Gênesis 31
FinSTLK2017: Pyhä Raamattu (STLK 2017) (SM_FINSTLK2017) vs VC
VC Versão Católica
1 Hän sai kuulla, että Laabanin pojat puhuivat näin: "Jaakob on anastanut kaiken, mitä isämme omisti. Isämme omaisuudesta hän on hankkinut itselleen kaiken tämän rikkauden."
1 Jacó ouviu as palavras dos filhos de Labão, que diziam: "Jacó tomou tudo o que é de nosso pai, e é às suas custas que ele se tornou de tal forma rico."
2 Jaakob huomasi Laabanin kasvoista, ettei hän ollut häntä kohtaan kuten ennen.
2 Observou também, pela fisionomia de Labão, que este não tinha mais para com ele os sentimentos de antes.
3 Herra sanoi Jaakobille: "Palaa isiesi maahan ja sukusi luo. Minä olen kanssasi."
3 O Senhor disse a Jacó: "Volta para a terra dos teus pais, para a tua parentela, e eu estarei contigo."
4 Jaakob lähetti kutsumaan Raakelin ja Leean kedolle laumansa luo.
4 Então Jacó mandou Raquel e Lia vir ao campo junto dos seus rebanhos:
5 Hän sanoi heille: "Minä huomaan isänne kasvoista, ettei hän ole minua kohtaan kuten ennen, vaikka isäni Jumala on ollut kanssani.
5 "Vejo, disse-lhes ele, pelo semblante de vosso pai, que ele não é mais para comigo o mesmo que antes. Mas o Deus de meu pai está comigo.
6 Te tiedätte, että olen palvellut isäänne kaikin voimin,
6 Sabeis que servi a vosso pai o melhor que pude,
7 mutta isänne on kohdellut minua petollisesti ja muuttanut palkkaani kymmenen kertaa. Jumala ei kuitenkaan ole sallinut hänen tehdä minulle mitään vahinkoa.
7 enquanto ele zombou de mim, mudando dez vezes o meu salário; mas Deus não lhe permitiu causar-me prejuízo.
8 Kun hän sanoi: 'Pilkulliset olkoot palkkasi', niin koko lauma kantoi pilkullisia. Kun hän sanoi: 'Juovikkaat olkoot palkkasi', niin koko lauma kantoi juovikkaita.
8 Quando ele dizia: os animais malhados serão o teu salário, todas as ovelhas davam à luz cordeiros malhados, e se dizia: os animais riscados serão o teu salário, todas as ovelhas davam à luz cordeiros riscados.
9 Jumala on ottanut isänne omaisuuden ja antanut minulle.
9 Foi Deus mesmo que tomou o rebanho de vosso pai para me dar.
10 Mutta lauman pariutumisen aikana nostin silmäni ja näin unessa, että pukit, jotka astuivat laumaa, olivat juovikkaita, pilkullisia ja kirjavia.
10 No tempo em que os animais deviam conceber, eu levantava os olhos e via em sonhos que os bodes que cobriam as cabras eram listados, malhados e manchados.
11 Jumalan Enkeli sanoi minulle unessa: 'Jaakob!' Vastasin: 'Tässä olen.'
11 Um anjo de Deus disse-me em sonhos: Jacó! Eis-me aqui, respondi.
12 Hän sanoi: 'Nosta silmäsi ja katso, kaikki pukit, jotka astuvat laumaa, ovat juovikkaita, pilkullisia ja kirjavia, sillä minä olen nähnyt kaiken, mitä Laaban tekee sinulle.
12 Levanta os olhos e vê: todos os bodes que cobrem as cabras são listados, malhados e manchados, porque eu vi tudo o que te fez Labão.
13 Minä olen Jumala, joka ilmestyin Beetelissä, jossa voitelit patsaan ja jossa teit minulle lupauksen. Nouse nyt ja lähde tästä maasta ja palaa synnyinmaahasi.'
13 Eu sou o Deus de Betel, onde tu me consagraste uma estela e me fizeste um voto. Agora, vamos, sai daqui e volta para a terra de tua família."
14 Raakel ja Leea vastasivat ja sanoivat hänelle: "Meillä ei ole enää osaa eikä perintöä isämme talossa.
14 Raquel e Lia responderam: "Resta-nos porventura ainda alguma parte de herança na casa de nosso pai?
15 Eikö hän pitänyt meitä muukalaisina, koska myi meidät ja söi suuhunsa meistä saamansa hinnan?
15 Não nos tratou ele como estrangeiras, vendendo-nos e devorando o nosso dinheiro?
16 Sillä koko se rikkaus, jonka Jumala on ottanut isältämme, on meidän ja meidän lastemme. Tee siis nyt kaikki, mitä Jumala on sinulle sanonut."
16 Toda a riqueza, que Deus tomou de nosso pai, é para nós e para nossos filhos. Faze, pois, o que Deus te disse."
17 Jaakob nousi ja nosti lapsensa ja vaimonsa kamelien selkään.
17 Levantou-se, pois, Jacó, e fez montar seus filhos e suas mulheres nos camelos.
18 Hän kuljetti pois kaiken karjansa ja kaiken omaisuutensa, jonka hän oli koonnut, kaiken omistamansa ja Mesopotamiassa hankkimansa karjan mennäkseen isänsä Iisakin luo Kanaanin maahan.
18 Levou consigo todos os seus rebanhos, todos os bens que tinha ajuntado, o rebanho que lhe pertencia, adquirido em Padã-Arã, e partiu para junto de seu pai Isaac, na terra de Canaã.
19 Laaban oli mennyt keritsemään lampaitaan. Silloin Raakel varasti isänsä kotijumalat.
19 Raquel, aproveitando um momento em que seu pai fora tosquiar suas ovelhas, roubou os terafim de seu pai;
20 Jaakob lähti salaa aramilaisen Laabanin luota eikä ilmaissut hänelle aikomustaan paeta.
20 e Jacó enganou Labão, o arameu, ocultando-lhe sua fuga.
21 Hän pakeni kaikkineen, lähti ja meni virran yli ja suuntasi kulkunsa Gileadin vuoria kohti.
21 Fugindo, pois, com tudo o que era seu, atravessou o rio e dirigiu-se para a montanha de Galaad.
22 Mutta kolmantena päivänä Laabanille ilmoitettiin, että Jaakob oli paennut.
22 Três dias depois, soube Labão da fuga de Jacó.
23 Silloin hän otti mukaansa heimonsa miehet ja ajoi häntä takaa seitsemän päivämatkaa ja saavutti hänet Gileadin vuorilla.
23 E, tomando consigo seus irmãos, perseguiu-o durante sete dias de marcha, e alcançou-o na montanha de Galaad.
24 Mutta Jumala tuli aramilaisen Laabanin luo unessa yöllä ja sanoi hänelle: "Varo, ettet puhu Jaakobille hyvää etkä pahaa."
24 Deus, porém, apareceu num sonho noturno a Labão, o arameu, e disse-lhe: "Guarda-te de dizer algo a Jacó."
25 Laaban saavutti Jaakobin. Jaakob oli pystyttänyt telttansa vuorelle, Laaban taas pystytti telttansa Gileadin vuorelle.
25 Labão alcançou, pois, Jacó. Este havia levantado sua tenda na montanha, enquanto Labão e seus irmãos tinham plantado a sua na montanha de Galaad.
26 Laaban sanoi Jaakobille: "Mitä oletkaan tehnyt? Olet pettänyt minut ja kuljettanut pois tyttäreni kuin miekalla otetut!
26 Labão disse a Jacó: "Que fizeste? Tu me enganaste, e conduziste minhas filhas como prisioneiras de guerra!
27 Minkä tähden pakenit salaa ja lähdit luotani varkain? Et ilmoittanut minulle mitään, enkä saanut saattaa sinua matkalle iloiten ja laulaen, tamburiinein ja harpuin,
27 Por que fugiste dessa forma, e me lograste em lugar de me avisar? Eu te teria despedido com manifestações de júbilo e com cânticos, ao som do tamborim e da harpa.
28 etkä suonut minun suudella lasteni lapsia ja tyttäriäni. Tyhmästi olet menetellyt.
28 Não me deixaste beijar meus filhos e minhas filhas! Procedeste como um insensato.
29 Minulla olisi valta tehdä teille pahaa, mutta teidän isänne Jumala sanoi minulle viime yönä näin: 'Varo, ettet puhu Jaakobille hyvää etkä pahaa.'
29 Eu poderia agora fazer-vos mal, mas o Deus de teu pai disse-me na última noite: Guarda-te de dizer algo a Jacó.
30 Olet nyt lähtenyt matkaan, koska niin suuresti ikävöit isäsi kotiin, mutta minkä tähden olet varastanut minun jumalani?"
30 E, se partiste somente porque tinhas saudade da casa paterna, então por que roubaste os meus deuses?"
31 Jaakob vastasi ja sanoi Laabanille: "Minä pelkäsin, sillä ajattelin, että sinä riistäisit minulta tyttäresi.
31 Jacó respondeu-lhe: "Tive medo, ao pensar que poderias tirar-me tuas filhas;
32 Mutta se, jonka hallusta löydät jumalasi, menettäköön henkensä. Heimojemme miesten läsnä ollessa tutki, mitä minulla on, ja ota pois, mikä on omaasi." Sillä Jaakob ei tiennyt, että Raakel oli ne varastanut.
32 quanto aos teus deuses, porém, seja morto aquele que os tiver consigo! Examina o que está comigo, em presença de nossos parentes, e retoma o que é teu." Ora, Jacó ignorava o roubo de Raquel.
33 Laaban meni Jaakobin telttaan, Leean telttaan ja molempien orjattarien telttaan, mutta ei löytänyt mitään. Tultuaan ulos Leean teltasta hän meni Raakelin telttaan.
33 Labão entrou na tenda de Jacó, na de Lia e na das duas escravas, mas nada encontrou. Saindo da tenda de Lia, entrou na de Raquel.
34 Mutta Raakel oli ottanut kotijumalat, pannut ne kamelin satulaan ja istunut niiden päälle. Laaban penkoi koko teltan, mutta ei löytänyt mitään.
34 Esta havia tomado os terafim e, colocando-os na sela do camelo, sentou-se em cima. Labão revistou toda a tenda, sem nada encontrar.
35 Raakel sanoi isälleen: "Älä vihastu, herrani, siitä, etten voi nousta edessäsi, sillä minun on, niin kuin naisten tavallisesti on." Laaban etsi, mutta ei löytänyt kotijumalia.
35 Raquel disse ao seu pai: "Não se irrite o meu senhor, se não posso levantar-me em sua presença, pois acho-me agora com a indisposição que costuma vir às mulheres." Revistou, pois, mas não encontrou os terafim.
36 Jaakob vihastui ja soimasi Laabania. Jaakob puhkesi puhumaan ja sanoi Laabanille: "Mitä olen rikkonut, mitä pahaa olen tehnyt, että näin minua ahdistat?
36 Jacó encolerizou-se então contra Labão, e acabrunhou-o de censuras: "Qual é o meu crime?, disse-lhe ele. Qual é o meu pecado, para que te irrites desse modo contra mim?
37 Nyt olet penkonut kaikki tavarani. Mitä olet löytänyt sellaista, joka olisi talosi tavaraa? Tuo se tähän minun heimoni ja sinun heimosi miesten eteen, että he ratkaisisivat meidän molempien välin.
37 Revistaste todas as minhas bagagens: que encontraste do que é teu? Mostra-me aqui em presença de meus parentes e dos teus, e sejam eles juízes entre nós dois.
38 Nämä kaksikymmentä vuotta minä olen ollut luonasi. Lampaasi ja vuohesi eivät ole synnyttäneet keskosia, enkä minä ole syönyt pässejä laumastasi.
38 Há vinte anos que estou em tua casa: tuas ovelhas e tuas cabras não abortaram, não comi os carneiros do teu rebanho.
39 Pedon raatelemaa en ole sinulle tuonut. Se oli minun itseni korvattava. Minulta sinä sen vaadit, olipa se viety päivällä tai viety yöllä.
39 Nunca te trouxe os animais estraçalhados pelas feras. Eu os repunha, pois tu o exigias, quer fossem roubados de dia, quer de noite.
40 Päivällä vaivasi minua helle, yöllä vilu, ja uni pakeni silmistäni.
40 Eu era queimado de dia pelo calor, e de noite pelo frio, e o sono fugia dos meus olhos.
41 Nämä kaksikymmentä vuotta olen ollut talossasi. Neljätoista vuotta palvelin sinua saadakseni molemmat tyttäresi ja kuusi vuotta saadakseni sinulta karjaa, mutta kymmenen kertaa sinä muutit palkkani.
41 Eis já vinte anos que estou em tua casa; servi-te catorze anos por tuas duas filhas, seis anos pelos teus rebanhos, e dez vezes modificaste o meu salário.
42 Jos minun isäni Jumala, Aabrahamin Jumala, jota myös Iisak pelkää, ei olisi ollut puolellani, niin olisit nyt lähettänyt minut tyhjänä tieheni. Jumala on nähnyt kurjuuteni ja kätteni vaivannäön, ja hän ratkaisi viime yönä asian."
42 Se o Deus de meu pai, o Deus de Abraão, o Deus terrível de Isaac não se tivesse posto de meu lado, tu me terias hoje despedido com as mãos vazias. Deus viu minhas penas e meus trabalhos, e na última noite ele pronunciou-se.
43 Laaban vastasi ja sanoi Jaakobille: "Tyttäret ovat minun tyttäriäni, ja lapset ovat minun lapsiani, ja karja on minun karjaani, ja kaikki, mitä sinä näet, on minun omaani. Mutta minkä minä nyt teen näille tyttärilleni tai lapsille, jotka he ovat synnyttäneet!
43 Labão respondeu a Jacó: "Estas filhas são minhas filhas, estes filhos, meus filhos, e estes rebanhos, meus rebanhos: tudo o que vês é meu. Que farei eu agora contra minhas filhas, ou contra os filhos que elas deram ao mundo?
44 Tule siis, tehkäämme liitto keskenämme, ja olkoon se todistuksena välillämme, minun ja sinun."
44 Vamos, façamos juntos um pacto que nos sirva de testemunho a nós dois."
45 Silloin Jaakob otti kiven ja nosti sen pystyyn patsaaksi.
45 Jacó tomou uma pedra e erigiu-a em estela,
46 Jaakob sanoi heimonsa miehille: "Kootkaa kiviä." He ottivat kiviä ja rakensivat niistä röykkiön ja aterioivat siinä kivikasan päällä.
46 e disse aos seus parentes: "Trazei pedras." E, tendo juntado muitas, fizeram um monte, sobre o qual comeram.
47 Laaban antoi sille nimen Jegar-Saahaduta, mutta Jaakob antoi sille nimen Galed.
47 Labão chamou-o Yegar-Saaduta, e Jacó, Galaad.
48 Laaban sanoi: "Tämä kivikasa olkoon tänään todistajana välillämme, minun ja sinun." Sen tähden hän antoi sille nimen Galed
48 Labão disse: "Este monte é hoje testemunha entre mim e ti",e por isso deu-se-lhe o nome de Galaad,
49 ja myös nimen Mispa, sillä hän sanoi: "Herra olkoon vartija välillämme, minun ja sinun, kun joudumme loitolle toistemme näkyvistä.
49 e também Mitspa, porque Labão disse ainda: "Que o Senhor nos vigie a nós ambos, quando nós nos tivermos despedido um do outro.
50 Jos sinä kohtelet pahasti tyttäriäni tai otat toisia vaimoja tyttärieni lisäksi, niin tiedä, että vaikkei ketään ihmistä olekaan läsnä, Jumala on kuitenkin todistajana välillämme, minun ja sinun."
50 Se maltratares minhas filhas, e se tomares outras mulheres além delas, não é um homem que estará conosco. Mas toma cuidado, pois é Deus que será testemunha entre nós."
51 Laaban sanoi vielä Jaakobille: "Katso, tämä kivikasa ja tämä patsas, jonka olen pystyttänyt välillemme, minun ja sinun
51 Labão disse ainda a Jacó: "Vês este monte de pedras e esta estela que levantei entre mim e ti.
52 – tämä kivikasa olkoon todistuksena, ja myös tämä patsas olkoon todistuksena siitä, etten minä kulje tämän kivikasan ohi luoksesi ja ettet sinäkään kulje tämän kivikasan ja tämän patsaan ohi minun luokseni paha mielessä.
52 Este monte é testemunho, e igualmente esta estela, de que eu não ultrapassarei este monte para o teu lado, e que tu não ultrapassarás este monte e esta estela para o meu lado para nos fazer mal.
53 Aabrahamin Jumala ja Naahorin Jumala, heidän isiensä Jumala, olkoon tuomarina välillämme." Jaakob vannoi valansa Jumalan kautta, jota hänen isänsä Iisak pelkäsi.
53 O Deus de Abraão, o Deus de Nacor, o Deus de seus pais seja juiz entre nós!" E Jacó jurou pelo Deus terrível de Isaac.
54 Jaakob uhrasi vuorella teurasuhrin ja kutsui heimonsa miehet aterioimaan, ja he aterioivat ja olivat yötä vuorella.
54 Ofereceu um sacrifício sobre a montanha e convidou seus parentes para comer. Comeram e passaram a noite na montanha.
55 — ausente —
55 No dia seguinte pela manhã, Labão beijou seus filhos e suas filhas; abençoou-os e retomou o caminho de sua casa.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Gênesis 31, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.