Gênesis 31
FinSTLK2017: Pyhä Raamattu (STLK 2017) (SM_FINSTLK2017) vs NAA
NAA Nova Almeida Atualizada 2017
1 Hän sai kuulla, että Laabanin pojat puhuivat näin: "Jaakob on anastanut kaiken, mitä isämme omisti. Isämme omaisuudesta hän on hankkinut itselleen kaiken tämän rikkauden."
1 Jacó ouvia os comentários dos filhos de Labão, que diziam: — Jacó se apossou de tudo o que era de nosso pai. Ele juntou toda essa riqueza a partir do que era de nosso pai.
2 Jaakob huomasi Laabanin kasvoista, ettei hän ollut häntä kohtaan kuten ennen.
2 Jacó, por sua vez, reparou que o rosto de Labão não lhe era favorável como anteriormente.
3 Herra sanoi Jaakobille: "Palaa isiesi maahan ja sukusi luo. Minä olen kanssasi."
3 E o Senhor disse a Jacó: — Volte para a terra de seus pais e para a sua parentela; e eu estarei com você.
4 Jaakob lähetti kutsumaan Raakelin ja Leean kedolle laumansa luo.
4 Então Jacó mandou vir Raquel e Lia ao campo, para junto do seu rebanho,
5 Hän sanoi heille: "Minä huomaan isänne kasvoista, ettei hän ole minua kohtaan kuten ennen, vaikka isäni Jumala on ollut kanssani.
5 e lhes disse: — Vejo que o rosto do pai de vocês não me é favorável como anteriormente; porém o Deus de meu pai tem estado comigo.
6 Te tiedätte, että olen palvellut isäänne kaikin voimin,
6 Vocês mesmas sabem que com todo empenho tenho trabalhado para o pai de vocês,
7 mutta isänne on kohdellut minua petollisesti ja muuttanut palkkaani kymmenen kertaa. Jumala ei kuitenkaan ole sallinut hänen tehdä minulle mitään vahinkoa.
7 mas ele me tem enganado e por dez vezes mudou o meu salário; porém Deus não permitiu que ele me prejudicasse.
8 Kun hän sanoi: 'Pilkulliset olkoot palkkasi', niin koko lauma kantoi pilkullisia. Kun hän sanoi: 'Juovikkaat olkoot palkkasi', niin koko lauma kantoi juovikkaita.
8 Se ele dizia: “Os salpicados serão o seu salário”, então todos os rebanhos davam salpicados; e, se ele dizia: “Os listrados serão o seu salário”, então os rebanhos todos davam listrados.
9 Jumala on ottanut isänne omaisuuden ja antanut minulle.
9 Assim, Deus tirou o gado do pai de vocês e o deu a mim.
10 Mutta lauman pariutumisen aikana nostin silmäni ja näin unessa, että pukit, jotka astuivat laumaa, olivat juovikkaita, pilkullisia ja kirjavia.
10 — Pois, chegado o tempo em que os animais acasalavam, levantei os olhos e vi em sonhos que os machos que cobriam as ovelhas eram listrados, salpicados e malhados.
11 Jumalan Enkeli sanoi minulle unessa: 'Jaakob!' Vastasin: 'Tässä olen.'
11 E o Anjo de Deus me disse em sonho: “Jacó!” E eu respondi: “Eis-me aqui!”
12 Hän sanoi: 'Nosta silmäsi ja katso, kaikki pukit, jotka astuvat laumaa, ovat juovikkaita, pilkullisia ja kirjavia, sillä minä olen nähnyt kaiken, mitä Laaban tekee sinulle.
12 Ele continuou: “Levante agora os olhos e veja que todos os machos que cobrem o rebanho são listrados, salpicados e malhados, porque vejo tudo o que Labão está fazendo com você.
13 Minä olen Jumala, joka ilmestyin Beetelissä, jossa voitelit patsaan ja jossa teit minulle lupauksen. Nouse nyt ja lähde tästä maasta ja palaa synnyinmaahasi.'
13 Eu sou o Deus de Betel, onde você ungiu uma coluna, onde me fez um voto. Levante-se agora, saia desta terra e volte para a terra de sua parentela.”
14 Raakel ja Leea vastasivat ja sanoivat hänelle: "Meillä ei ole enää osaa eikä perintöä isämme talossa.
14 Então Raquel e Lia disseram: — Será que ainda existe para nós parte ou herança na casa de nosso pai?
15 Eikö hän pitänyt meitä muukalaisina, koska myi meidät ja söi suuhunsa meistä saamansa hinnan?
15 Não é verdade que ele nos considera como estrangeiras? Pois nos vendeu e consumiu tudo o que nos era devido.
16 Sillä koko se rikkaus, jonka Jumala on ottanut isältämme, on meidän ja meidän lastemme. Tee siis nyt kaikki, mitä Jumala on sinulle sanonut."
16 Porque toda a riqueza que Deus tirou de nosso pai é nossa e de nossos filhos; agora, pois, faça tudo o que Deus pediu que você fizesse.
17 Jaakob nousi ja nosti lapsensa ja vaimonsa kamelien selkään.
17 Então Jacó se levantou e, fazendo montar seus filhos e suas mulheres em camelos,
18 Hän kuljetti pois kaiken karjansa ja kaiken omaisuutensa, jonka hän oli koonnut, kaiken omistamansa ja Mesopotamiassa hankkimansa karjan mennäkseen isänsä Iisakin luo Kanaanin maahan.
18 levou todo o seu gado e todos os seus bens que chegou a possuir, o gado de sua propriedade que havia acumulado em Padã-Arã, para ir a Isaque, seu pai, à terra de Canaã.
19 Laaban oli mennyt keritsemään lampaitaan. Silloin Raakel varasti isänsä kotijumalat.
19 Enquanto Labão tinha ido fazer a tosquia das ovelhas, Raquel roubou os ídolos do lar que pertenciam a seu pai.
20 Jaakob lähti salaa aramilaisen Laabanin luota eikä ilmaissut hänelle aikomustaan paeta.
20 E Jacó enganou Labão, o arameu, não revelando que tinha planos de fugir.
21 Hän pakeni kaikkineen, lähti ja meni virran yli ja suuntasi kulkunsa Gileadin vuoria kohti.
21 E fugiu com tudo o que lhe pertencia. Levantou-se, passou o Eufrates e tomou o rumo dos montes de Gileade.
22 Mutta kolmantena päivänä Laabanille ilmoitettiin, että Jaakob oli paennut.
22 No terceiro dia, Labão foi avisado de que Jacó ia fugindo.
23 Silloin hän otti mukaansa heimonsa miehet ja ajoi häntä takaa seitsemän päivämatkaa ja saavutti hänet Gileadin vuorilla.
23 Reuniu os seus parentes e saiu no encalço de Jacó, por sete dias de viagem, e o alcançou nos montes de Gileade.
24 Mutta Jumala tuli aramilaisen Laabanin luo unessa yöllä ja sanoi hänelle: "Varo, ettet puhu Jaakobille hyvää etkä pahaa."
24 De noite, porém, Deus veio em sonhos a Labão, o arameu, e lhe disse: — Cuidado! Não fale a Jacó nem bem nem mal.
25 Laaban saavutti Jaakobin. Jaakob oli pystyttänyt telttansa vuorelle, Laaban taas pystytti telttansa Gileadin vuorelle.
25 Labão alcançou Jacó. Este havia armado a sua tenda naqueles montes. Também Labão armou a sua tenda com os seus parentes, nos montes de Gileade.
26 Laaban sanoi Jaakobille: "Mitä oletkaan tehnyt? Olet pettänyt minut ja kuljettanut pois tyttäreni kuin miekalla otetut!
26 E Labão disse a Jacó: — Que foi que você fez? Você me enganou e levou as minhas filhas como se fossem prisioneiras de guerra.
27 Minkä tähden pakenit salaa ja lähdit luotani varkain? Et ilmoittanut minulle mitään, enkä saanut saattaa sinua matkalle iloiten ja laulaen, tamburiinein ja harpuin,
27 Por que você fugiu em segredo, e me enganou, e não me disse nada? Eu o teria despedido com alegria, com cânticos, com tamborins e com harpa.
28 etkä suonut minun suudella lasteni lapsia ja tyttäriäni. Tyhmästi olet menetellyt.
28 E por que não permitiu que eu beijasse meus netos e minhas filhas? Nisso você agiu como um tolo.
29 Minulla olisi valta tehdä teille pahaa, mutta teidän isänne Jumala sanoi minulle viime yönä näin: 'Varo, ettet puhu Jaakobille hyvää etkä pahaa.'
29 Tenho em minhas mãos poder para fazer mal a vocês, mas ontem à noite o Deus do pai de vocês me falou e disse: “Cuidado! Não fale a Jacó nem bem nem mal.”
30 Olet nyt lähtenyt matkaan, koska niin suuresti ikävöit isäsi kotiin, mutta minkä tähden olet varastanut minun jumalani?"
30 E agora que você partiu de vez, pois está com saudades da casa de seu pai, por que roubou os meus deuses?
31 Jaakob vastasi ja sanoi Laabanille: "Minä pelkäsin, sillä ajattelin, että sinä riistäisit minulta tyttäresi.
31 Jacó respondeu: — Porque tive medo. Pensei assim: para que não aconteça que me tome à força as suas filhas.
32 Mutta se, jonka hallusta löydät jumalasi, menettäköön henkensä. Heimojemme miesten läsnä ollessa tutki, mitä minulla on, ja ota pois, mikä on omaasi." Sillä Jaakob ei tiennyt, että Raakel oli ne varastanut.
32 Que seja morto aquele com quem o senhor achar os seus deuses. Na presença de nossos parentes, verifique o que pertence ao senhor e, se estiver comigo, pode levar embora. Acontece que Jacó não sabia que Raquel os havia roubado.
33 Laaban meni Jaakobin telttaan, Leean telttaan ja molempien orjattarien telttaan, mutta ei löytänyt mitään. Tultuaan ulos Leean teltasta hän meni Raakelin telttaan.
33 Labão entrou na tenda de Jacó, na tenda de Lia e na tenda das duas servas, mas não achou nada. Tendo saído da tenda de Lia, entrou na tenda de Raquel.
34 Mutta Raakel oli ottanut kotijumalat, pannut ne kamelin satulaan ja istunut niiden päälle. Laaban penkoi koko teltan, mutta ei löytänyt mitään.
34 Ora, Raquel havia pegado os ídolos do lar e, depois de colocá-los na sela de um camelo, estava sentada sobre eles. Labão apalpou toda a tenda e não os achou.
35 Raakel sanoi isälleen: "Älä vihastu, herrani, siitä, etten voi nousta edessäsi, sillä minun on, niin kuin naisten tavallisesti on." Laaban etsi, mutta ei löytänyt kotijumalia.
35 Então Raquel disse ao pai: — Não fique zangado, meu senhor, por eu não poder me levantar na sua presença, pois estou no meu período menstrual. Ele procurou, mas não encontrou os ídolos do lar.
36 Jaakob vihastui ja soimasi Laabania. Jaakob puhkesi puhumaan ja sanoi Laabanille: "Mitä olen rikkonut, mitä pahaa olen tehnyt, että näin minua ahdistat?
36 Então Jacó ficou zangado e discutiu com Labão. Dirigiu-se a Labão, dizendo: — Qual é a minha transgressão? Qual o meu pecado, para o senhor me perseguir com tanta fúria?
37 Nyt olet penkonut kaikki tavarani. Mitä olet löytänyt sellaista, joka olisi talosi tavaraa? Tuo se tähän minun heimoni ja sinun heimosi miesten eteen, että he ratkaisisivat meidän molempien välin.
37 Havendo apalpado todos os meus utensílios, quais foram os utensílios de sua casa que o senhor encontrou? Coloque-os aqui diante dos meus parentes e dos seus parentes, para que julguem entre nós dois.
38 Nämä kaksikymmentä vuotta minä olen ollut luonasi. Lampaasi ja vuohesi eivät ole synnyttäneet keskosia, enkä minä ole syönyt pässejä laumastasi.
38 Vinte anos eu estive com o senhor. As suas ovelhas e as suas cabras nunca perderam as crias, e não comi um só carneiro do seu rebanho.
39 Pedon raatelemaa en ole sinulle tuonut. Se oli minun itseni korvattava. Minulta sinä sen vaadit, olipa se viety päivällä tai viety yöllä.
39 Não lhe apresentei os animais que eram despedaçados pelas feras; assumi o prejuízo. Da minha mão o senhor o requeria, tanto o roubado de dia como de noite.
40 Päivällä vaivasi minua helle, yöllä vilu, ja uni pakeni silmistäni.
40 De maneira que eu andava, de dia consumido pelo calor, de noite, pela geada; e o meu sono me fugia dos olhos.
41 Nämä kaksikymmentä vuotta olen ollut talossasi. Neljätoista vuotta palvelin sinua saadakseni molemmat tyttäresi ja kuusi vuotta saadakseni sinulta karjaa, mutta kymmenen kertaa sinä muutit palkkani.
41 Vinte anos permaneci em sua casa. Catorze anos trabalhei para o senhor pelas suas duas filhas e seis anos trabalhei para conseguir o seu rebanho; dez vezes o senhor mudou o meu salário.
42 Jos minun isäni Jumala, Aabrahamin Jumala, jota myös Iisak pelkää, ei olisi ollut puolellani, niin olisit nyt lähettänyt minut tyhjänä tieheni. Jumala on nähnyt kurjuuteni ja kätteni vaivannäön, ja hän ratkaisi viime yönä asian."
42 Se não fosse o Deus de meu pai, o Deus de Abraão e o Temor de Isaque, por certo o senhor me despediria agora de mãos vazias. Mas Deus viu o meu sofrimento e o trabalho das minhas mãos e ontem à noite ele repreendeu o senhor.
43 Laaban vastasi ja sanoi Jaakobille: "Tyttäret ovat minun tyttäriäni, ja lapset ovat minun lapsiani, ja karja on minun karjaani, ja kaikki, mitä sinä näet, on minun omaani. Mutta minkä minä nyt teen näille tyttärilleni tai lapsille, jotka he ovat synnyttäneet!
43 Então Labão respondeu a Jacó: — As filhas são minhas filhas, os filhos são meus netos, os rebanhos são meus rebanhos, e tudo o que você está vendo é meu. Que posso fazer hoje a estas minhas filhas ou aos filhos que elas deram à luz?
44 Tule siis, tehkäämme liitto keskenämme, ja olkoon se todistuksena välillämme, minun ja sinun."
44 Venha, pois, e façamos uma aliança, eu e você, que sirva de testemunho entre mim e você.
45 Silloin Jaakob otti kiven ja nosti sen pystyyn patsaaksi.
45 Então Jacó tomou uma pedra e a erigiu por coluna.
46 Jaakob sanoi heimonsa miehille: "Kootkaa kiviä." He ottivat kiviä ja rakensivat niistä röykkiön ja aterioivat siinä kivikasan päällä.
46 E disse aos seus parentes: — Ajuntem pedras. Eles foram ajuntar pedras e fizeram um montão, ao lado do qual comeram.
47 Laaban antoi sille nimen Jegar-Saahaduta, mutta Jaakob antoi sille nimen Galed.
47 Labão deu-lhe o nome de Jegar-Saaduta, mas Jacó lhe chamou Galeede.
48 Laaban sanoi: "Tämä kivikasa olkoon tänään todistajana välillämme, minun ja sinun." Sen tähden hän antoi sille nimen Galed
48 E Labão disse: — Seja hoje este montão de pedras por testemunha entre mim e você. Por isso foi chamado de Galeede
49 ja myös nimen Mispa, sillä hän sanoi: "Herra olkoon vartija välillämme, minun ja sinun, kun joudumme loitolle toistemme näkyvistä.
49 e Mispa, pois disse: — Que o
50 Jos sinä kohtelet pahasti tyttäriäni tai otat toisia vaimoja tyttärieni lisäksi, niin tiedä, että vaikkei ketään ihmistä olekaan läsnä, Jumala on kuitenkin todistajana välillämme, minun ja sinun."
50 Se você maltratar as minhas filhas e tomar outras mulheres além delas, não estando ninguém conosco, lembre-se de que Deus é testemunha entre mim e você.
51 Laaban sanoi vielä Jaakobille: "Katso, tämä kivikasa ja tämä patsas, jonka olen pystyttänyt välillemme, minun ja sinun
51 E Labão continuou: — Eis aqui este montão de pedras e esta coluna que levantei entre mim e você.
52 – tämä kivikasa olkoon todistuksena, ja myös tämä patsas olkoon todistuksena siitä, etten minä kulje tämän kivikasan ohi luoksesi ja ettet sinäkään kulje tämän kivikasan ja tämän patsaan ohi minun luokseni paha mielessä.
52 Seja o montão testemunha, e seja a coluna testemunha de que para mal não passarei para o lado de lá do montão e você não passará para o lado de cá do montão e da coluna.
53 Aabrahamin Jumala ja Naahorin Jumala, heidän isiensä Jumala, olkoon tuomarina välillämme." Jaakob vannoi valansa Jumalan kautta, jota hänen isänsä Iisak pelkäsi.
53 O Deus de Abraão e o Deus de Naor, o Deus do pai deles, julgue entre nós. E Jacó jurou pelo Temor de Isaque, seu pai.
54 Jaakob uhrasi vuorella teurasuhrin ja kutsui heimonsa miehet aterioimaan, ja he aterioivat ja olivat yötä vuorella.
54 E Jacó ofereceu um sacrifício na montanha e convidou seus parentes para uma refeição. Eles comeram e passaram a noite na montanha.
55 — ausente —
55 Na manhã seguinte, Labão se levantou de madrugada, beijou os seus netos e as suas filhas e os abençoou. E, partindo, voltou para a sua casa.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Gênesis 31, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.