Marcos 6
Isthmus Mixe NT (MIR_TBL) vs ARA
1 Coo jaꞌa Jesúshajxy jim̱ chóhṉgumbä møødä jiamiøødhajxy, mänit hajxy jim̱ ñøcxy maa jaꞌa cajpt hänajty xiøhatiän Nazaret. Jim̱ä Jesús hänajty ñäꞌägädä tsooñ.
1 Tendo Jesus partido dali, foi para a sua terra, e os seus discípulos o acompanharam.
2 Coo jaꞌa pooꞌxxiøø yhabaaty, mänitä Jesús jim̱ ñøcxy maa jaꞌa tsajtøjcän. Mänit tiägøøyy yajnähixøøbiä. Coo jaꞌa cuꞌughajxy jaduhṉ miädooyy, mänit hajxy jiaanc̈h tehm̱ yagjuøøyy. Mänit hajxy tiägøøyy niñämáayyäbä: ―Maa yøꞌø craa mädiaꞌagy jaduhm̱bä tøø ñäꞌä maañ yhabøcy coo jaduhṉ jiaanc̈h tehm̱ jiaty jiaanc̈h tehm̱ ñajuøꞌøy, coo jaduhṉ hoy‑yagjuøøñäjaty yajcähxøꞌøgy. Haa caꞌa, højts nmägunaax̱hájtäm yøꞌøjä.
2 Chegando o sábado, passou a ensinar na sinagoga; e muitos, ouvindo-o, se maravilhavam, dizendo: Donde vêm a este estas coisas? Que sabedoria é esta que lhe foi dada? E como se fazem tais maravilhas por suas mãos?
3 Jeꞌe yøꞌø, jaꞌa hijty tsejtspä pujxpä. Jaꞌa María yhuung yøꞌø. Hajchhájtäp yøꞌø, jaꞌa Santiago, møødä José, møødä Judas, møødä Simón. Yaa jaꞌa piuhdoꞌoxyhajxy chänaꞌay maa højts ngajptän. Coo jaꞌa Jesús hänajty jim̱ chooñ Nazaret, paady hänajty jim̱ quiaꞌa mämøjøꞌøy quiaꞌa mämayøꞌøyii.
3 Não é este o carpinteiro, filho de Maria, irmão de Tiago, José, Judas e Simão? E não vivem aqui entre nós suas irmãs? E escandalizavam-se nele.
4 Coo jaꞌa Jesús jaduhṉ miädooyy, mänit miänaaṉ̃: ―Homiaajä jaꞌa Dioswiinguex̱ypähajxy wyiingudsähgøꞌøyii. Jagooyyä hajxy jim̱ quiaꞌa wiingudsähgøꞌøyii maa yhamdsoo cajpthajxiän, maa yhamdsoo tøjc‑hajxiän.
4 Jesus, porém, lhes disse: Não há profeta sem honra, senão na sua terra, entre os seus parentes e na sua casa.
5 Coo jaꞌa Jesús hänajty jim̱ quiaꞌa mämøjøꞌøy quiaꞌa mämayøꞌøyii, paady hänajty jim̱ madiuꞌu hoy quiaꞌa yajcähxøꞌøgaꞌañ. Nämets nädägøøquiä paꞌamjäyaꞌayhajxy jim̱ ñäꞌä maañ yajpaꞌamnajxä cøꞌønähgapyhaam.
5 Não pôde fazer ali nenhum milagre, senão curar uns poucos enfermos, impondo-lhes as mãos.
6 Jiaanc̈h tehm̱ yagjuøøbiä Jesús hänajty jaduhṉ coo jaꞌa miädiaꞌagy jim̱ quiaꞌa jøjpøgǿøyyäxä. Mänitä Jesús jaꞌa mädiaꞌagy jim̱ tiägøøyy yajwaꞌxpä mäduhṉjatiä cajpthuung wiingoṉbä.
6 Admirou-se da incredulidade deles. Contudo, percorria as aldeias circunvizinhas, a ensinar.
7 Mänitä Jesús jaꞌa jiamiøød wyiinguejxy, jaꞌa hajxy hänajty nämajmetspä, coo hajxy wiädítät cajpt‑cajpt, coo jaꞌa paꞌamjäyaꞌay hajxy yajnähwáꞌadsät, jaꞌa hajxy hänajty møjcuꞌumøødpä. Nämetscjaty hajxy hänajty wiäditaꞌañ.
7 Chamou Jesus os doze e passou a enviá-los de dois a dois, dando-lhes autoridade sobre os espíritos imundos.
8 Mänitä Jesús jaꞌa jiamiøød jiaac nämaayy coo hajxy tii quiaꞌa mänǿcxät, ni tsajcaagy, ni morral, ni xädøꞌøñ. Jagooyyä yom̱ybiax̱y hajxy quiábät tuꞌuquiä.
8 Ordenou-lhes que nada levassem para o caminho, exceto um bordão; nem pão, nem alforje, nem dinheiro;
9 Tuꞌtehṉ̃quiä cøꞌøg hajxy miänǿcxät møød tuꞌxojxyä wit.
9 que fossem calçados de sandálias e não usassem duas túnicas.
10 Mänitä Jesús jiaac mänaaṉ̃: ―Coo hajxy jim̱ mmédsät homiädyii cajptä, jim̱ä tøjc hajxy tuꞌug myujwáꞌanät maa hajxy hänajty mmejtstaꞌagaꞌañän. Jim̱iä hajxy jaduhṉ mhídät. Cabä tøjc hajxy myajtägátsät.
10 E recomendou-lhes: Quando entrardes nalguma casa, permanecei aí até vos retirardes do lugar.
11 Majaty mijtsä cuꞌugä mmädiaꞌagy hänajty xquiaꞌa jøjpøgøꞌøwaaṉä, mänitä mdecy hajxy mwiinxit mwiinwóbät, weenä naaxoc jaduhṉ quiøx̱y caꞌay. Jaduhṉä hijxtahṉd miähmǿꞌøwät coo jaꞌa cuꞌugä Diosmädiaꞌagy hajxy hänajty tøø quiaꞌa jøjhadsowøꞌøy. Mänit hajxy jim̱ mdsóonät.
11 Se nalgum lugar não vos receberem nem vos ouvirem, ao sairdes dali, sacudi o pó dos pés, em testemunho contra eles.
12 Mänitä Jesús jaꞌa jiamiøødhajxy tiuꞌubøjnä mädiaꞌagy‑yajwaꞌxpä. Jaduhṉä cuꞌug hajxy hänajty yajwiingapxøꞌøy coo jaꞌa Diosmädiaꞌagy hajxy piaduꞌubǿjnät, møød coo jaꞌa yhaxøøgwiinmahñdy hajxy ñajtshixǿøñät.
12 Então, saindo eles, pregavam ao povo que se arrependesse;
13 Mayyä jäyaꞌayhajxy hänajty yajnähwaꞌac̈hii, jaꞌa hajxy hänajty møjcuꞌumøødpä. Mayyä paꞌamjäyaꞌayhajxy hänajty yajmøcpøgyii coo hoṉ hajxy hänajty yajnähjaaxyii.
13 expeliam muitos demônios e curavam numerosos enfermos, ungindo-os com óleo.
14 Jim̱ä Herodes hänajty guiobiernähaty maa jaꞌa naax̱ hänajty xiøhatiän Galilea. Mänitä Herodes miädoyhajty coo jaꞌa Jesús jaꞌa hoy‑yagjuøøñäjatypä hänajty yajcähxøꞌøgy. Mänitä Herodes miänaaṉ̃ cooc tyijy jaꞌa Juan mäyajnäbejpä tøø jiujypiøjtägach. Jaꞌa Juan, jeꞌe jaꞌa Herodes yhajodhajt cooc tyijy hänajty jeꞌe Jiesúsä; páadiägä hoy‑yagjuøøñäjatypä yajcähxøꞌøgy jaꞌa wyiinmahñdycøxpä, cooc tyijy hänajty tøø jiujypiøjtägach.
14 Chegou isto aos ouvidos do rei Herodes, porque o nome de Jesus já se tornara notório; e alguns diziam: João Batista ressuscitou dentre os mortos, e, por isso, nele operam forças miraculosas.
15 Wiingatiä jäyaꞌayhajxy hänajty miänaam̱bä. Näjeꞌe hajxy hänajty miänaꞌañ cooc tyijy Jesús hänajty jeꞌe yhElíasä. Näjeꞌe hajxy hänajty miänaam̱bä cooc tyijy jaꞌa Jesús hänajty wiädity nebiä jecyjiäyaꞌayhajxy hänajty tøø Dyiosmädiaꞌagy‑yajwaꞌxiän jegyhajty.
15 Outros diziam: É Elias; ainda outros: É profeta como um dos profetas.
16 Pero jaꞌa Herodes, tehṉgajnä jeꞌe hänajty miänaꞌañ cooc tyijy jeꞌe Jwiangä, jaꞌa hänajty tøø yajyoꞌpuxyíijäbä. Jeꞌeg tyijy jaduhṉ tøø jiujypiøjtägach.
16 Herodes, porém, ouvindo isto, disse: É João, a quem eu mandei decapitar, que ressurgiu.
17 Hix̱, haxøøgä Herodes hänajty jiäyaꞌayhaty; jaꞌa yhamdsoo puhyaꞌay tioꞌoxiøjc hänajty miøødtsänáayyäp. Felipe jaꞌa Herodes piuhyaꞌay hänajty xiøhaty. Herodías jaꞌa Felipe tioꞌoxiøjc hänajty xiøhajpä, jaꞌa Herodes hänajty miøødtsänaabiä. Mänitä Juan jaꞌa Herodes yhojy: “Cab jaduhṉ yhoyyä coo jaꞌa mhamdsoo puhyaꞌay tioꞌoxiøjc jaduhṉ mmøødtsänáayyät.” Coo jaꞌa Herodes jaduhṉ yhojjä, paadiä Juan yajmajtsä. Mänitä Juan chuum̱ä.
17 Porque o mesmo Herodes, por causa de Herodias, mulher de seu irmão Filipe (porquanto Herodes se casara com ela), mandara prender a João e atá-lo no cárcere.
18 — ausente —
18 Pois João lhe dizia: Não te é lícito possuir a mulher de teu irmão.
19 Cabä Herodías hänajty yhojwiøꞌøy coo jaꞌa Herodes jaduhṉ yhojjä, paadiä Herodías jaꞌa Juan hänajty jia wiꞌi yajyaghoꞌogaꞌañii.
19 E Herodias o odiava, querendo matá-lo, e não podia.
20 Pero cabä Herodes hänajty jaduhṉ miänaꞌañ coo jaꞌa Juan yaghoꞌogǿøjät. Hix̱, wyiingudsähgøøbiä Herodes jaꞌa Juan hänajty. Ñajuøøbiä Herodes hänajty coo jaꞌa Juan hänajty jiaanc̈h tehm̱ yhoyhänaꞌcä. Jaanc̈h tehm̱ yhomiädoonä jaꞌa Herodes jaꞌa Juan miädiaꞌagy hänajty miädoow̱ä. Pero cabä Herodes hänajty ñajuøꞌøy neby jiatcǿꞌøwät.
20 Porque Herodes temia a João, sabendo que era homem justo e santo, e o tinha em segurança. E, quando o ouvia, ficava perplexo, escutando-o de boa mente.
21 Cabä Herodías wiinmahñdy hänajty ñäꞌägädä paady nebiä Juan yajyaghoꞌogǿøjät. Mänit yhabaaty coo jaꞌa Herodes xiøø hänajty jiadaꞌañii. Mänitä Herodes jaꞌa jiamiøødtøjc miøødcaayy miøødhuucy, møødä mioonsähajxy, møødä generalhajxy, møødä mäyøødøjc‑hajxy, jaꞌa hajxy hänajty jim̱ tsänaabiä Galilea.
21 E, chegando um dia favorável, em que Herodes no seu aniversário natalício dera um banquete aos seus dignitários, aos oficiais militares e aos principais da Galileia,
22 Jim̱ hajxy hänajty quiay yhuꞌugy, mänitä Herodías yhuung jiiby tiøjtägøøyy. Mänitä quix̱y tiägøøyy hejtspä pujpä. Jaanc̈h tehm̱ yajxóṉ yhejch piujty. Jaanc̈h tehm̱ xiooṉdaac jaꞌa Herodeshajxy jaduhṉ møødä wioybä wyichpä. Mänitä Herodes jaꞌa quix̱y ñämaayy: ―Tehm̱ tiøy nnämáꞌawät, høøc̈h yajmäyujwáaṉäc tii mdsogaam̱by, nmóꞌowäbøch miic̈h jeꞌe, hotyiijä, høxtä nmóꞌowäbøch miic̈h naax̱ cupc maac̈h yaa ngobiernähatiän. Paadiä Herodes jaduhṉ miänaaṉ̃, jaanc̈h tehm̱ xiooṉdaacp hänajty jaduhṉ coo jaꞌa quix̱y hänajty yajxóṉ yhech.
22 entrou a filha de Herodias e, dançando, agradou a Herodes e aos seus convivas. Então, disse o rei à jovem: Pede-me o que quiseres, e eu to darei.
23 — ausente —
23 E jurou-lhe: Se pedires mesmo que seja a metade do meu reino, eu ta darei.
24 Mänitä quix̱y piädsøøm̱y. Mänitä tiaj hoy miäyajtøy tiig jaduhṉ yujwáꞌanäp. Mänitä Herodías wiinmahñdy piaaty nebiä Juan mäyajnäbejpä yajyaghoꞌogǿøjät. Mänitä yhuung ñämaayy coo jaꞌa Juan jaꞌa quiopc yujwáaṉäxät.
24 Saindo ela, perguntou à sua mãe: Que pedirei? Esta respondeu: A cabeça de João Batista.
25 Mänitiä quix̱y jaꞌa Herodes hoy ñämaꞌay: ―Høøc̈hä Juan quiopc móoyyäc texyjooty.
25 No mesmo instante, voltando apressadamente para junto do rei, disse: Quero que, sem demora, me dês num prato a cabeça de João Batista.
26 Coo jaꞌa Herodes jaduhṉ ñämaayyä, mänit jiaanc̈h tehm̱ jiootmadiägøøyy. Mänit jaduhṉ ñähadsooyy. Hix̱, tøø hänajty jaduhṉ miänaꞌañ cooc hänajty hoy ñäꞌä tiijä yegaꞌañ. Hix̱, tøø jaꞌa wioybä wyichpä hänajty jaduhṉ yajmädoy.
26 Entristeceu-se profundamente o rei; mas, por causa do juramento e dos que estavam com ele à mesa, não lha quis negar.
27 Mänitä Herodes jaꞌa mioonsä jiiby quiejxy pujxtøgooty coo jaꞌa Juan nøcxy yoꞌpuxyii.
27 E, enviando logo o executor, mandou que lhe trouxessem a cabeça de João. Ele foi, e o decapitou no cárcere,
28 Mänit hoy jiaanc̈h yoꞌpuxyii. Mänitä quix̱y jaꞌa Juan quiopc hoy yajcøꞌødägøꞌøyii texyjooty. Mänitä tiaj hoy mioodiägach.
28 e, trazendo a cabeça num prato, a entregou à jovem, e esta, por sua vez, a sua mãe.
29 Coo jaꞌa Juan jiamiøødhajxy jaduhṉ miädoyhajty coo jaꞌa Juan hänajty tøø yaghoꞌogyii, mänitä Juan ñiꞌx hajxy hoy yajpädøꞌcä. Mänit hajxy hoy yajnaax̱tägøꞌøy.
29 Os discípulos de João, logo que souberam disto, vieram, levaram-lhe o corpo e o depositaram no túmulo.
30 Mänitä Jesús ñämejtstägajtsä jaꞌa jiamiøød, jaꞌa hajxy nämajmetspä. Cøjxä Jesús yhawáaṉäxä, nebiaty hajxy hänajty tøø miäbaꞌamyajnax̱y, møød waam̱baty hajxy hänajty tøø yajnähixøꞌøy.
30 Voltaram os apóstolos à presença de Jesus e lhe relataram tudo quanto haviam feito e ensinado.
31 Jaanc̈h tehm̱ miayyä Jesús jäyaꞌay hajxy hänajty ñämec̈hii. Wiimbijp hadøjpä majiäyaꞌayhajxy hänajty. Coo jaꞌa jäyaꞌayhajxy may wyiꞌi miech, paadiä Jesúshajxy hänajty quiaꞌa näbaadǿøyyäxä mäduhnajtä hajxy quiay yhúꞌugät. Mänitä Jesús miänaaṉ̃: ―Jam̱ hajxy paquiä póoꞌxäm wiingtuum maa majiäyaꞌay hajxy xquiaꞌa paadáaṉäm.
31 E ele lhes disse: Vinde repousar um pouco, à parte, num lugar deserto; porque eles não tinham tempo nem para comer, visto serem numerosos os que iam e vinham.
32 Mänitä Jesúshajxy tiägøøyy barcojooty. Tsohṉ hajxy jim̱än. Mänit hajxy jim̱ ñøcxy maa jaꞌa majiäyaꞌayhajxy hänajty quiaꞌa jadyhitiän.
32 Então, foram sós no barco para um lugar solitário.
33 Coo jaꞌa Jesúshajxy jaduhṉ yhijxtuꞌubøjcä, mänitä majiäyaꞌayhajxy wyiꞌi piaduꞌubøjpä. Ñajuøøby hajxy hänajty jaduhṉ maa jaꞌa Jesúshajxy hänajty ñøcxaꞌañ. Päyøꞌøguiä hajxy jaduhṉ ñäꞌägä nøcxy. Jawyiin hajxy jim̱ ñäꞌägä mejch maa jaꞌa Jesúshajxy hänajty ñøcxiän. Wiinduhm̱yguiajpt hajxy hänajty chooñ.
33 Muitos, porém, os viram partir e, reconhecendo-os, correram para lá, a pé, de todas as cidades, e chegaram antes deles.
34 Coo jaꞌa Jesús jiiby piädsøøm̱y barcojooty, mänitä jäyaꞌay yaghixøøyy may. Mänit näxuuꞌtscapxy miøødhajty. Jaduhṉ yhijxy nej coo meeg wyiindsǿṉ caꞌa hijpän, coo jaꞌa Diosmädiaꞌagy hajxy hänajty quiaꞌa yajnähixøꞌøyii. Mänitä Jesús madiuꞌu tiägøøyy yajnähixøøbiä.
34 Ao desembarcar, viu Jesus uma grande multidão e compadeceu-se deles, porque eram como ovelhas que não têm pastor. E passou a ensinar-lhes muitas coisas.
35 Tøø hänajty chuujøøñä. Mänitä Jesús jaꞌa jiamiøød ñämejtsä. Mänitä Jesús ñämaayyä: ―Jueꞌe jaduhṉ yaa, pactuum. Cabä cajpt yaa maa jaꞌa cuꞌug quiaayyøøc hajxy häyaa jiúyät. Tøø jaduhṉ hoyhoy jiaanc̈h tehm̱ chuujøꞌøy.
35 Em declinando a tarde, vieram os discípulos a Jesus e lhe disseram: É deserto este lugar, e já avançada a hora;
36 Nämaꞌaw yøꞌø cuꞌug, ween hajxy nøcxy quiayhøxtaꞌay maa jaꞌa cajpt yaa wiingoṉbän ―nøm̱ä Jesús ñämaayyä.
36 despede-os para que, passando pelos campos ao redor e pelas aldeias, comprem para si o que comer.
37 Mänitä Jesús yhadsooyy: ―Tsøg hajxy näꞌägä yajcáayyäm højtshájtäm. Mänit hajxy yhadsóogumbä: ―Haa tii hajxy jaduhṉ nhuuc näꞌä yajcáayyämbäp. Cajx näꞌä caayyøøcpä näꞌä huucøøcpä. Nej, jaduhṉ miic̈h mmänaꞌañä coo højts tsajcaagy nøcxy njuy mejtsmägoꞌx denario ―nøm̱ä Jesús jiamiøød ñämáayyägumbä.
37 Porém ele lhes respondeu: Dai-lhes vós mesmos de comer. Disseram-lhe: Iremos comprar duzentos denários de pão para lhes dar de comer?
38 Mänitä Jesús miänáaṉgumbä: ―Huuc mäyajtøw̱ yøꞌø cuꞌug pøṉ caayyøøc møød. Pønjaty jaduhṉ møød, ween hajxy yajmucy. Coo hajxy hänajty tøø yajmujnä, mänitä Jesús ñämaayyä: ―Jagooyyä højts tsajcaagy mägoox̱yä tøø nbaady møødä hacx metsyä.
38 E ele lhes disse: Quantos pães tendes? Ide ver! E, sabendo-o eles, responderam: Cinco pães e dois peixes.
39 Mänitä Jesús miänaaṉ̃ coo jaꞌa cuꞌughajxy yhøxtáꞌagät necchooty tuꞌhagøøbiäjaty, nämägoꞌxhaam møød näjuxychäguiꞌxmajc‑haam. Mänit hajxy jaduhṉ jiaanc̈h yhøxtaacy.
39 Então, Jesus lhes ordenou que todos se assentassem, em grupos, sobre a relva verde.
40 — ausente —
40 E o fizeram, repartindo-se em grupos de cem em cem e de cinquenta em cinquenta.
41 Mänitä Jesús jaꞌa tsajcaagy mägoox̱pä quiooṉdsooyy møødä hacx metspä. Coo chajheeꞌpy, mänitä Dioscujúꞌuyäp yejcy jaꞌa tsajcaagy quiøxpä møødä hacx quiøxpä. Mänitä tsajcaagy tiägøøyy haguidøøbiä. Mänitä jiamiøød tiägøøyy moobiä jaꞌa tsajcaagy møødä hacx, ween hajxy jaduhṉ yajwaꞌxy maa jaꞌa cuꞌugän. Tehṉgajnä Jesús jaꞌa tsajcaagy hänajty yajwaꞌañguiojy møødä hacx. Jiaac tehm̱ yajmayøøby hänajty jaduhṉ.
41 Tomando ele os cinco pães e os dois peixes, erguendo os olhos ao céu, os abençoou; e, partindo os pães, deu-os aos discípulos para que os distribuíssem; e por todos repartiu também os dois peixes.
42 Cuꞌuxiä jäyaꞌayhajxy jaduhṉ jiaanc̈h tehm̱ quiaayy.
42 Todos comeram e se fartaram;
43 Hoyyä jäyaꞌayhajxy hänajty jaduhṉ jia mayyä, majmetscachä tsajcaagy quiunajxy møødä hacx. Jaꞌa Jesús jaduhṉ yajwaꞌañguioj. Nämägoox̱mil jaꞌa yaꞌadiøjc‑hajxy jaduhṉ quiaayy yhuucy.
43 e ainda recolheram doze cestos cheios de pedaços de pão e de peixe.
44 — ausente —
44 Os que comeram dos pães eram cinco mil homens.
45 Mänitiä Jesús jaꞌa jiamiøød ñämaayy coo hajxy tiägǿꞌøwät jiiby barcojooty, wéenäc hajxy jim̱ ñøcxǿꞌøgät mejyhawiimb maa jaꞌa cajpt jaduhṉ xiøhatiän Betsaida. Coogä Jesús jaꞌa majiäyaꞌay jaduhṉ ñähguéecnät, mänítäc hajxy jim̱ ñibiaadǿøjät.
45 Logo a seguir, compeliu Jesus os seus discípulos a embarcar e passar adiante para o outro lado, a Betsaida, enquanto ele despedia a multidão.
46 Coo jaꞌa Jesús jaꞌa majiäyaꞌay ñähgueecy, mänit jim̱ ñøcxy tuṉgøxp Diospaꞌyaax̱pä.
46 E, tendo-os despedido, subiu ao monte para orar.
47 Coo quioodsøøyy, jim̱ä Jesús hänajty tøø miähmøꞌøy mejypiaꞌa nidiuhm̱. Jaꞌa barco, jagooyyä hänajty mejyquiujc tøø ñäꞌä mahñ miech. Jaanc̈h tehm̱ miøcä barco hänajty jiøjcubojøꞌøyii. Tøø jaꞌa Jesús jiamiøødhajxy hänajty jiaanc̈h tehm̱ yhanuuꞌxøøñä coo jaꞌa barco hajxy hänajty jia wiꞌi quiaaby. Coo jaꞌa Jesús jaduhṉ yhijxy coo hajxy hänajty tøø yhanuuꞌxøøñä, mänit yoꞌoyhaam tiuꞌubøjcy nøøwiing. Mobädajpä hänajty jiobøꞌøwaaṉnä, tøø jaꞌa Jesús jaꞌa jiamiøød hänajty ñajtspaadøøñä. Wyiinnaxáaṉnäbä Jesús jaꞌa jiamiøød hänajty jaduhṉ.
47 Ao cair da tarde, estava o barco no meio do mar, e ele, sozinho em terra.
48 — ausente —
48 E, vendo-os em dificuldade a remar, porque o vento lhes era contrário, por volta da quarta vigília da noite, veio ter com eles, andando por sobre o mar; e queria tomar-lhes a dianteira.
49 Coo jaꞌa Jesús yhijxä coo hänajty yoꞌoy nøøwiing, mänitä jiamiøødhajxy miänaaṉ̃ cooc tyijy hänajty jeꞌe yháañämä. Mänit hajxy møc chaac̈hyaax̱y.
49 Eles, porém, vendo-o andar sobre o mar, pensaram tratar-se de um fantasma e gritaram.
50 Nägøx̱iä hajxy hänajty chähgøꞌøy coo jaꞌa Jesús hajxy jaduhṉ yhijxy coo hänajty yoꞌoy nøøwiing. Cab hajxy choj høxcajpy. Mänitä Jesús miänaaṉ̃: ―Møcä mjoot hajxy pädaꞌag; høøc̈h hädaa; caꞌac̈h hajxy xchähgøꞌøy.
50 Pois todos ficaram aterrados à vista dele. Mas logo lhes falou e disse: Tende bom ânimo! Sou eu. Não temais!
51 Coo jaꞌa Jesús tiägøøyy barcojooty, mänitä poj miooṉ̃. Jiaanc̈h tehm̱ yagjuøøyy jaꞌa Jesús jiamiøødhajxy jaduhṉ coo poj miooṉ̃.
51 E subiu para o barco para estar com eles, e o vento cessou. Ficaram entre si atônitos,
52 Hoy hajxy hänajty tøø jia hix̱y coo jaꞌa Jesús jaꞌa tsajcaagy yajwaꞌañguiojy møødä hacx, cab hajxy hänajty ñajuøꞌøy coo jaꞌa Jesús møcmäjaa miøødä jaꞌa Dioscøxpä. Jaanc̈h tehm̱ quiuhxex̱ hajxy hänajty.
52 porque não haviam compreendido o milagre dos pães; antes, o seu coração estava endurecido.
53 Coo jaꞌa Jesúshajxy jim̱ miejch mejyhawiimb maa jaꞌa naax̱ hänajty xiøhatiän Genesaret, mänitä barco hajxy jim̱ quiuxojch mejypiaꞌa.
53 Estando já no outro lado, chegaram a terra, em Genesaré, onde aportaram.
54 Tuuṉä hajxy jaduhṉ ñäꞌä barcopädsøøm̱y, mänitiä Jesús yhøxcajpä jaꞌa cuꞌug.
54 Saindo eles do barco, logo o povo reconheceu Jesus;
55 Paquiä mädiaꞌagy jim̱ wiaꞌxy coo jaꞌa Jesús hänajty jim̱ tøø miech. Mänit tiägøøyy wädijpä cajpt‑cajpt. Mänitä paꞌamjäyaꞌayhajxy tiägøøyy cøømiéjtsäbä tsaajiooty maa jaꞌa Jesús hänajty wiäditiän. Jim̱ä paꞌamjäyaꞌayhajxy hänajty tøø ñajtscøyøꞌøyii møjtuꞌubaꞌa maa jaꞌa Jesús hänajty ñaxøꞌøwaꞌañän. Mänitä Jesús hajxy miänuuꞌxtaacy coo jaꞌa paꞌamjäyaꞌayhajxy yajpaꞌamnaxǿøjät. Pønjatiä Jesús wyitpaꞌa hänajty näꞌä nähdóoṉäxäp, tehm̱ ñajxpä piaꞌamhajxy hänajty mänitiä.
55 e, percorrendo toda aquela região, traziam em leitos os enfermos, para onde ouviam que ele estava.
56 — ausente —
56 Onde quer que ele entrasse nas aldeias, cidades ou campos, punham os enfermos nas praças, rogando-lhe que os deixasse tocar ao menos na orla da sua veste; e quantos a tocavam saíam curados.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Marcos 6, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.