João 21
Isthmus Mixe NT (MIR_TBL) vs VC
1 Jadähooc jaꞌa Jesús yhíjxägumbä jaꞌa jiamiøødhajxy jim̱ mejypiaꞌa jaꞌa xøhajpä Tiberias.
1 Depois disso, tornou Jesus a manifestar-se aos seus discípulos junto ao lago de Tiberíades. Manifestou-se deste modo:
2 Jim̱ä Simón Pedrohajxy hänajty møødä Tomás, jaꞌa hajxy hänajty ñänøøm̱biä “Hametsc‑huung”, møødä Natanael jaꞌa Caná de Galilea tsohm̱bä, møødä Zebedeo yhuunghajxy, møød hajxy jaac nämetspä. Haagä Jesús jaꞌa jiamiøødhajxy jaduhṉ.
2 Estavam juntos Simão Pedro, Tomé {chamado Dídimo}, Natanael {que era de Caná da Galiléia}, os filhos de Zebedeu e outros dois dos seus discípulos.
3 Mänitä Simón Pedro miänaaṉ̃: ―Nøcxy nhuuc jaac hacxmach. Mänitä jiamiøødhajxy miänaaṉ̃: ―Ween hajxy nnǿcxäm. Mänit hajxy jiaanc̈h nøcxy mejypiaꞌa. Mänit hajxy biarcotägøøyy. Mänit hajxy hoy jia hacxmadsaꞌañ. Tuꞌtsuhm̱ hajxy jaduhṉ jia wädijty. Pero cab hajxy tii ñäꞌägä paaty.
3 Disse-lhes Simão Pedro: Vou pescar. Responderam-lhe eles: Também nós vamos contigo. Partiram e entraram na barca. Naquela noite, porém, nada apanharam.
4 Coo jiobøøyy, jim̱ä Jesús hänajty tiänaꞌay puꞌuwiing. Pero cabä Jesús yhøxcajpä jaꞌa jiamiøødhajxy.
4 Chegada a manhã, Jesus estava na praia. Todavia, os discípulos não o reconheceram.
5 Mänitä Jesús miänaaṉ̃: ―Mäguꞌughajpädøjc, nej, cab hajxy tii tøø mnäꞌägä paadiä. Mänit hajxy yhadsooyy: ―Joom mäguꞌughajpä, cab højts tii tøø nnäꞌägä paady.
5 Perguntou-lhes Jesus: Amigos, não tendes acaso alguma coisa para comer? Não, responderam-lhe.
6 Mänitä Jesús miänaaṉ̃: ―Pädaꞌag yøꞌø mdsaay hajxy jim̱haamby jaꞌa barcohahooyhaampiä paꞌahaam. Mänit hajxy jaduhṉ mbáadät. Mänitä chaay hajxy jim̱ jiaanc̈h pädaacy. May jaꞌa hacx hajxy jiaanc̈h tehm̱ yaghadujcy. Cab hajxy hänajty miayaꞌañii coo jaꞌa tsaay hajxy hänajty jia wijtspädsøm̱aꞌañ nøøjooty.
6 Disse-lhes ele: Lançai a rede ao lado direito da barca e achareis. Lançaram-na, e já não podiam arrastá-la por causa da grande quantidade de peixes.
7 Mänitä Pedro ñämaayyä jaꞌa Jesús jaꞌa jiamiøød, jaꞌa Jesús hänajty jiaanc̈h tehm̱ chojpiä: ―¡Jaꞌa nWiindsøṉhájtämhajxy yøꞌø! Tuuṉä Pedro jaduhṉ ñäꞌä mädooyy coo jeꞌe Jiesúsä, mänitä wyitpägøøyy. Høxyøꞌøhuungmøød hajxy hänajty yhacxmach. Mänitä quiuhtøpxnajxy nøøjooty. Nøcxaam̱b hänajty puꞌuwiing maa jaꞌa Jesúsän.
7 Então aquele discípulo, que Jesus amava, disse a Pedro: É o Senhor! Quando Simão Pedro ouviu dizer que era o Senhor, cingiu-se com a túnica {porque estava nu} e lançou-se às águas.
8 Jaꞌa jiamiøødhajxy, jiiby hajxy miähmøøyy barcojooty. Mejypiaꞌa mäwiingóṉ hajxy hänajty yhacxjoomy. Jaduhṉädaꞌa jaꞌa mejypiaꞌa hajxy hänajty tøø ñähgueꞌegy mägoꞌxmetro. Hujts jaꞌa tsaay jaꞌa hacx hänajty miøødä. Mänitä tsaay hajxy pawich yajnøcxy mejypiaꞌa barcojooty.
8 Os outros discípulos vieram na barca, arrastando a rede dos peixes {pois não estavam longe da terra, senão cerca de duzentos côvados}.
9 Mänit hajxy biarcopädsøøm̱y. Mänitä juhṉ̃dy hajxy yhijxy coo jim̱ wyiꞌi tioy puꞌuwiing. Jim̱ä Jesús hänajty yhacxtsaꞌay. Jim̱ä tsajcaagy hänajty yajcooṉnaꞌay.
9 Ao saltarem em terra, viram umas brasas preparadas e um peixe em cima delas, e pão.
10 Mänitä Jesús miänaaṉ̃: ―Mämíṉ jaꞌa hacx hajxy mejtstägøøg, jaꞌa hajxy tøø mmáchäbä.
10 Disse-lhes Jesus: Trazei aqui alguns dos peixes que agora apanhastes.
11 Mänitä Pedro tiägǿøguiumbä barcojooty. Mänitä tsaay pawich yajmejch mejypiaꞌa. Mägoꞌx cu juxychäguiꞌxmajtägøøg jaꞌa hacx hänajty jiiby tsaajiooty, haagä majatypä. Hujts jaꞌa tsaay hänajty, pero cabä hacx yajcøøꞌch.
11 Subiu Simão Pedro e puxou a rede para a terra, cheia de cento e cinqüenta e três peixes grandes. Apesar de serem tantos, a rede não se rompeu.
12 Mänitä Jesús miänaaṉ̃: ―Miṉds hajxy cay. Cab hajxy miäyajtøøyy pøṉ jeꞌe. Tøø hajxy hänajty yhøxcapy coo jeꞌe Jiesúsä.
12 Disse-lhes Jesus: Vinde, comei. Nenhum dos discípulos ousou perguntar-lhe: Quem és tu?, pois bem sabiam que era o Senhor.
13 Mänitä Jesús jaꞌa jiamiøød jaꞌa tsajcaagy hajxy miooyy møødä hacxtsaꞌay.
13 Jesus aproximou-se, tomou o pão e lhos deu, e do mesmo modo o peixe.
14 Miädägøøghoocpä jaꞌa Jesús hajxy hänajty tøø yhix̱y mänaa hänajty tøø jiujypiøquiän.
14 Era esta já a terceira vez que Jesus se manifestava aos seus discípulos, depois de ter ressuscitado.
15 Coo hajxy quiaabiädøøyy, mänitä Jesús jaꞌa Simón Pedro ñämaayy: ―Simón, Juan miic̈h mdeedyhajpy. Pøṉhøc̈hädaꞌa xmiaas tsojp, yøꞌø njamiøødhájtäm o miic̈h. Mänitä Pedro yhadsooyy: ―Mnajuøøby miic̈h cooc̈h miic̈h njuøꞌøy nebiä hajch nebiä puhyaꞌayän. Mänitä Jesús miänaaṉ̃: ―Yaghójcägøc̈hä nmeeghuunghajxy. Caꞌa mieeghuungä jaꞌa Jesús jaduhṉ tiehm̱ ñänøøm̱. Jeꞌeduhṉ ñänøøm̱ coo jaꞌa Simón Pedro jaꞌa jäyaꞌayhajxy yajnähixǿꞌøwät, jaꞌa Jesús jaꞌa miädiaꞌagy hajxy panǿcxäbä.
15 Tendo eles comido, Jesus perguntou a Simão Pedro: Simão, filho de João, amas-me mais do que estes? Respondeu ele: Sim, Senhor, tu sabes que te amo. Disse-lhe Jesus: Apascenta os meus cordeiros.
16 Mänitä Jesús miänáaṉgumbä: ―Simón, nej, xchójpøch miic̈hä. Mänitä Pedro yhadsooyy: ―Mnajuøøby miic̈h cooc̈h miic̈h njuøꞌøy nebiä hajch nebiä puhyaꞌayän. Mänitä Jesús miänaaṉ̃: ―Cueendähájtägøc̈hä nmeeghajxy.
16 Perguntou-lhe outra vez: Simão, filho de João, amas-me? Respondeu-lhe: Sim, Senhor, tu sabes que te amo. Disse-lhe Jesus: Apascenta os meus cordeiros.
17 Jaꞌa miädägøøghoocpä jaꞌa Simón Pedro ñämáayyägumbä: ―Simón, nej, jaduhṉc̈h xjwiøꞌøyä nebiä hajch nebiä puhyaꞌayän. Mänitä Pedro jiootmadiägøøyy coo miäyajtøøw̱a jaꞌa miädägøøghoocpä. Mänitä Pedro yhadsooyy: ―Cøx̱iä miic̈h mnajuøꞌøy. Mnajuøøby jaduhṉ cooc̈h miic̈h njuøꞌøy nebiä hajch nebiä puhyaꞌayän. Mänitä Jesús miänáaṉgumbä: ―Pues, yaghójcägøch jaꞌa nmeeghajxy.
17 Perguntou-lhe pela terceira vez: Simão, filho de João, amas-me? Pedro entristeceu-se porque lhe perguntou pela terceira vez: Amas-me?, e respondeu-lhe: Senhor, sabes tudo, tu sabes que te amo. Disse-lhe Jesus: Apascenta as minhas ovelhas.
18 Tehm̱ tiøyhájthøch miic̈h chaa nnämáꞌawät, coo hijty mdsucywiajyhatyñä, hamdsoo jaꞌa mwit hijty mbägøꞌøy. Mwädijp hijty maa jaꞌa mjoot hijty choquiän. Pero coo hänajty tøø mmäjaanä, mänit mgøꞌø mxajtøwaꞌañ. Mänitä wiinghänaꞌc jaꞌa mwit xyajpägøꞌøwaꞌañ. Mänit xyajnøcxaꞌañ maa jaꞌa mjoot hänajty quiaꞌa tsoquiän.
18 Em verdade, em verdade te digo: quando eras mais moço, cingias-te e andavas aonde querias. Mas, quando fores velho, estenderás as tuas mãos, e outro te cingirá e te levará para onde não queres.
19 Paadiä Jesús jaduhṉ miänaaṉ̃ nebiä Pedro jaduhṉ ñajuǿꞌøwät neby hänajty yaghoꞌogaꞌañii, nebiä Dios jaꞌa miäjaa jaduhṉ yajcähxǿꞌøgät jaꞌa Pedrocøxpä. Mänitä Jesús jaꞌa Pedro ñämaayy: ―Jam̱ hajxy wädíjtäm.
19 Por estas palavras, ele indicava o gênero de morte com que havia de glorificar a Deus. E depois de assim ter falado, acrescentou: Segue-me!
20 Mänitä Pedro quioowiimbijty. Mänítøch xyhijxy cooc̈hä Jesús hänajty nbanøcxpä. Høøc̈h, Juánghøch høøc̈h. Høøc̈hä Jesús hijty xjiaanc̈h tehm̱ chojp. Høøc̈h jeꞌe häñaayy jaꞌa Jesús jaꞌa ñähmøjc mänaa højts ndsuugayyän. Høøc̈h jaduhṉ nyajtøøw̱: “Wiindsǿṉ, pøṉ miic̈h jaduhṉ xyegaam̱b.”
20 Voltando-se Pedro, viu que o seguia aquele discípulo que Jesus amava {aquele que estivera reclinado sobre o seu peito, durante a ceia, e lhe perguntara: Senhor, quem é que te há de trair?}.
21 Cooc̈hä Pedro xyhijxy, mänitä Jesús miäyajtøøyy: ―Wiindsǿṉ, yøꞌøyáꞌayäts, nej yøꞌøyaꞌay jiadaꞌañ.
21 Vendo-o, Pedro perguntou a Jesus: Senhor, e este? Que será dele?
22 Mänitä Jesús yhadsooyy: ―Caꞌa myiic̈hä mgüeentä yøꞌø pø chójpiøc̈hä njoot jaduhṉ coo yøꞌøyaꞌay hänajty jiinä cooc̈hä ngädaactägátsät. Pero miic̈h, panǿcxägøch jaꞌa nmädiaꞌagy.
22 Respondeu-lhe Jesus: Que te importa se eu quero que ele fique até que eu venha? Segue-me tu.
23 Mänitä mädiaꞌagy jii wiädijty maa jaꞌa jäyaꞌayhajxiän jaꞌa Diosmädiaꞌagy hajxy panøcxpä cóogøch tyijy ngaꞌa hoꞌogaꞌañ. Pero cabä Jesús jaduhṉ miänaaṉ̃ cóogøch ngaꞌa hoꞌogaꞌañ. Nøm̱ jaduhṉ miänaaṉ̃: “Caꞌa myiic̈hä mgüeentä yøꞌø pø chójpiøch jaꞌa njoot jaduhṉ coo yøꞌøyaꞌay hänajty jiinä cooc̈h ngädaactägátsät.”
23 Correu por isso o boato entre os irmãos de que aquele discípulo não morreria. Mas Jesus não lhe disse: Não morrerá, mas: Que te importa se quero que ele fique assim até que eu venha?
24 Høøc̈h, Juánghøch høøc̈h. Tehm̱ tiøyhájthøch jaduhṉ tøø nhix̱y nébiøch chaa ngujaayän. Ñajuǿøbiøc̈hä njamiøødhajxy cooc̈hä tøyhajt nmøødä.
24 Este é o discípulo que dá testemunho de todas essas coisas, e as escreveu. E sabemos que é digno de fé o seu testemunho.
25 Madiuꞌu jaꞌa Jesús jaduhṉ jiaanc̈h tuuṉ̃. Cábøch yam̱ cøx̱iä tøø ngujaay. Cooc̈h häxøpy cøx̱iä tøø ngujaay, cabä ndijy hädaa naax̱wiimbä miädøyhádät. Amén.
25 Jesus fez ainda muitas outras coisas. Se fossem escritas uma por uma, penso que nem o mundo inteiro poderia conter os livros que se deveriam escrever.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar João 21, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.