Marcos 15
Isthmus Mixe NT (MIR_TBL) vs NVT
1 Coo jiobøøyy, mänitä teedywiindsøṉhajxy nägøx̱iä yhamugǿøguiumbä, møødä majjäyaꞌadiøjc‑hajxy, møødä hänaꞌc‑hajxy jiiby yajnähixøøbiä tsajtøgooty. Mänit hajxy quiojyquiapxytiuuṉ̃ nebiä Jesús hajxy hänajty tiunaꞌañ. Mänitä Jesús hajxy quiøꞌøxojch. Mänitä Pilato hajxy hoy yajcøꞌødägøꞌøy maa jeꞌe hänajty guiobiernähatiän.
1 De manhã bem cedo, os principais sacerdotes, os líderes do povo e os mestres da lei — todo o alto conselho — se reuniram para discutir o que fariam em seguida. Então amarraram Jesus, o levaram e o entregaram a Pilatos.
2 Mänitä Pilato jaꞌa Jesús miäyajtøøyy: ―Nej, tøyhajt jaduhṉä coo miic̈hä judíoshajxy xguiobiernähatiä. Mänitä Jesús yhadsooyy: ―Tøyhajt jaduhṉ.
2 Pilatos lhe perguntou: “Você é o rei dos judeus?”. Jesus respondeu: “É como você diz”.
3 Madiuꞌu jaꞌa teedywiindsǿṉ jaꞌa Jesús hajxy hänajty jia wiꞌi ñäxøꞌøwøꞌøy. Pero cabä Jesús hänajty waam̱b ñäꞌägä hadsooyy.
3 Os principais sacerdotes o acusaram de vários crimes,
4 Mänitä Pilato miänáaṉgumbä: ―Nej, caj mhadsowaꞌañä. Madiuꞌu miic̈h hajxy xjia wiꞌi ñäxøꞌøwøꞌøy ―nøm̱ä Jesús ñämaayyä.
4 e Pilatos perguntou: “Você não vai responder? O que diz de todas essas acusações?”.
5 Pero cabä Jesús waam̱b ñäꞌägädä hadsooyy. Jiaanc̈h tehm̱ yagjuøøyy jaꞌa Pilato jaduhṉ coo jaꞌa Jesús jaduhṉ quiaꞌa näꞌägädä hadsooyy.
5 Mas, para surpresa de Pilatos, Jesus não disse coisa alguma.
6 Jaduhṉä Pilato hänajty jomøjt‑jomøjt quiuhdujthaty coo xøø hänajty jiadyii, mänitä tsum̱yjiäyaꞌay nax̱y tuꞌug yajpädsøm̱y, jaꞌa judíoshajxy hänajty yajnähdijpiä.
6 A cada ano, durante a festa da Páscoa, era costume libertar um prisioneiro, qualquer um que a multidão escolhesse.
7 Jiibiä jäyaꞌayhajxy hänajty näjeꞌe chum̱yc̈hänaꞌay. Tsip hajxy hänajty tøø yagjadyii. Tøø hajxy hänajty miäjäyaꞌay‑yaghoꞌogy. Tuꞌugä tsum̱yjiäyaꞌay hänajty xiøhaty Barrabás.
7 Um dos prisioneiros era Barrabás, um revolucionário que havia cometido assassinato durante uma revolta.
8 Coo jaꞌa cuꞌughajxy jim̱ miejch maa jaꞌa Pilato wyiinduumän, mänitä Pilato hajxy jaduhṉ ñämaayy coo jaꞌa tsum̱yjiäyaꞌay tuꞌug yhøxmádsät.
8 A multidão foi a Pilatos e pediu que ele libertasse um prisioneiro, como de costume.
9 Mänitä Pilato yhadsooyy: ―Nej, jaduhṉ hajxy mmänaꞌañä cooc̈hä Jesús nhøxmádsädä, jaꞌa tyijy hajxy mgobiernähajpiä.
9 Pilatos perguntou: “Querem que eu solte o ‘rei dos judeus’?”.
10 Paadiä Pilato jaduhṉ miänaaṉ̃, ñajuøøby hänajty jeꞌeduhṉ tiiguiøxpä jaꞌa Jesús coo yajcøꞌødägøøyyä jaꞌa teedywiindsǿṉ. Paadiä Jesús jaduhṉ yajcøꞌødägøøyyä jeꞌeguiøxpä coo jaꞌa miädiaꞌagy hänajty quiaꞌa yajmädsójcäxä.
10 (Pois havia percebido que os principais sacerdotes tinham prendido Jesus por inveja.)
11 Mänitä teedywiindsǿṉ jaꞌa cuꞌug hajxy jiøjcapxøøyy coo jaꞌa cuꞌughajxy jaduhṉ miänáꞌanät coo jaꞌa Jesús ween quiaꞌa høxmac̈hii, weenä Barrabás ñäꞌägä høxmac̈hii. Coo jaꞌa cuꞌughajxy jaduhṉ jiaanc̈h mänaaṉ̃,
11 Nesse momento, os principais sacerdotes instigaram a multidão a pedir a libertação de Barrabás em vez de Jesus.
12 mänitä Pilato jaꞌa cuꞌug jadähooc miäyajtøøyy: ―Y yøꞌø Jesúsäts, jaꞌa tyijy hajxy mgobiernähajpiä, neby hajxy yøꞌø myajnähdijy nébiøch yøꞌø ndúnät.
12 Pilatos lhes perguntou: “Então o que farei com este homem que vocês chamam de ‘rei dos judeus’?”.
13 Mänitä cuꞌughajxy møc yaax̱y: ―Møjpahbet hajxy cruzcøxp.
13 “Crucifique-o!”, gritou a multidão.
14 Mänitä Pilato miänáaṉgumbä: ―¡Pero tisän! Tii tøø quiädieey. Mänit hajxy maas møc yáax̱cumbä: ―Møjpahbet hajxy cruzcøxp.
14 “Por quê?”, quis saber Pilatos. “Que crime ele cometeu?” Mas a multidão gritou ainda mais alto: “Crucifique-o!”.
15 Mänitä Pilato jiaanc̈h mänaaṉ̃ coo jaꞌa Barrabás hajxy ween nøcxy yajpädsøm̱y pujxtøgooty. Hix̱, cabä Pilato jaꞌa cuꞌug hänajty yagjootmaꞌadaꞌañ. Mänitä Pilato miänaaṉ̃ coo jaꞌa Jesús wiobhoꞌogǿøjät. Mänit miänáaṉgumbä coo jaꞌa Jesús hajxy nøcxy cruzcøxp miøjpahbety.
15 Para acalmar a multidão, Pilatos lhes soltou Barrabás. Então, depois de mandar açoitar Jesus, entregou-o aos soldados romanos para que fosse crucificado.
16 Mänitä soldado jaꞌa Jesús hajxy yajnøcxy maa jaꞌa hagujcän. Mänitä soldado jaꞌa jiamiøød hajxy quiøx̱y møjyaax̱y.
16 Os soldados levaram Jesus para o palácio do governador (lugar conhecido como Pretório) e chamaram todo o regimento.
17 Mänitä Jesús hucywyit yajnähtämoogøøyyä. Mänitä haptycorona yajcuhjenøøyyä.
17 Vestiram Jesus com um manto vermelho, teceram uma coroa de espinhos e a colocaram em sua cabeça.
18 Mänitä Jesús tiägøøyyä wiinyáax̱äbä: ―¡Viva jaꞌa Jesús, jaꞌa judíoshajxy jaduhṉ guiobiernähajpiä! ¡Viva! Jaduhṉä Jesús hänajty wyiinwooñii.
18 Então o saudavam, zombando: “Salve, rei dos judeus!”.
19 Mänit hoyhoy wiojpä quiuhduum pax̱yhaam. Møød wyiingutsujøøyyä. Mänit wyiinjijcädaacä. Jaduhṉä soldadohajxy hänajty jiatcøꞌøy nebiä wyiingudsähgøøbiän.
19 Batiam em sua cabeça com uma vara, cuspiam nele e ajoelhavam-se, fingindo adorá-lo.
20 Pero wyiinwohm̱biä Jesús hajxy hänajty jaduhṉ. Mänitä hucywyit hajxy yajtsijy. Mänitä yhamdsoo wit yajpøgǿøyyäxä. Mänit hajxy yajnøcxy maa hajxy hänajty miøjpahbedaꞌañän.
20 Quando se cansaram de zombar dele, tiraram o manto vermelho e o vestiram com suas roupas. Então o levaram para ser crucificado.
21 Mänitä jäyaꞌay hajxy tuꞌug jiøjcubaadøøyy. Camjooty hänajty tøø yhoy. Simón hänajty xiøhaty. Jim̱ hänajty chooñ Cirene. Jueꞌe yhuunghajxy hänajty xiøhaty Alejandro møødä Rufo. Jim̱ä Jesús cruz hänajty chøm̱ä. Mänitä Simón hadsip ñämaayyä coo jaꞌa Jesús ween piuhdsømøꞌøy. Mänitä Simón jaꞌa cruz jiaanc̈h tsømøꞌcy.
21 Um homem chamado Simão, de Cirene, passava ali naquele momento, vindo do campo. Os soldados o obrigaram a carregar a cruz. (Simão era pai de Alexandre e Rufo.)
22 Mänitä Jesús yajmejtsä maa jaꞌa nähgaphuung hänajty xiøhatiän Gólgota. Jaduhṉä nähgaphuung hänajty quiähxøꞌøgy nebiä hoꞌogyjiäyaꞌaguiopcän, paady hajxy jaduhṉ yajxøbejty Gólgota.
22 Levaram Jesus a um lugar chamado Gólgota (que quer dizer “Lugar da Caveira”).
23 Mänitä Jesús vino jia mooyyä. Mirra jaꞌa vino hajxy hänajty tøø yajmädemøꞌøy. Pero cabä Jesús jaduhṉ ñäꞌägä huucy.
23 Ofereceram-lhe vinho misturado com mirra, mas ele recusou.
24 Mänitä Jesús miøjpahbejtä cruzcøxp. Møjpetyxiøø hänajty jaduhṉ. Tøø jaꞌa Jesús jaꞌa wyit hänajty jadähooc yajtsíjjäxä. Mänitä soldado jaꞌa Jesús jaꞌa wyit hajxy tiägøøyy yajniguiuhäyǿꞌcäbä.
24 Então os soldados o pregaram na cruz. Depois, dividiram as roupas dele e tiraram sortes para decidir quem ficava com cada peça.
25 — ausente —
25 Eram nove horas da manhã quando o crucificaram.
26 Mänit hajxy jim̱ yuugjahy cruzcopcuhduum tiiguiøxpä jaꞌa Jesús jaduhṉ coo miøjpahbejtä: “Hädaa jaꞌa judíoshajxy guiobiernähajpy”, nøm̱ hajxy jim̱ quiujahy.
26 Uma tabuleta anunciava a acusação feita contra ele: “O Rei dos Judeus”.
27 Mänitä meeꞌtspähajxy nämetsc miøjpahbéjtäbä. Tuꞌjäyaꞌay miøjpahbejtä maa jaꞌa Jesús yhahooyhaampiän. Jatuꞌug miøjpahbéjtäbä maa jaꞌa Jesús yhanajtyhaampiän. Cujcä Jesús jaduhṉ hoy piädaꞌagyii.
27 Dois criminosos foram crucificados com ele, um à sua direita e outro à sua esquerda.
28 Coo jaꞌa Jesús jaꞌa meeꞌtspä jaduhṉ näguipxy miøødhoꞌcy, jaduhṉä Diosmädiaꞌagy tiøjiajty maa jaduhṉ myiṉ̃än cujaay: “Haxøøghänaꞌc jaduhṉ pianänøøm̱ä.”
28 Assim, cumpriram-se as Escrituras que diziam: “Ele foi contado entre os rebeldes”.
29 Jaꞌa jäyaꞌayhajxy hänajty jaduhṉ jim̱ naxøøbiä, høxtä yagjuøøby hajxy hänajty coo jaꞌa Jesús hajxy jim̱ yhijxy cruzcøxp. Møød hajxy hänajty wyiinwooñ: ―Jaꞌa, miic̈h mahñdy jaꞌa tsajtøjc mwiꞌi yagjidaam̱by, y cudägøøgxøøyyä mahñdy miic̈h jeꞌe mhädiuuṉdägátsät.
29 O povo que passava por ali gritava insultos e sacudia a cabeça em zombaria. “Olhe só!”, gritavam. “Você disse que destruiria o templo e o reconstruiria em três dias.
30 Pø tøy miic̈h møcmäjaa mjaanc̈h møødä, tiids miic̈h jim̱ coo mgaꞌa mänacy cruzcøxp. Jadúhṉäts mbäyǿꞌøgät ―nøm̱ä Jesús ñämaayyä.
30 Pois bem, salve a si mesmo e desça da cruz!”
31 Jaanä jaduhṉä teedywiindsøṉhajxy hänajty miäwiingapxpejpä, møødä hänaꞌc‑hajxy hänajty jim̱ yajnähixøøbiä maa jaꞌa tsajtøjcän. Jaduhṉ hajxy hänajty ñiñämaꞌayii: ―Tøø yøꞌø wiinghänaꞌc may yajnähwaꞌac̈h, pero caj yøꞌø hamdsoo hoy yajniñähwaꞌadsaꞌañii. Jaduhṉ hijty ñibiädaꞌagyii nebiä Dioshuungän. Jaduhṉ hijty niñänømyii cooc tyijy jaꞌa judíoshajxy guiobiernähaty.
31 Os principais sacerdotes e os mestres da lei também zombavam de Jesus. “Salvou os outros, mas não pode salvar a si mesmo!”, diziam.
32 Mänit hajxy häyaa njaanc̈h mäbǿjcämät, nägooyyä jim̱ miänácät cruzcøxp. Jaanä jaduhṉä meeꞌtspähajxy hänajty miäwiingapxpejpä, jaꞌa Jesús hajxy hänajty näguipxy tøø miøødmøjpahbedyíijäbä.
32 “Que esse Cristo, o rei de Israel, desça da cruz agora mesmo para que vejamos e creiamos nele!” Até os homens crucificados com Jesus o insultavam.
33 Nägooyyä quiujyxiøøjøøyy, mänit jaduhṉ cøjx wyiingoodsøꞌøy. Tägøøghora jaduhṉ yhijty wiingoods.
33 Ao meio-dia, desceu sobre toda a terra uma escuridão que durou três horas.
34 Coo jaꞌa xøø jaduhṉ wyiinjajtúutcumbä, mänitä Jesús møc yaax̱y: “Eloi, Eloi, lema sabactani.” Jaduhṉ miädiaꞌagytiägøꞌøy: “Diosteedy, Diosteedy, tiic̈h coo tøø xñähgueꞌegy.”
34 Por volta das três da tarde, Jesus clamou em alta voz: “ Eloí, Eloí, lamá sabactâni? ”, que quer dizer: “Meu Deus, meu Deus, por que me abandonaste?”.
35 Jim̱ä jäyaꞌayhajxy hänajty näjeꞌe miäheeꞌpnaꞌay. Coo hajxy jaduhṉ miädooyy, mänit hajxy miänaaṉ̃: ―Mädow̱, Elíasädaꞌa møjyáax̱äp.
35 Alguns dos que estavam ali, ouvindo isso, disseram: “Ele está chamando Elias”.
36 Mänit tuꞌjäyaꞌay esponja hoy quioṉ̃ päyøꞌøguiä. Mänit jiiby piamaꞌtsnajxy xuṉvinojooty. Mänitä esponja yujxojch pax̱yjøbhaam. Mänitä Jesús yaghagaabøøyyä coo jaduhṉ wyiinmúugät. Mänit jaayaꞌay miänaaṉ̃: ―Tsøc huuc híjxäm pø minaam̱bä Elías, pø yajmänacáaṉäbä Jesús cruzcøxp.
36 Um deles correu, ensopou uma esponja com vinagre e a ergueu num caniço para que ele bebesse. “Esperem!”, disse ele. “Vamos ver se Elias vem tirá-lo daí.”
37 Mänitä Jesús møc yáax̱cumbä. Mänit yhoꞌnä.
37 Então Jesus clamou em alta voz e deu o último suspiro.
38 Tuuṉä jaꞌa Jesús jaduhṉ ñäꞌä hoꞌcy, mänitä tsajtøjc‑hadøødiujt cujjiä quiøøꞌtswaꞌxy. Quiuhduum chohṉdaacy, høxtä yhøx̱haam jaduhṉ yhagøødsøøyy.
38 A cortina do santuário do templo se rasgou em duas partes, de cima até embaixo.
39 Jim̱ä capitán jaꞌa Jesús hänajty tuꞌug wyiindänaꞌay. Coo yhijxy coo jaꞌa Jesús hänajty tøø yhoꞌogy, mänit miänaaṉ̃: ―Tøyhajt yøꞌøduhṉ hijty Dyioshuungä.
39 Quando o oficial romano que estava diante dele viu como ele havia morrido, exclamou: “Este homem era verdadeiramente o Filho de Deus!”.
40 Jim̱ä tajjäyaꞌayhajxy hänajty näjeꞌe miäheeꞌpnaꞌay jäguem̱juøøby. Jim̱ä María hänajtypä, jaꞌa hänajty jim̱ tsohm̱bä Magdala, møødä Salomé. Jaꞌa María, jaꞌa Santiago møødä José tiaj, jim̱ hänajty jeꞌebä. Jaꞌa muutspä Santiago jaduhṉ ñänøøm̱by.
40 Algumas mulheres observavam de longe. Entre elas estavam Maria Madalena, Maria, mãe de Tiago, o mais jovem, e de José, e Salomé.
41 Hädaa tajjäyaꞌayhajxy, quipxiä Jesús hajxy hänajty tøø piawädity jim̱ Galilea. Tøø hajxy hänajty piuhbety mänaa hänajty jim̱ tøø yhitiän. Y coo jaꞌa Jesús jaduhṉ piejnä Jerusalén, quipxy hajxy piabejty, näguipxy møødä wiingjäyaꞌayhajxy nämay.
41 Eram seguidoras de Jesus e o haviam servido na Galileia. Também estavam ali muitas mulheres que foram com ele a Jerusalém.
42 Jaꞌa viernes hänajty tsuujøøby. Jaꞌa pooꞌxxiøø hänajty tsohṉdaꞌagaam̱b, jaꞌa pascuaxøø. Ñähix̱ yhahixøøbiä judíoshajxy hänajty jaꞌa pascuaxøøgøxpä. Jim̱ä jäyaꞌay hänajty tuꞌug chooñ Arimatea. José hänajty xiøhaty. Jim̱ hänajty miøjtuuṉgmøødä tsajtøgooty. Jaanc̈h tehm̱ yhojiäyaꞌayä José hänajty. Jiøbhijxyp hänajty jaduhṉ coo jaꞌa Dios jaꞌa møcmäjaa hänajty yajcähxøꞌøgaꞌañ. Mänitä José jaꞌa Pilato jaꞌa Jesús ñaax̱niꞌx hoy miäyujwaaṉä. Hix̱, cabä José jaꞌa Pilato hänajty chähgøꞌøy.
42 Tudo isso aconteceu na sexta-feira, o dia da preparação, antes do sábado. Ao entardecer,
43 — ausente —
43 José de Arimateia foi corajosamente a Pilatos e pediu o corpo de Jesus. (José era um membro respeitado do conselho dos líderes do povo e esperava a chegada do reino de Deus.)
44 Cahnä Pilato hänajty miädoyhatyñä coo jaꞌa Jesús hänajty tøø yhoꞌnä. Yagjuøøyy jeꞌeduhṉ coo jaꞌa Jesús paquiä yhoꞌcy. Mänitä Pilato jaꞌa capitán miøjyaax̱y. Mänit miäyajtøøyy mäduhnajtä jaꞌa Jesús yhoꞌcy.
44 Surpreso com o fato de Jesus já estar morto, Pilatos chamou o oficial romano e perguntou se fazia muito tempo que ele havia morrido.
45 Coo jaꞌa Pilato jaduhṉ yhawáaṉäxä coo jaꞌa Jesús hänajty tøø jiaanc̈h hoꞌogy, mänit miänaaṉ̃ coo jaꞌa José jaꞌa hoꞌogyjiäyaꞌay ween yajmänacy cruzcøxp.
45 O oficial confirmou que Jesus estava morto, e Pilatos disse a José que podia levar o corpo.
46 Mänitä José sábana hoy jiuy. Mänitä Jesús hoy yajmänacy cruzcøxp. Mänit ñähbijty ñähmojch sábanahaam. Mänit hoy yajnaax̱tägøꞌøy tsaajutjooty. Mänitä tsaajut jaꞌa tsaa hajxy yaghadäguejtägooyy.
46 José comprou um lençol de linho, desceu o corpo de Jesus da cruz, envolveu-o no lençol e colocou-o num túmulo escavado na rocha. Então rolou uma grande pedra na entrada do túmulo.
47 Jim̱ä Maríahajxy hänajty miäheeꞌpnaꞌay, møødä Magdala‑tsohm̱bä, møødä José tiaj.
47 Maria Madalena e Maria, mãe de José, viram onde o corpo de Jesus tinha sido sepultado.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Marcos 15, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.