Jó 32
Pyhä Raamattu (PR) vs BKJ
1 Nuo kolme miestä eivät nyt enää puhuneet Jobille mitään, koska Job piti itseään syyttömänä.
1 Então, estes três homens cessaram de responder a Jó, porque ele era justo aos seus próprios olhos.
2 Mutta silloin suuttui Elihu. Elihu, Barakelin poika, kuului Ramin sukuun ja oli kotoisin Busista. Hän suuttui Jobille, koska Job katsoi, että hän, Job, oli oikeassa ja Jumala väärässä,
2 E acendeu-se a ira de Eliú, filho de Baraquel, o buzita, da família de Rão; contra Jó se acendeu a sua ira, porque se justificava por si mesmo, mais do que por Deus.
3 ja hän suuttui Jobin ystäviin, koska nämä eivät pystyneet vastaamaan Jobille, vaikka katsoivat, että Job oli väärässä.
3 Também contra os seus três amigos a sua ira se acendeu, porque eles não haviam achado resposta, e ainda assim haviam condenado Jó.
4 Elihu oli odottanut ennen kuin ryhtyi puhumaan, koska toiset olivat häntä vanhempia.
4 Ora, Eliú esperou até que Jó terminasse de falar, porque eles eram mais velhos do que ele.
5 Mutta kun hän näki, ettei kukaan noista kolmesta enää kyennyt vastaamaan Jobille mitään, hän suuttui.
5 Quando Eliú viu que não havia resposta na boca destes três homens, então sua ira se acendeu.
6 Nyt busilainen Elihu, Barakelin poika, alkoi puhua ja sanoi: -- Vähät ovat minun elämäni päivät, kun vertaan teihin, vanhuksiin. Siksi minä arastelin ja pelkäsin lähteä kertomaan, mitä minä tiedän.
6 E Eliú, filho de Baraquel, o buzita, respondeu e disse: Eu sou jovem, e vós sois muito velhos; portanto, eu tive receio, e não ousei mostrar-lhes minha opinião.
7 — ausente —
7 Eu disse: Os dias deveriam falar, e a multidão dos anos deveria ensinar a sabedoria.
8 Mutta henki ihmisen tekee viisaaksi, Kaikkivaltiaan henkäys.
8 Mas há um espírito no homem; e a inspiração do Todo-Poderoso lhes dá entendimento.
9 Ei ikä yksin tuo viisautta, eivät vanhatkaan aina tiedä, mikä on oikein.
9 Os grandes homens não são sempre sábios, nem os velhos entendem julgamento.
10 Niinpä nyt sanon: kuulkaa minua, nyt on minun vuoroni kertoa, mitä minä tiedän.
10 Portanto, eu disse: Escutai-me. Eu também mostrarei minha opinião.
11 Minä odotin, mitä te sanoisitte, ja kuuntelin tarkoin teidän viisaita puheitanne, kun te etsitte oikeita sanoja.
11 Eis que aguardei as vossas palavras; eu dei ouvidos às vossas razões, enquanto buscáveis o que dizer.
12 Tarkoin minä kuuntelin, mutta kukaan teistä ei pystynyt vastaamaan Jobille, kukaan ei osannut ojentaa häntä.
12 Sim, eu escutei a vós, e eis que não houve nenhum de vós que convencesse Jó, ou que respondesse suas palavras.
13 — ausente —
13 Para que não digais: Nós achamos sabedoria; Deus o derruba, não o homem.
14 Minulle hän ei ole osoittanut sanojaan, enkä minä puolestani aio vastata hänelle sillä tavoin kuin te.
14 Ora, ele não dirigiu suas palavras contra mim, nem eu lhe responderei com os vossos discursos.
15 Nuo miehet ovat jääneet sanattomiksi, enää he eivät vastaa, sanat ovat kaikonneet heidän suustaan.
15 Eles estavam atônitos, não responderam mais, eles deixaram de falar.
16 Pitäisikö minun vielä odottaa, että he puhuisivat, kun he vain seisovat tuossa sanomatta sanaakaan vastaan?
16 Quando eu esperara (pois eles não falavam, mas permaneciam imóveis, e não mais respondiam);
17 Ehkäpä nyt on minun vuoroni puhua ja sanoa suoraan, mitä minä tiedän.
17 eu disse: Responderei também a minha parte, também mostrarei minha opinião.
18 Minä olen täynnä sanoja, henkeni kuohuu, olen pakahtua,
18 Porque eu sou cheio de assunto; o espírito dentro de mim me constrange.
19 olen kuin ruukku, joka on täynnä nuorta viiniä, sisukseni ovat repeämäisillään kuin täpötäysi leili.
19 Eis que minha barriga é como um vinho que não tem ventilação, pronta para arrebentar como novos odres.
20 Minun on pakko puhua, että oloni kevenisi. Siispä avaan suuni ja sanon sanottavani.
20 Falarei, para que eu me refresque; eu abrirei os meus lábios, e responderei.
21 En puhu kenenkään mieliksi, ketään en liehakoi,
21 Não permitam que eu, vos rogo, aceite a pessoa de qualquer homem, nem permitam que eu use de lisonjas para com um homem.
22 en osaa niitä puheita. Jos sellaisiin ryhtyisin, Luojani kohta ottaisi minut pois.
22 Porque eu não sei usar de lisonjas; se assim fizesse, meu Criador logo me tomaria.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 32, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.