Deuteronômio 32
FinSTLK2017: Pyhä Raamattu (STLK 2017) (SM_FINSTLK2017) vs ACF
ACF Almeida Corrigida Fiel
1 "Kuunnelkaa, te taivaat, kun minä puhun, ja kuulkoon maa suuni sanat!
1 Inclinai os ouvidos, ó céus, e falarei; e ouça a terra as palavras da minha boca.
2 Sateena pisaroikoon opetukseni, kasteena valukoon puheeni kuin vihma vihannalle, kuin sadekuuro ruohikolle.
2 Goteje a minha doutrina como a chuva, destile a minha palavra como o orvalho, como chuvisco sobre a erva e como gotas de água sobre a relva.
3 Sillä minä julistan Herran nimeä. Antakaa kunnia meidän Jumalallemme.
3 Porque apregoarei o nome do Senhor; engrandecei a nosso Deus.
4 Hän on kallio. Täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on.
4 Ele é a Rocha, cuja obra é perfeita, porque todos os seus caminhos justos são; Deus é a verdade, e não há nele injustiça; justo e reto é.
5 Heidän menonsa oli paha häntä kohtaan, he eivät olleet hänen lapsiaan, vaan häpeäpilkku – tuo nurja ja kiero sukupolvi!
5 Corromperam-se contra ele; não são seus filhos, mas a sua mancha; geração perversa e distorcida é.
6 Niinkö sinä maksat Herralle, sinä houkka ja tyhmä kansa? Eikö hän ole sinun isäsi, joka sinut loi? Hän sinut teki ja valmisti.
6 Recompensais assim ao Senhor, povo louco e ignorante? Não é ele teu pai que te adquiriu, te fez e te estabeleceu?
7 Muistele muinaisia päiviä, ajattele menneiden sukupolvien vuosia. Kysy isältäsi, niin hän sen sinulle ilmoittaa, vanhoilta, niin he sen sinulle sanovat.
7 Lembra-te dos dias da antiguidade, atenta para os anos de muitas gerações: pergunta a teu pai, e ele te informará; aos teus anciãos, e eles te dirão.
8 Kun Korkein jakoi perinnöt kansoille, kun hän erotteli ihmisten lapset, silloin hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan.
8 Quando o Altíssimo distribuía as heranças às nações, quando dividia os filhos de Adão uns dos outros, estabeleceu os termos dos povos, conforme o número dos filhos de Israel.
9 Sillä Herran kansa on hänen osuutensa, Jaakob on hänen perintöosansa.
9 Porque a porção do Senhor é o seu povo; Jacó é a parte da sua herança.
10 Erämaasta hän löysi sen, autiosta, ulvovasta korvesta. Hän otti sen suojaansa ja hoitoonsa ja varjeli sitä kuin silmäteräänsä.
10 Achou-o numa terra deserta, e num ermo solitário cheio de uivos; cercou-o, instruiu-o, e guardou-o como a menina do seu olho.
11 Niin kuin kotka kiihottaa pesuettaan lentoon ja liitelee poikastensa suojana, niin hän levitti siipensä, otti sen luokseen ja kantoi sitä sulillaan.
11 Como a águia desperta a sua ninhada, move-se sobre os seus filhos, estende as suas asas, toma-os, e os leva sobre as suas asas,
12 Herra yksin johdatti sitä, eikä hänen kanssaan ollut ketään vierasta jumalaa.
12 Assim só o Senhor o guiou; e não havia com ele deus estranho.
13 Hän kuljetti sen maan kukkuloiden yli ja ruokki sitä pellon antimilla. Hän antoi sen imeä hunajaa kalliosta ja öljyä kovasta kivestä.
13 Ele o fez cavalgar sobre as alturas da terra, e comer os frutos do campo, e o fez chupar mel da rocha e azeite da dura pederneira.
14 Hän antoi voita lehmistä ja maitoa lampaista sekä karitsojen ja pässien rasvaa, Baasanin härkiä ja vuohipukkeja ja parasta vehnän ydintä. Sinä sait juoda rypäleen verta, tulista viiniä.
14 Manteiga de vacas, e leite de ovelhas, com a gordura dos cordeiros e dos carneiros que pastam em Basã, e dos bodes, com o mais escolhido trigo; e bebeste o sangue das uvas, o vinho puro.
15 Jesurun lihoi ja alkoi potkia, sinä tulit lihavaksi, paksuksi ja aloit äksyillä. Niin se hylkäsi Jumalan, joka oli sen tehnyt, ja halveksui pelastuksensa kalliota.
15 E, engordando-se Jesurum, deu coices (engordaste-te, engrossaste-te, e de gordura te cobriste) e deixou a Deus, que o fez, e desprezou a Rocha da sua salvação.
16 He herättivät hänen kiivautensa vierailla jumalillaan. He vihoittivat hänet kauhistuksillaan.
16 Com deuses estranhos o provocaram a zelos; com abominações o irritaram.
17 He uhrasivat riivaajille, epäjumalille, jumalille, joita he eivät tunteneet, uusille, äsken tulleille, joista isänne eivät tienneet.
17 Sacrifícios ofereceram aos demônios, não a Deus; aos deuses que não conheceram, novos deuses que vieram há pouco, aos quais não temeram vossos pais.
18 Kalliota, joka sinut synnytti, sinä et muistanut. Sinä unohdit Jumalan, joka antoi sinulle elämän.
18 Esqueceste-te da Rocha que te gerou; e em esquecimento puseste o Deus que te formou;
19 Herra näki sen ja hylkäsi heidät, sillä hän vihastui poikiinsa ja tyttäriinsä.
19 O que vendo o Senhor, os desprezou, por ter sido provocado à ira contra seus filhos e suas filhas;
20 Hän sanoi: 'Minä peitän heiltä kasvoni, minä katson, mikä heidän loppunsa on. Sillä he ovat nurja suku, lapsia, joissa ei ole uskollisuutta.
20 E disse: Esconderei o meu rosto deles, verei qual será o seu fim; porque são geração perversa, filhos em quem não há lealdade.
21 He ovat herättäneet minun kiivauteni jumalilla, jotka eivät ole jumalia, ovat vihoittaneet minut turhilla jumalillaan. Niin minäkin herätän heidän kiivautensa kansalla, joka ei ole kansa. Vihoitan heidät houkalla pakanakansalla.
21 A zelos me provocaram com aquilo que não é Deus; com as suas vaidades me provocaram à ira: portanto eu os provocarei a zelos com o que não é povo; com nação louca os despertarei à ira.
22 Sillä minun vihani tuli on syttynyt, ja se leimuaa helvetin syvyyksiin saakka. Se kuluttaa maan kasvuineen ja polttaa vuorten perustukset.
22 Porque um fogo se acendeu na minha ira, e arderá até ao mais profundo do inferno, e consumirá a terra com a sua colheita, e abrasará os fundamentos dos montes.
23 Minä kasaan onnettomuuksia heidän päälleen, kaikki nuoleni minä ammun heihin.
23 Males amontoarei sobre eles; as minhas setas esgotarei contra eles.
24 He nääntyvät nälkään ja menehtyvät ruttoon, kulkutautien poltteeseen. Minä lähetän heidän kimppuunsa petojen hampaat ja tomussa matelevaisten myrkyn.
24 Consumidos serão de fome, comidos pela febre ardente e de peste amarga; e contra eles enviarei dentes de feras, com ardente veneno de serpentes do pó.
25 Ulkona surmaa miekka ja sisällä kauhu sekä nuorukaisen että neitsyen, sekä imeväisen että harmaapään.
25 Por fora devastará a espada, e por dentro o pavor; ao jovem, juntamente com a virgem, assim à criança de peito como ao homem encanecido.
26 Minä sanoisin: 'Minä puhallan heidät pois, hävitän heidän muistonsa ihmisten seasta',
26 Eu disse: Por todos os cantos os espalharei; farei cessar a sua memória dentre os homens,
27 jollen varoisi, että vihollinen tuottaisi minulle mielipahaa, että heidän vastustajansa selittäisivät sen väärin, että he sanoisivat: 'Meidän kätemme oli korotettu, eikä Herra ole tästä kaikesta mitään tehnyt.'
27 Se eu não receasse a ira do inimigo, para que os seus adversários não se iludam, e para que não digam: A nossa mão está exaltada; o Senhor não fez tudo isto.
28 Sillä he ovat neuvoton kansa, eikä heissä ole ymmärrystä.
28 Porque são gente falta de conselhos, e neles não há entendimento.
29 Jos he olisivat viisaita, he käsittäisivät tämän, he ymmärtäisivät, mikä on heidän loppunsa.
29 Quem dera eles fossem sábios! Que isto entendessem, e atentassem para o seu fim!
30 Kuinka yksi ajaisi tuhatta takaa, kuinka kaksi ajaisi pakoon kymmenentuhatta, jollei heidän kallionsa olisi heitä myynyt ja Herra luovuttanut heitä!
30 Como poderia ser que um só perseguisse mil, e dois fizessem fugir dez mil, se a sua Rocha os não vendera, e o Senhor os não entregara?
31 Sillä heidän kallionsa ei ole kuin meidän kalliomme. Niin vihollisemmekin päättelevät.
31 Porque a sua rocha não é como a nossa Rocha, sendo até os nossos inimigos juízes disto.
32 Sillä Sodoman viinipuita on heidän viinipuunsa. Se on kotoisin Gomorran viinitarhoista. Heidän rypäleensä ovat myrkkyrypäleitä, heidän viiniterttujensa maku on karvas.
32 Porque a sua vinha é a vinha de Sodoma e dos campos de Gomorra; as suas uvas são uvas venenosas, cachos amargos têm.
33 Heidän viininsä on lohikäärmeitten kähyä, kyykäärmeitten kauheaa myrkkyä.
33 O seu vinho é ardente veneno de serpentes, e peçonha cruel de víboras.
34 Eikö sitä ole talletettuna minun takanani, sinetillä lukittuna aitoissani?
34 Não está isto guardado comigo? Selado nos meus tesouros?
35 Minun on kosto ja rankaiseminen, säästetty siksi ajaksi, jolloin heidän jalkansa horjuu. Sillä heidän onnettomuutensa päivä on lähellä, ja se, mikä heitä odottaa, tulee rientäen.
35 Minha é a vingança e a recompensa, ao tempo que resvalar o seu pé; porque o dia da sua ruína está próximo, e as coisas que lhes hão de suceder, se apressam a chegar.
36 Sillä Herra hankkii oikeuden kansalleen ja armahtaa palvelijoitaan. Hän näet näkee, että heidän voimansa on poissa ja että kaikki tyynni on lopussa.
36 Porque o Senhor fará justiça ao seu povo, e se compadecerá de seus servos; quando vir que o poder deles se foi, e não há preso nem desamparado.
37 Silloin hän kysyy: 'Missä ovat nyt niiden jumalat, missä kallio, johon he turvasivat,
37 Então dirá: Onde estão os seus deuses? A rocha em quem confiavam,
38 missä ne, jotka söivät heidän teurasuhriensa rasvan ja joivat heidän juomauhriensa viinin?' Nouskoot he auttamaan teitä, olkoot he teidän suojananne.
38 De cujos sacrifícios comiam a gordura, e de cujas libações bebiam o vinho? Levantem-se, e vos ajudem, para que haja para vós esconderijo.
39 Katsokaa nyt, että minä, minä se olen, eikä yhtään jumalaa ole minun rinnallani. Minä kuoletan ja minä teen eläväksi, minä lyön ja minä parannan. Eikä ole ketään, joka pelastaisi minun käsistäni.
39 Vede agora que eu, eu o sou, e mais nenhum deus há além de mim; eu mato, e eu faço viver; eu firo, e eu saro, e ninguém há que escape da minha mão.
40 Minä nostan käteni taivasta kohti ja sanon: Niin totta kuin minä elän iankaikkisesti, kun minä terotan miekkani salaman,
40 Porque levantarei a minha mão aos céus, e direi: Eu vivo para sempre.
41 kun minun käteni ryhtyy pitämään tuomiota, niin minä kostan vastustajilleni ja maksan vihamiehilleni. Minä annan nuolteni juopua verestä –
41 Se eu afiar a minha espada reluzente, e se a minha mão travar o juízo, retribuirei a vingança sobre os meus adversários, e recompensarei aos que me odeiam.
42 ja minun miekkani syö lihaa – surmattujen ja vangittujen verestä, vihollispäällikköjen päistä.
42 Embriagarei as minhas setas de sangue, e a minha espada comerá carne; do sangue dos mortos e dos prisioneiros, desde a cabeça, haverá vinganças do inimigo.
43 Riemuiten ylistäkää, te pakanakansat, hänen kansaansa, sillä hän kostaa palvelijoittensa veren. Hän antaa koston kohdata vastustajiaan ja toimittaa sovituksen maalleen, kansalleen."
43 Jubilai, ó nações, o seu povo, porque ele vingará o sangue dos seus servos, e sobre os seus adversários retribuirá a vingança, e terá misericórdia da sua terra e do seu povo.
44 Mooses tuli ja lausui kaikki tämän virren sanat kansan kuullen, hän itse ja Joosua, Nuunin poika.
44 E veio Moisés, e falou todas as palavras deste cântico aos ouvidos do povo, ele e Josué, filho de Num.
45 Kun Mooses oli puhunut loppuun kaikki nämä sanat koko Israelille,
45 E, acabando Moisés de falar todas estas palavras a todo o Israel,
46 hän sanoi heille: "Painakaa sydämiinne kaikki ne sanat, jotka minä tänä päivänä teen todistajiksi teitä vastaan, niin että käskette lapsianne tarkasti täyttämään kaikki tämän lain sanat.
46 Disse-lhes: Aplicai o vosso coração a todas as palavras que hoje testifico entre vós, para que as recomendeis a vossos filhos, para que tenham cuidado de cumprir todas as palavras desta lei.
47 Sillä se ei ole turha sana, joka ei koskisi teitä, vaan siinä on teidän elämänne. Sen sanan varassa te elätte kauan siinä maassa, johon te menette Jordanin yli ottamaan sen omaksenne."
47 Porque esta palavra não vos é vã, antes é a vossa vida; e por esta mesma palavra prolongareis os dias na terra a qual, passando o Jordão, ides a possuir.
48 Herra puhui Moosekselle sinä samana päivänä sanoen:
48 Depois falou o Senhor a Moisés, naquele mesmo dia, dizendo:
49 "Nouse tänne Abarimin vuoristoon, Nebon vuorelle, joka on Mooabin maassa vastapäätä Jerikoa, ja katsele Kanaanin maata, jonka minä annan israelilaisten omaksi.
49 Sobe ao monte de Abarim, ao monte Nebo, que está na terra de Moabe, defronte de Jericó, e vê a terra de Canaã, que darei aos filhos de Israel por possessão.
50 Sinä kuolet sillä vuorella, jolle nouset, ja tulet otetuksi heimosi luo, niin kuin veljesi Aaron kuoli Hoorin vuorella ja tuli otetuksi heimonsa luo,
50 E morre no monte ao qual subirás; e recolhe-te ao teu povo, como Arão teu irmão morreu no monte Hor, e se recolheu ao seu povo.
51 koska te lankesitte uskottomuuteen minua kohtaan israelilaisten keskellä Meriban veden ääressä Kaadeksessa, Siinin erämaassa, kun ette pitäneet minua pyhänä israelilaisten keskellä.
51 Porquanto transgredistes contra mim no meio dos filhos de Israel, às águas de Meribá de Cades, no deserto de Zim; pois não me santificastes no meio dos filhos de Israel.
52 Niin, sinä saat katsella sitä maata matkan päästä, mutta sinne sinä et pääse, siihen maahan, jonka minä annan israelilaisille."
52 Pelo que verás a terra diante de ti, porém não entrarás nela, na terra que darei aos filhos de Israel.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Deuteronômio 32, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.