Mateus 9
Isthmus Mixe NT (MIR_TBL) vs NVT
1 Mänitä Jesúshajxy tiägǿøguiumbä barcojooty, ñajxtägajch hajxy jadähooc mejyhawiimb maa jaꞌa quiajpthajxiän.
1 Jesus entrou num barco e atravessou o mar até a cidade onde morava.
2 Mänitä tecymiucypiä tuꞌug quiøømiejtsä tsaajiooty maa jaꞌa Jesúsän. Jaꞌa mähdiøjc jaꞌa miäguꞌughajpähajxy jaduhṉ cøømiejtsä. Coo jaꞌa Jesús yhijxy coo hajxy hänajty miäbøcy, mänitä Jesús jaꞌa mähdiøjc ñämaayy: ―Huung, jootcugøꞌøw; tøø jaꞌa mbojpä mgädieey xñähwaꞌac̈h.
2 Algumas pessoas lhe trouxeram um paralítico deitado numa maca. Ao ver a fé que eles tinham, Jesus disse ao paralítico: “Anime-se, filho! Seus pecados estão perdoados”.
3 Jim̱ä ley‑yajnähixøøbiädøjc hänajty näjeꞌe tiänaꞌay jaꞌa Jesús ñähmøjc. Coo hajxy jaduhṉ miädooyy nebiä Jesús miänaaṉ̃än, mänit hajxy näjeꞌe quiopcooty tiägøøyy mädiaacpä: “Capxtägooby hädaa craa jaduhṉ maa jaꞌa Dioscøxpän.”
3 Alguns mestres da lei disseram a si mesmos: “Isso é blasfêmia!”.
4 Ñajuøøby jaꞌa Jesús hänajty neby hajxy hänajty miädiaꞌaguiän quiopcooty. Mänit miänaaṉ̃: ―Tii haxøøgwiinmahñdy hajxy coo mmøødhaty mgopcooty.
4 Jesus, percebendo o que pensavam, perguntou: “Por que vocês reagem com tanta maldade em seu coração?
5 Mädyii mädiaꞌagy maas tsip, cooc̈h hädaa mähdiøjc nnämáꞌawät: “Tøø jaꞌa mbojpä mgädieey xñähwaꞌac̈h”, tøgä maas tsip jaduhṉ cooc̈h nnämáꞌawät: “Tänaayyøꞌøg, yoꞌoyøꞌøg.”
5 O que é mais fácil dizer: ‘Seus pecados estão perdoados’ ou ‘Levante-se e ande’?
6 Nyajcähxøꞌøgáam̱biøch cooc̈hä cuhdujt jaduhṉ nmøødä hädaa yaabä naax̱wiin cooc̈hä pojpä cädieey nyajnähwáꞌadsät, høøc̈h jaꞌa Diosquex̱ypä. Mänitä Jesús jaꞌa tecymiucypiä ñämaayy: ―Tänaayyøꞌøg, widsøꞌøg yøꞌø mdsaay, nøcxnä maa jaꞌa mdøjcän.
6 Mas eu lhes mostrarei que o Filho do Homem tem autoridade na terra para perdoar pecados”. Então disse ao paralítico: “Levante-se, pegue sua maca e vá para casa”.
7 Mänitä tecymiucypiä tiänaayyøꞌcy. Mänit ñøcxnä maa jaꞌa tiøjcän.
7 O homem se levantou e foi para casa.
8 Coo jaꞌa cuꞌughajxy jaduhṉ yhijxy coo jaꞌa tecymiucypiä tøø yhoyøꞌøy, mänit hajxy chähgøøbiøjcy. Mänitä Dios hajxy wyiingudsähgøøyy, jeꞌeguiøxpä coo jaꞌa Jesús jaꞌa mäjaa hänajty tøø mioꞌoyii, jaꞌa Diosquex̱ypä. Cab hajxy hänajty ñajuøꞌøy pø Dioshuung hänajty jeꞌe, jaꞌa Jesús.
8 Ao ver isso, a multidão se encheu de temor e louvou a Deus por ele ter dado tal autoridade aos seres humanos.
9 Mänitä Jesús jim̱ chohṉ̃. Mänitä jäyaꞌay tuꞌug yhijxy, jaꞌa xøhajpä Mateo. Jim̱ä Mateo hänajty yhäñaꞌay maa hänajty yajnähjuudiuꞌudiän. Mänitä Mateo ñämaayyä: ―Jam̱ quipxy wädíjtäm. Mänitä Mateo tiänaayyøꞌcy. Mänit jaꞌa Jesús piaduꞌubøjcy.
9 Enquanto Jesus caminhava, viu um homem chamado Mateus sentado onde se coletavam impostos. “Siga-me”, disse-lhe Jesus, e Mateus se levantou e o seguiu.
10 Jim̱ä Jesús hänajty quiay tøgooty møødä miäguꞌughajpähajxy. Mänitä yajnähjuudiuutpähajxy may miejch mägaabiä, møødä jäyaꞌayhajxy caꞌa panøcxpä jaꞌa judíos quiuhdujt. Mänitä Jesús hajxy tiägøøyy møødcaabiä.
10 Mais tarde, na casa de Mateus, Jesus e seus discípulos estavam à mesa, acompanhados de um grande número de cobradores de impostos e pecadores.
11 Jim̱ä fariseoshajxy hänajtypä, jaꞌa hajxy hänajty hoy jaanc̈h tehm̱ pianøcxpä jaꞌa Moisés miädiaꞌagy. Mänitä fariseoshajxy miänaaṉ̃: ―Tii yøꞌø mwiindsǿṉ coo miøødcay jaꞌa yajnähjuudiuutpähajxy møødä cubojpä cugädieeyhajxy ―nøm̱ä Jesús miäguꞌughajpähajxy ñämaayyä.
11 Quando os fariseus viram isso, perguntaram aos discípulos: “Por que o seu mestre come com cobradores de impostos e pecadores?”.
12 Miädoow̱ jaꞌa Jesús jaduhṉ. Mänit miänaaṉ̃: ―Pøṉ jaduhṉ møc, caj yajtsooyøꞌøy; pøṉ jaduhṉ paꞌammøød, jeꞌeds jaduhṉ yajtsooyøøby. Jaduhṉ mäwíinøch høøc̈h nebiä mädsooyøøbiän. Páadyhøch yaa tøø nmiṉ̃ tøø nmech, nébiøch jaꞌa cubojpä cugädieeybähajxy nnämáꞌawät coo jaꞌa yhaxøøgwiinmahñdy hajxy ween ñajtshixøꞌøy. Jaꞌa hojiäyaꞌayhajxy, cábøch hajxy jeꞌe waam̱b nnämaꞌawaꞌañ. Nøcx hajxy habøc tii jaꞌa Diosmädiaꞌagy jaduhṉ ñänøøm̱by: “Chójpiøch jaꞌa njoot jaduhṉ coo hojioot hajxy mmøødhádät; cábøch jaduhṉ nmänaaṉnä coo animal hajxy myóxät maa jaꞌa høøc̈hcøxpän.”
12 Jesus ouviu o que disseram e respondeu: “As pessoas saudáveis não precisam de médico, mas sim os doentes”.
13 — ausente —
13 E acrescentou: “Agora vão e aprendam o significado desta passagem das Escrituras: ‘Quero que demonstrem misericórdia, e não que ofereçam sacrifícios’. Pois não vim para chamar os justos, mas sim os pecadores”.
14 Mänitä Jesús ñämejtsä jaꞌa Juan mäyajnäbejpä miäguꞌughajpähajxy. Mänitä Jesús miäyajtøøw̱ä: ―Tii miic̈h mmäguꞌughajpähajxy jaguiay quiaꞌa näꞌägädä hidaꞌañ. Nax̱y højts jaguiay tuꞌxøøjaty nhity tähoocjaty; jaduhṉ højts jaꞌa Dios nwiingudsähgøꞌøy. Jaanä jaduhṉä fariseoshajxy yhijpä jaguiay.
14 Os discípulos de João Batista foram a Jesus e lhe perguntaram: “Por que seus discípulos não têm o hábito de jejuar, como nós e os fariseus?”.
15 Mänitä Jesús yhadsooyy: ―Coo jaꞌa jäyaꞌayhajxy mänaa piøcy yhuꞌugy, cabä woyba wichpä hajxy jiøꞌøy xiuuc̈h. Xooṉdaacp hajxy jaduhṉ, jeꞌeguiøxpä coo jaꞌa jamiøꞌød jyiijä. Jaduhṉ mäwíinøch høøc̈h nebiä jamiøꞌødän. Páadyhøch nmäguꞌughajpähajxy jaguiay quiaꞌa hity. Habaadaam̱b jaduhṉ cooc̈h yaa ndsoonaaṉnä; mänit hajxy mäbøcypiä jaguiay yhidaꞌañ.
15 Jesus respondeu: “Por acaso os convidados de um casamento ficam de luto enquanto festejam com o noivo? Um dia, porém, o noivo lhes será tirado, e então jejuarão.
16 ’Cab jaduhṉ pøṉ tucwit yhagøyøꞌøy jem̱ywyithaam. Múgäp jaꞌa jem̱ywyit jaduhṉ y maas hanax̱iä jaꞌa tucwit jaduhṉ quiǿødsät.
16 “Além disso, ninguém remendaria uma roupa velha usando pano novo. O pano rasgaria a roupa, deixando um buraco ainda maior.
17 Jaanä jaduhṉduhm̱bä, cabä pøṉ jem̱yvyino quiudemøꞌøy tucwajhacxujiooty. Cǿødsäp jaꞌa wajhacxuy jaduhṉ y høxyógäp jaꞌa vino jaduhṉ. Haagä tägóyyäp jaꞌa wajhacxuy jaduhṉ møødä vino. Pero jiibiä jem̱yvyino hajxy quiudemøꞌøy maa jaꞌa wajhacxuy jem̱ybiän. Jaduhṉ ni mädyii quiaꞌa tägóyyät.
17 “E ninguém colocaria vinho novo em velhos recipientes de couro. O couro se arrebentaria, deixando vazar o vinho, e os recipientes velhos se estragariam. Vinho novo é guardado em recipientes novos, para que ambos se conservem”.
18 Cajnä jaꞌa Jesús hänajty miädiaacpädøꞌøy, mänitä tsajtøjcwiindsǿṉ tuꞌug miejch. Mänitä Jesús wyiingoꞌnaaguiädaacä. Mänit ñämaayyä: ―Naam̱hóꞌogyhøc̈hä nhuung jaꞌa toꞌoxypä. Coo miic̈h nøcxy mnähdoṉ̃, mänit jiujypiøjtägátsät.
18 Enquanto Jesus ainda falava, o líder da sinagoga local veio e se ajoelhou diante dele. “Minha filha acaba de morrer”, disse. “Mas, se o senhor vier e puser as mãos sobre ela, ela viverá.”
19 Mänitä Jesús piädøꞌcy. Mänit jaayaꞌay miøødtuꞌubøjcy møødä Jesús miäguꞌughajpähajxy.
19 Então Jesus e seus discípulos se levantaram e foram com ele.
20 Jim̱ä tajjäyaꞌay hänajty tuꞌug høx̱haam pianøcxy. Paꞌammøød hänajty jeꞌe. Majmetscjumøjt jaꞌa ñøꞌty hänajty tøø wyiꞌi xieeꞌxy, weenjaty weenjaty. Jaduhṉä tajjäyaꞌay hänajty miädiaꞌagy quiopcooty: “Nägóoyyøch jaꞌa wyitpaꞌa nnähdóoṉät, mänítøch nmøcpǿgät.” Coo jaꞌa Jesús jaꞌa tajjäyaꞌay jiäguyohdiägǿøyyä, mänitä wyitpaꞌa ñähdóoṉäxä.
20 Nesse instante, uma mulher que havia doze anos sofria de hemorragia se aproximou por trás dele e tocou na borda de seu manto,
21 — ausente —
21 pois pensava: “Se eu apenas tocar em seu manto, serei curada”.
22 Mänitä Jesús yheeꞌpwiimbijty, Mänit jaꞌa tajjäyaꞌay yhijxy. Mänit miänaaṉ̃: ―Huung, jootcugøꞌøw; tøø jaduhṉ mmøcpøcy, jeꞌeguiøxpä coo tøø mmäbøcy. Mänitiä jaꞌa tajjäyaꞌay miøcpøjcy.
22 Jesus se voltou e, quando a viu, disse: “Filha, anime-se! Sua fé a curou”. A partir daquele momento, a mulher ficou curada.
23 Mänitä Jesúshajxy jim̱ miejch maa jaꞌa tsajtøjcwiindsǿṉ tiøjcän. Jiibiä xuux̱pädøjc‑hajxy hänajty yhoꞌogyjiäyaꞌawyiinxuꞌuxy. Jiibiä jäyaꞌayhajxy hänajty wyiꞌi yhaamhaty.
23 Quando Jesus chegou à casa do líder da sinagoga, viu a multidão agitada e ouviu a música fúnebre.
24 Mänitä Jesús miänaaṉ̃: ―Pädsøm̱ hajxy jiiby. Cab yøꞌø tøø yhoꞌogy, näꞌä maab yøꞌøduhṉ. Mänitä Jesús ñäxiicä.
24 “Saiam daqui!”, disse ele. “A menina não está morta; está apenas dormindo.” Os que estavam ali riram dele.
25 Cøjx hajxy jaduhṉ piädsøm̱y. Mänitä Jesús tiøjtägøøyy. Mänitä toꞌoxyhänaꞌc quiøꞌømajch. Mänitä toꞌoxyhänaꞌc yhäñaayyøꞌcy.
25 Depois que a multidão foi colocada para fora, Jesus entrou e tomou a menina pela mão, e ela se levantou.
26 Mänitä mädiaꞌagy wiädijty wiinduhm̱yhagajpt coo jaꞌa toꞌoxyhänaꞌc tøø yagjujypiøgyii.
26 A notícia desse milagre se espalhou por toda a região.
27 Coo jaꞌa Jesúshajxy jim̱ chohṉ̃, mänitä wiindshajxy nämetsc piaduꞌubøjcy yáax̱äp: ―Højts näxúuꞌtsäc. David miic̈h hijty mhaphajpy mdeedyhajpy.
27 Depois que Jesus saiu dali, dois cegos foram atrás dele, gritando: “Filho de Davi, tenha misericórdia de nós!”.
28 Coo jaꞌa Jesús tiøjtägøøyy, mänitä wiindshajxy miäwiingooṉ̃. Mänitä Jesús miänaaṉ̃: ―Nej, mmäbøjpy hajxy jaduhṉä cooc̈hä mäjaa nmøødä coo hajxy nyaghijxǿꞌøgädä. Mänit hajxy miänaaṉ̃: ―Wiindsǿṉ, nmäbøjpy højts.
28 Quando Jesus entrou em casa, os cegos se aproximaram, e ele lhes perguntou: “Vocês creem que eu posso fazê-los ver?”. “Sim, Senhor”, responderam eles.
29 Mänitä Jesús jaꞌa wiinds wyiinhajxy ñähdooṉä. Mänitä Jesús miänaaṉ̃: ―Ween hajxy mhijxøꞌøgy coo hajxy tøø mmäbøcy.
29 Ele tocou nos olhos dos dois e disse: “Seja feito conforme a sua fé”.
30 Mänit hajxy yhijxøꞌcy. Mänitä Jesús miänaaṉ̃: ―Caꞌa pøṉ hajxy mnäꞌägädä hawaaṉä.
30 Então os olhos deles se abriram e puderam ver. Jesus os advertiu severamente: “Não contem a ninguém”.
31 Coo jaꞌa wiindshajxy jim̱ chohṉ̃, mänit hajxy tiägøøyy mädiaꞌagy‑yajwädijpä coo hajxy tøø yaghijxøꞌøgyii jaꞌa Jesúsäm.
31 Eles, porém, saíram e espalharam sua fama por toda a região.
32 Mänitä huum tuꞌug yajmejtsä maa jaꞌa Jesúsän. Tøø hänajty miac̈hii jaꞌa møjcúꞌujäm.
32 Quando partiram, foi levado a Jesus um homem que não conseguia falar porque estava possuído por um demônio.
33 Mänitä Jesús jaꞌa møjcuꞌu jiiby yajpäyøꞌcy. Mänitiä jaꞌa huum quiapxøꞌcy. Yagjuøøyy jaꞌa jäyaꞌayhajxy jaduhṉ. Mänit hajxy miänaaṉ̃: ―Ni mänaa jaduhṉ pøṉ tii quiaꞌa yagjadyii nebiä hädaajän yaa Israelnaaxooty.
33 O demônio foi expulso e, em seguida, o homem começou a falar. As multidões ficaram admiradas. “Jamais aconteceu algo parecido em Israel!”, exclamavam.
34 Mänitä fariseoshajxy miänaaṉ̃: ―Paady yøꞌøyaꞌay jaꞌa møjcuꞌu yajpäyøꞌøgy, coo jaꞌa møjcuꞌugong miäjaa miøødhajtä.
34 Os fariseus, contudo, disseram: “Ele expulsa demônios porque o príncipe dos demônios lhe dá poder”.
35 Cøjx jaꞌa Jesús wiädity wiinduhm̱yhagajpt. Homiaajä hänajty wiädity, jiiby hänajty yajnähixøꞌøy tsajtøgooty coo jaꞌa Dios jaꞌa miäjaa mobädajp yajcähxøꞌøgaꞌañ. Yajnajxyp hänajty homiädyii paꞌamä.
35 Jesus andava por todas as cidades e todos os povoados da região, ensinando nas sinagogas, anunciando as boas-novas do reino e curando todo tipo de enfermidade e doença.
36 Ñäxuuꞌchp jaꞌa Jesús jaꞌa majiäyaꞌay hänajty. Jaduhṉ mäwíinäts hajxy hänajty nebiä meegän, jaꞌa cajpä wyiindsǿṉ. Nebiä tägowiädijpän hajxy hänajty jeꞌe. Nebiä jootmayhajpän hajxy hänajty jeꞌe.
36 Quando viu as multidões, teve compaixão delas, pois estavam confusas e desamparadas, como ovelhas sem pastor.
37 Mänitä Jesús ñämaayy jaꞌa miäguꞌughajpähajxy: ―Yøꞌø majiäyaꞌayhajxy, hoy jaduhṉ cooc̈hä nmädiaꞌagy hajxy xmiäbǿjcät. Pero cab højts nnämáyyäm, højts jaꞌa mädiaꞌagy nyajwáꞌxämbä.
37 Disse aos discípulos: “A colheita é grande, mas os trabalhadores são poucos.
38 Mänuuꞌxtaꞌag jaꞌa Dios hajxy coo ween jaꞌa mäguꞌughajpä hajxy xjiaac móoyyämät, neby højts jaꞌa mädiaꞌagy hajxy xmiøødyajwáꞌxämät.
38 Orem ao Senhor da colheita; peçam que ele envie mais trabalhadores para seus campos”.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Mateus 9, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.