se regalaram com ele.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Gênesis 43, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.