Deuteronômio 32
FinSTLK2017: Pyhä Raamattu (STLK 2017) (SM_FINSTLK2017) vs ARA
ARA Almeida Revista e Atualizada 1993
1 "Kuunnelkaa, te taivaat, kun minä puhun, ja kuulkoon maa suuni sanat!
1 Inclinai os ouvidos, ó céus, e falarei; e ouça a terra as palavras da minha boca.
2 Sateena pisaroikoon opetukseni, kasteena valukoon puheeni kuin vihma vihannalle, kuin sadekuuro ruohikolle.
2 Goteje a minha doutrina como a chuva, destile a minha palavra como o orvalho, como chuvisco sobre a relva e como gotas de água sobre a erva.
3 Sillä minä julistan Herran nimeä. Antakaa kunnia meidän Jumalallemme.
3 Porque proclamarei o nome do Senhor . Engrandecei o nosso Deus.
4 Hän on kallio. Täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on.
4 Eis a Rocha! Suas obras são perfeitas, porque todos os seus caminhos são juízo; Deus é fidelidade, e não há nele injustiça; é justo e reto.
5 Heidän menonsa oli paha häntä kohtaan, he eivät olleet hänen lapsiaan, vaan häpeäpilkku – tuo nurja ja kiero sukupolvi!
5 Procederam corruptamente contra ele, já não são seus filhos, e sim suas manchas; é geração perversa e deformada.
6 Niinkö sinä maksat Herralle, sinä houkka ja tyhmä kansa? Eikö hän ole sinun isäsi, joka sinut loi? Hän sinut teki ja valmisti.
6 É assim que recompensas ao Senhor , povo louco e ignorante? Não é ele teu pai, que te adquiriu, te fez e te estabeleceu?
7 Muistele muinaisia päiviä, ajattele menneiden sukupolvien vuosia. Kysy isältäsi, niin hän sen sinulle ilmoittaa, vanhoilta, niin he sen sinulle sanovat.
7 Lembra-te dos dias da antiguidade, atenta para os anos de gerações e gerações; pergunta a teu pai, e ele te informará, aos teus anciãos, e eles to dirão.
8 Kun Korkein jakoi perinnöt kansoille, kun hän erotteli ihmisten lapset, silloin hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan.
8 Quando o Altíssimo distribuía as heranças às nações, quando separava os filhos dos homens uns dos outros, fixou os limites dos povos, segundo o número dos filhos de Israel.
9 Sillä Herran kansa on hänen osuutensa, Jaakob on hänen perintöosansa.
9 Porque a porção do Senhor é o seu povo; Jacó é a parte da sua herança.
10 Erämaasta hän löysi sen, autiosta, ulvovasta korvesta. Hän otti sen suojaansa ja hoitoonsa ja varjeli sitä kuin silmäteräänsä.
10 Achou-o numa terra deserta e num ermo solitário povoado de uivos; rodeou-o e cuidou dele, guardou-o como a menina dos olhos.
11 Niin kuin kotka kiihottaa pesuettaan lentoon ja liitelee poikastensa suojana, niin hän levitti siipensä, otti sen luokseen ja kantoi sitä sulillaan.
11 Como a águia desperta a sua ninhada e voeja sobre os seus filhotes, estende as asas e, tomando-os, os leva sobre elas,
12 Herra yksin johdatti sitä, eikä hänen kanssaan ollut ketään vierasta jumalaa.
12 assim, só o Senhor o guiou, e não havia com ele deus estranho.
13 Hän kuljetti sen maan kukkuloiden yli ja ruokki sitä pellon antimilla. Hän antoi sen imeä hunajaa kalliosta ja öljyä kovasta kivestä.
13 Ele o fez cavalgar sobre os altos da terra, comer as messes do campo, chupar mel da rocha e azeite da dura pederneira,
14 Hän antoi voita lehmistä ja maitoa lampaista sekä karitsojen ja pässien rasvaa, Baasanin härkiä ja vuohipukkeja ja parasta vehnän ydintä. Sinä sait juoda rypäleen verta, tulista viiniä.
14 coalhada de vacas e leite de ovelhas, com a gordura dos cordeiros, dos carneiros que pastam em Basã e dos bodes, com o mais escolhido trigo; e bebeste o sangue das uvas, o mosto.
15 Jesurun lihoi ja alkoi potkia, sinä tulit lihavaksi, paksuksi ja aloit äksyillä. Niin se hylkäsi Jumalan, joka oli sen tehnyt, ja halveksui pelastuksensa kalliota.
15 Mas, engordando-se o meu amado, deu coices; engordou-se, engrossou-se, ficou nédio e abandonou a Deus, que o fez, desprezou a Rocha da sua salvação.
16 He herättivät hänen kiivautensa vierailla jumalillaan. He vihoittivat hänet kauhistuksillaan.
16 Com deuses estranhos o provocaram a zelos, com abominações o irritaram.
17 He uhrasivat riivaajille, epäjumalille, jumalille, joita he eivät tunteneet, uusille, äsken tulleille, joista isänne eivät tienneet.
17 Sacrifícios ofereceram aos demônios, não a Deus; a deuses que não conheceram, novos deuses que vieram há pouco, dos quais não se estremeceram seus pais.
18 Kalliota, joka sinut synnytti, sinä et muistanut. Sinä unohdit Jumalan, joka antoi sinulle elämän.
18 Olvidaste a Rocha que te gerou; e te esqueceste do Deus que te deu o ser.
19 Herra näki sen ja hylkäsi heidät, sillä hän vihastui poikiinsa ja tyttäriinsä.
19 Viu isto o Senhor e os desprezou, por causa da provocação de seus filhos e suas filhas;
20 Hän sanoi: 'Minä peitän heiltä kasvoni, minä katson, mikä heidän loppunsa on. Sillä he ovat nurja suku, lapsia, joissa ei ole uskollisuutta.
20 e disse: Esconderei deles o rosto, verei qual será o seu fim; porque são raça de perversidade, filhos em quem não há lealdade.
21 He ovat herättäneet minun kiivauteni jumalilla, jotka eivät ole jumalia, ovat vihoittaneet minut turhilla jumalillaan. Niin minäkin herätän heidän kiivautensa kansalla, joka ei ole kansa. Vihoitan heidät houkalla pakanakansalla.
21 A zelos me provocaram com aquilo que não é Deus; com seus ídolos me provocaram à ira; portanto, eu os provocarei a zelos com aquele que não é povo; com louca nação os despertarei à ira.
22 Sillä minun vihani tuli on syttynyt, ja se leimuaa helvetin syvyyksiin saakka. Se kuluttaa maan kasvuineen ja polttaa vuorten perustukset.
22 Porque um fogo se acendeu no meu furor e arderá até ao mais profundo do inferno, consumirá a terra e suas messes e abrasará os fundamentos dos montes.
23 Minä kasaan onnettomuuksia heidän päälleen, kaikki nuoleni minä ammun heihin.
23 Amontoarei males sobre eles; as minhas setas esgotarei contra eles.
24 He nääntyvät nälkään ja menehtyvät ruttoon, kulkutautien poltteeseen. Minä lähetän heidän kimppuunsa petojen hampaat ja tomussa matelevaisten myrkyn.
24 Consumidos serão pela fome, devorados pela febre e peste violenta; e contra eles enviarei dentes de feras e ardente peçonha de serpentes do pó.
25 Ulkona surmaa miekka ja sisällä kauhu sekä nuorukaisen että neitsyen, sekä imeväisen että harmaapään.
25 Fora devastará a espada, em casa, o pavor, tanto ao jovem como à virgem, tanto à criança de peito como ao homem encanecido.
26 Minä sanoisin: 'Minä puhallan heidät pois, hävitän heidän muistonsa ihmisten seasta',
26 Eu teria dito: Por todos os cantos os espalharei e farei cessar a sua memória dentre os homens,
27 jollen varoisi, että vihollinen tuottaisi minulle mielipahaa, että heidän vastustajansa selittäisivät sen väärin, että he sanoisivat: 'Meidän kätemme oli korotettu, eikä Herra ole tästä kaikesta mitään tehnyt.'
27 se eu não tivesse receado a provocação do inimigo, para que os seus adversários não se iludam, para que não digam: A nossa mão tem prevalecido, e não foi o
28 Sillä he ovat neuvoton kansa, eikä heissä ole ymmärrystä.
28 Porque o meu povo é gente falta de conselhos, e neles não há entendimento.
29 Jos he olisivat viisaita, he käsittäisivät tämän, he ymmärtäisivät, mikä on heidän loppunsa.
29 Tomara fossem eles sábios! Então, entenderiam isto e atentariam para o seu fim.
30 Kuinka yksi ajaisi tuhatta takaa, kuinka kaksi ajaisi pakoon kymmenentuhatta, jollei heidän kallionsa olisi heitä myynyt ja Herra luovuttanut heitä!
30 Como poderia um só perseguir mil, e dois fazerem fugir dez mil, se a sua Rocha lhos não vendera, e o
31 Sillä heidän kallionsa ei ole kuin meidän kalliomme. Niin vihollisemmekin päättelevät.
31 Porque a rocha deles não é como a nossa Rocha; e os próprios inimigos o atestam.
32 Sillä Sodoman viinipuita on heidän viinipuunsa. Se on kotoisin Gomorran viinitarhoista. Heidän rypäleensä ovat myrkkyrypäleitä, heidän viiniterttujensa maku on karvas.
32 Porque a sua vinha é da vinha de Sodoma e dos campos de Gomorra; as suas uvas são uvas de veneno, seus cachos, amargos;
33 Heidän viininsä on lohikäärmeitten kähyä, kyykäärmeitten kauheaa myrkkyä.
33 o seu vinho é ardente veneno de répteis e peçonha terrível de víboras.
34 Eikö sitä ole talletettuna minun takanani, sinetillä lukittuna aitoissani?
34 Não está isto guardado comigo, selado nos meus tesouros?
35 Minun on kosto ja rankaiseminen, säästetty siksi ajaksi, jolloin heidän jalkansa horjuu. Sillä heidän onnettomuutensa päivä on lähellä, ja se, mikä heitä odottaa, tulee rientäen.
35 A mim me pertence a vingança, a retribuição, a seu tempo, quando resvalar o seu pé; porque o dia da sua calamidade está próximo, e o seu destino se apressa em chegar.
36 Sillä Herra hankkii oikeuden kansalleen ja armahtaa palvelijoitaan. Hän näet näkee, että heidän voimansa on poissa ja että kaikki tyynni on lopussa.
36 Porque o Senhor fará justiça ao seu povo e se compadecerá dos seus servos, quando vir que o seu poder se foi, e já não há nem escravo nem livre.
37 Silloin hän kysyy: 'Missä ovat nyt niiden jumalat, missä kallio, johon he turvasivat,
37 Então, dirá: Onde estão os seus deuses? E a rocha em quem confiavam?
38 missä ne, jotka söivät heidän teurasuhriensa rasvan ja joivat heidän juomauhriensa viinin?' Nouskoot he auttamaan teitä, olkoot he teidän suojananne.
38 Deuses que comiam a gordura de seus sacrifícios e bebiam o vinho de suas libações? Levantem-se eles e vos ajudem, para que haja esconderijo para vós outros!
39 Katsokaa nyt, että minä, minä se olen, eikä yhtään jumalaa ole minun rinnallani. Minä kuoletan ja minä teen eläväksi, minä lyön ja minä parannan. Eikä ole ketään, joka pelastaisi minun käsistäni.
39 Vede, agora, que Eu Sou, Eu somente, e mais nenhum deus além de mim; eu mato e eu faço viver; eu firo e eu saro; e não há quem possa livrar alguém da minha mão.
40 Minä nostan käteni taivasta kohti ja sanon: Niin totta kuin minä elän iankaikkisesti, kun minä terotan miekkani salaman,
40 Levanto a mão aos céus e afirmo por minha vida eterna:
41 kun minun käteni ryhtyy pitämään tuomiota, niin minä kostan vastustajilleni ja maksan vihamiehilleni. Minä annan nuolteni juopua verestä –
41 se eu afiar a minha espada reluzente, e a minha mão exercitar o juízo, tomarei vingança contra os meus adversários e retribuirei aos que me odeiam.
42 ja minun miekkani syö lihaa – surmattujen ja vangittujen verestä, vihollispäällikköjen päistä.
42 Embriagarei as minhas setas de sangue (a minha espada comerá carne), do sangue dos mortos e dos prisioneiros, das cabeças cabeludas do inimigo.
43 Riemuiten ylistäkää, te pakanakansat, hänen kansaansa, sillä hän kostaa palvelijoittensa veren. Hän antaa koston kohdata vastustajiaan ja toimittaa sovituksen maalleen, kansalleen."
43 Louvai, ó nações, o seu povo, porque o tomará vingança dos seus adversários e fará expiação pela terra do seu povo.
44 Mooses tuli ja lausui kaikki tämän virren sanat kansan kuullen, hän itse ja Joosua, Nuunin poika.
44 Veio Moisés e falou todas as palavras deste cântico aos ouvidos do povo, ele e Josué, filho de Num.
45 Kun Mooses oli puhunut loppuun kaikki nämä sanat koko Israelille,
45 Tendo Moisés falado todas estas palavras a todo o Israel,
46 hän sanoi heille: "Painakaa sydämiinne kaikki ne sanat, jotka minä tänä päivänä teen todistajiksi teitä vastaan, niin että käskette lapsianne tarkasti täyttämään kaikki tämän lain sanat.
46 disse-lhes: Aplicai o coração a todas as palavras que, hoje, testifico entre vós, para que ordeneis a vossos filhos que cuidem de cumprir todas as palavras desta lei.
47 Sillä se ei ole turha sana, joka ei koskisi teitä, vaan siinä on teidän elämänne. Sen sanan varassa te elätte kauan siinä maassa, johon te menette Jordanin yli ottamaan sen omaksenne."
47 Porque esta palavra não é para vós outros coisa vã; antes, é a vossa vida; e, por esta mesma palavra, prolongareis os dias na terra à qual, passando o Jordão, ides para a possuir. O Último Dia da Vida de Moisés
48 Herra puhui Moosekselle sinä samana päivänä sanoen:
48 Naquele mesmo dia, falou o Senhor a Moisés, dizendo:
49 "Nouse tänne Abarimin vuoristoon, Nebon vuorelle, joka on Mooabin maassa vastapäätä Jerikoa, ja katsele Kanaanin maata, jonka minä annan israelilaisten omaksi.
49 Sobe a este monte de Abarim, ao monte Nebo, que está na terra de Moabe, defronte de Jericó, e vê a terra de Canaã, que aos filhos de Israel dou em possessão.
50 Sinä kuolet sillä vuorella, jolle nouset, ja tulet otetuksi heimosi luo, niin kuin veljesi Aaron kuoli Hoorin vuorella ja tuli otetuksi heimonsa luo,
50 E morrerás no monte, ao qual terás subido, e te recolherás ao teu povo, como Arão, teu irmão, morreu no monte Hor e se recolheu ao seu povo,
51 koska te lankesitte uskottomuuteen minua kohtaan israelilaisten keskellä Meriban veden ääressä Kaadeksessa, Siinin erämaassa, kun ette pitäneet minua pyhänä israelilaisten keskellä.
51 porquanto prevaricastes contra mim no meio dos filhos de Israel, nas águas de Meribá de Cades, no deserto de Zim, pois me não santificastes no meio dos filhos de Israel.
52 Niin, sinä saat katsella sitä maata matkan päästä, mutta sinne sinä et pääse, siihen maahan, jonka minä annan israelilaisille."
52 Pelo que verás a terra defronte de ti, porém não entrarás nela, na terra que dou aos filhos de Israel.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Deuteronômio 32, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.