João 20
Isthmus Mixe NT (MIR_TBL) vs NVT
1 Cumaax̱c, näxøø hänajty jeꞌe. Mänitä María Magdalenahajxy jim̱ ñøcxy maa jaꞌa tsaajutän, maa jaꞌa Jesús hänajty tøø ñaax̱tägøꞌøyän. Cahnä hänajty hoy jiajjøꞌøgyñä. Coodsjuøøbyñä hänajty. Mänit hajxy yhijxy coo jaꞌa tsaa jim̱ tøø jiøwaꞌac̈h juthaguuy.
1 No primeiro dia da semana, bem cedo, enquanto ainda estava escuro, Maria Madalena foi ao túmulo e viu que a pedra da entrada tinha sido removida.
2 Coo jaꞌa María yhijxy coo jaꞌa tsaa quiaꞌa jim̱än juthaguuy, mänit wyiimbijty päyøꞌøguiä. Mänitä Simón Pedrohajxy piaatä chaadsä Jesús jaꞌa miäguꞌughajpä, jaꞌa Jesús hänajty jiaanc̈h tehm̱ chojpiä. Mänitä María miänaaṉ̃: ―Tøø jaꞌa nWiindsøṉhájtäm hajxy xyajpädsǿøm̱äm tsaajutjooty. Cab højts nnajuøꞌøy pämaadä hajxy tøø piädaꞌagy.
2 Correu e encontrou Simão Pedro e o outro discípulo, aquele a quem Jesus amava, e disse: “Tiraram do túmulo o corpo do Senhor, e não sabemos onde o colocaram!”.
3 Coo jaꞌa Pedrohajxy jaduhṉ miädooyy, mänit hajxy jim̱ ñøcxy päyøꞌøguiä maa jaꞌa tsaajutän. Mänitä María jadähooc pianǿcxcumbä.
3 Pedro e o outro discípulo foram ao túmulo.
4 Mänitä Pedro yhøxpäyøꞌcä. Jayøjp jaꞌa Pedro jiamiøød jim̱ miejch maa jaꞌa tsaajutän.
4 Os dois corriam, mas o outro discípulo foi mais rápido que Pedro e chegou primeiro ao túmulo.
5 Mänit jiiby quiuwoodsøøyy tsaajutjooty. Mänitä wit yhijxy coo jiiby yhohx̱naꞌay jutjooty. Pero cab jiiby tiehm̱ tiägøøyy. Näꞌä cuhixøøyy jaduhṉ.
5 Abaixou-se, olhou para dentro e viu ali as faixas de linho, mas não entrou.
6 Mänitä Simón Pedro høx̱haam jiaac mejch. Tuꞌudaꞌaquiä jiiby tiägøøyy tsaajutjooty. Jaduhṉä wit yhijxpä coo jiiby yhohx̱naꞌay.
6 Então Simão Pedro chegou e entrou. Também viu ali as faixas de linho
7 Mänitä paayyä yhijxy, jaꞌa Jesús hajxy hänajty tøø yajcuhmäguítiäbä. Hawiing hänajty jim̱ ñeꞌnaꞌay.
7 e notou que o pano que cobria a cabeça de Jesus estava dobrado e colocado à parte.
8 Mänitä Pedro jiamiøød piadägøøbiä, jaꞌa hänajty jayøjp tøø miéchäbä. Mänitä paayyä yhijxpä coo hawiing ñeꞌnaꞌay. Paady jaduhṉ miäbøjcy coo jaꞌa Jesús hänajty tøø jiujypiøcy.
8 O discípulo que havia chegado primeiro ao túmulo também entrou, viu e creu.
9 Cahnä Diosmädiaꞌagy hajxy hänajty hoy wyiinjuøꞌøyñä jaꞌa jecypiä maa jaduhṉ myiṉ̃än coo jaꞌa Jesús hänajty jiujypiøgaꞌañ coo hänajty tøø yhoꞌogy.
9 Pois até então não haviam compreendido as Escrituras segundo as quais era necessário que Jesus ressuscitasse dos mortos.
10 Mänitä Pedrohajxy wyiimbijnä, ñøcxnä hajxy maa jaꞌa tiøjc‑hajxiän.
10 Os discípulos voltaram para casa.
11 Tøø jaꞌa María hänajty piaméjtscumbä høx̱haam maa jaꞌa tsaajutän. Coo jaꞌa Pedrohajxy wyiimbijnä, mähmøøyy jaꞌa María jim̱ nidiuhm̱. Wiꞌi jiøøby hänajty. Mänit jiiby quiuwoodsǿøguiumbä tsaajutjooty.
11 Maria estava do lado de fora do túmulo. Chorando, abaixou-se, olhou para dentro
12 Mänitä Diosmoonsä metsc yhijxy, jaꞌa tsajpootyptsohm̱bä. Haagä nähboobwit hajxy hänajty. Jiiby hajxy hänajty yhäñaꞌay maa jaꞌa Jesús hänajty tøø wyijtsnaꞌayän. Tuꞌjäyaꞌay hänajty yhäñaꞌay maa jaꞌa Jesús jaꞌa quiopc hänajty tøø quiooṉnaꞌayän. Y tuꞌjäyaꞌay hänajty yhäñaꞌay maa jaꞌa Jesús jaꞌa tiecy hänajty tøø quiajpnaꞌayän.
12 e viu dois anjos vestidos de branco, sentados à cabeceira e aos pés do lugar onde tinha estado o corpo de Jesus.
13 Mänitä María miäyajtøøw̱a: ―Muuxy, tii coo mwiꞌi jiøꞌøy. Mänitä María yhadsooyy: ―Tøøc̈hä nWiindsǿṉ hajxy xyajpädsøøm̱ä. Pämaadä hajxy tøø piädaꞌagy.
13 Os anjos lhe perguntaram: “Mulher, por que você está chorando?”. Ela respondeu: “Porque levaram o meu Senhor, e não sei onde o colocaram”.
14 Tuuṉä María jaduhṉ ñäꞌä hadsooyy, mänitä wiaꞌwiimbijty. Mänitä Jesús yhijxy. Jim̱ hänajty tiänaꞌay; pero cab jaduhṉ yhøxcajpy. Olivocam̱güeendähajpä jeꞌe yhajoodhajt. Mänitä Jesús miänaaṉ̃: ―Muuxy, tii coo mwiꞌi jiøꞌøy. Pøṉ mhøxtaaby. Mänitä María yhadsooyy: ―Tsäguhm̱, pø miic̈h tøø myajpädsøm̱y, høøc̈h hawáaṉäc maa tøø mbädaꞌagy nébiøch häyaa nøcxy nyajpädøꞌøgy.
14 Então, ao virar-se para sair, viu alguém em pé. Era Jesus, mas ela não o reconheceu.
15 — ausente —
15 “Mulher, por que está chorando?”, perguntou ele. “A quem você procura?” Pensando que fosse o jardineiro, ela disse: “Se o senhor o levou embora, diga-me onde o colocou, e eu irei buscá-lo”.
16 Mänitä Jesús yhadsooyy: ―¡María! Tuuṉä María jaduhṉ ñäꞌä nämaayyä, mänitä wyiinheeꞌppejty. Mänitä yhøxcajpy coo jeꞌe Jiesúsä. Mänitä jaduhṉ miänaaṉ̃ hebreohayuuc‑haamby: ―¡Raboni! ―jeꞌe jaduhṉ ñänøøm̱by “Wiindsǿṉ.”
16 “Maria!”, disse Jesus. Ela se voltou para ele e exclamou: “Rabôni!” (que, em aramaico, quer dizer “Mestre!”).
17 Mänitä María jaꞌa Jesús jia mats jia mäneṉaaṉ̃. Mänitä Jesús miänaaṉ̃: ―Caꞌac̈h xmiach. Cáhnøch jim̱ nhoyñä maac̈hä nDeediän. Nǿcxhøc̈hä njamiøødhajxy hawáaṉäc cooc̈h jim̱ nnøcxaꞌañ maac̈hä nDeediän, maac̈hä nDiosän. Jaanä jeꞌe mijts mDeedyhajpä mDioshajpä.
17 Jesus lhe disse: “Não se agarre a mim, pois ainda não subi ao Pai. Mas vá procurar meus irmãos e diga-lhes: ‘Eu vou subir para meu Pai e Pai de vocês, para meu Deus e Deus de vocês’”.
18 Mänitä María jaꞌa Jesús jaꞌa jiamiøødhajxy hoy jiaanc̈h nämaꞌay: ―Tøøc̈h jeꞌe nhix̱y, jaꞌa hajxy nWiindsøṉhájtämbä. Mänit hajxy cøjx yhawáaṉäxä nebiaty jaꞌa María hänajty tøø ñämaꞌayii.
18 Maria Madalena encontrou os discípulos e lhes disse: “Vi o Senhor!”. Então contou o que Jesus havia falado.
19 Coo quioodsøøñä, mänitä Jesús jaꞌa jiamiøødhajxy ñiyhagǿøyyänä. Hix̱, chähgøøby jaꞌa judíos hajxy jeꞌe hänajty; paady hajxy ñiyhagøøyyä. Mänitä Jesús jiiby ñäguehx̱tøøꞌxy hagujc hawaꞌads. Mänitä Jesús miänaaṉ̃: ―Mäguieppe hajxy. Caꞌa hajxy tii mdajy mmay.
19 Ao entardecer daquele primeiro dia da semana, os discípulos estavam reunidos com as portas trancadas, por medo dos líderes judeus. De repente, Jesus surgiu no meio deles e disse: “Paz seja com vocês!”.
20 Mänitä Jesús yajcähxøꞌcy jaꞌa quiøꞌøjoot møødä quiaac̈hhac maa hänajty tøø jiotiän. Coo hajxy yhijxy, mänit hajxy ñajuøøyy coo jeꞌe Jiesúsä. Mänit hajxy xiooṉdaacy.
20 Enquanto falava, mostrou-lhes as feridas nas mãos e no lado. Eles se encheram de alegria quando viram o Senhor.
21 Mänitä Jesús miänaaṉ̃: ―Caꞌa hajxy tii mdajy mmay. Nébiøc̈hä nDeedy tøø xwyiinguex̱iän, jaanä jadúhṉhøch mijts nwiinguexaam̱bä.
21 Mais uma vez, ele disse: “Paz seja com vocês! Assim como o Pai me enviou, eu os envio”.
22 Mänitä Jesús ñäbäxujy jaꞌa jiamiøødhajxy. Mänitä miänaaṉ̃: ―Wiingpøc jaꞌa Dioshespíritu hajxy.
22 Então soprou sobre eles e disse: “Recebam o Espírito Santo.
23 Høøc̈h mijts jaꞌa mäjaa nmoꞌowaam̱by. Pønjaty mijts mhawáaṉäp coo Dios jaꞌa piojpä quiädieeyhajxy tøø yajnähwaꞌac̈h, pues tøyhajt jaduhṉ coo Dios tøø yajnähwaꞌac̈h. Pønjaty mijts mhawáaṉäp coo Dios tøø quiaꞌa yajnähwaꞌac̈h, pues tøyhajt jaduhṉ coo Dios tøø quiaꞌa yajnähwaꞌac̈h.
23 Se vocês perdoarem os pecados de alguém, eles estarão perdoados. Se não perdoarem, eles não estarão perdoados”.
24 Majmetscjäyaꞌay jaꞌa Jesús hänajty tøø miøødwädity. Tuꞌug hänajty xiøhaty Tomás, jaꞌa hajxy hänajty ñänøøm̱biä “Hametsc‑huung.” Mänaa jaꞌa Jesús ñäguehx̱tøøꞌxtsooñän jayøbajt, cabä Tomás hänajty jim̱.
24 Um dos Doze, Tomé, apelidado de Gêmeo, não estava com os outros quando Jesus surgiu no meio deles.
25 Mänitä Tomás ñämaayyä jaꞌa jiamiøødhajxy: ―Tøø højts nhix̱y, jaꞌa hajxy nWiindsøṉhájtämbä. Mänitä Tomás miänaaṉ̃: ―Mänítøch nmäbǿgät cooc̈h ndehm̱ yhíxät pø jaanc̈h jot jaꞌa quiøꞌø, cooc̈hä ngøꞌø jiiby nhuuc tehm̱ piädáꞌagät maa jaꞌa quiaac̈hmøjc jiutän. Pø cabä, cábøch jaduhṉ nnäꞌägä mäbǿgät.
25 Eles lhe disseram: “Vimos o Senhor!”. Ele, porém, respondeu: “Não acreditarei se não vir as marcas dos pregos em suas mãos e não puser meus dedos nelas e minha mão na marca em seu lado”.
26 Cuductujxøø, jiibiä Jesús jaꞌa jiamiøødhajxy hänajty tøgóotiägumbä. Jiibiä Tomás hänajtypä. Tøø jaꞌa tøjc hajxy hänajty yhagǿøguiumbä. Mänitä Jesús jiiby ñäguehx̱tǿøꞌxcumbä hagujc hawaꞌads. Mänitä miänaaṉ̃: ―Mäguieppe hajxy. Caꞌa hajxy tii mdajy mmay.
26 Oito dias depois, os discípulos estavam juntos novamente e, dessa vez, Tomé estava com eles. As portas estavam trancadas, mas, de repente, como antes, Jesus surgiu no meio deles. “Paz seja com vocês!”, disse ele.
27 Mänitä Tomás ñämaayy: ―Tehm̱ quiudsiiwøꞌøw yøꞌø mgøꞌø yaaby ngøꞌøjóotyhøch maa jaꞌa clavohaawän. Híjxägøch hädaa ngøꞌø. Pädaꞌag yøꞌø mgøꞌø yaaby ngaac̈hmǿjc‑høch. Miic̈h, caj miic̈h hijty mmäbøcy. Chaac̈h miic̈h nnämáꞌawät coo mmäbǿgät.
27 Então, disse a Tomé: “Ponha seu dedo aqui, e veja minhas mãos. Ponha sua mão na marca em meu lado. Não seja incrédulo. Creia!”.
28 Mänitä Tomás yhadsooyy: ―Míic̈hhøch nWiindsøṉhajpy, nDioshajpy.
28 “Meu Senhor e meu Deus!”, disse Tomé.
29 Mänitä Jesús miänaaṉ̃: ―Cooc̈h miic̈h tøø xyhix̱y, paady jaduhṉ mmäbøcy. Jootcujc hajxy jeꞌe, jaꞌa hajxy tøø miäbǿquiäbä, hóyhøch hajxy jeꞌe tøø xquiaꞌa ja hix̱y.
29 Então Jesus lhe disse: “Você crê porque me viu. Felizes são aqueles que creem sem ver”.
30 Madiuꞌu jaꞌa Jesús jaꞌa hoy‑yagjuøøñäjätypä yajcähxøꞌcy jaꞌa jiamiøødä wyiinduumhajxy. Cab yam̱ cøx̱iä quiujaayä hädaa librocøxp. Cujwaꞌxy jeꞌe yam̱ quiujaayä.
30 Os discípulos viram Jesus fazer muitos outros sinais além dos que se encontram registrados neste livro.
31 Paady yam̱ quiujaayä neby hajxy jaduhṉ mmäbǿgät coo Jesús jaꞌa Dios Tieedyhaty, coo Jesús jeꞌe Miesíashaty, coo jaꞌa Dios jaduhṉ tøø quiex̱y. Coo jaꞌa Jesús jaꞌa miädiaꞌagy hajxy mmäbǿjcät, mhídäp hajxy jim̱ tsajpootyp cøjxtaꞌaxiøø.
31 Estes, porém, estão registrados para que vocês creiam que Jesus é o Cristo, o Filho de Deus, e para que, crendo nele, tenham vida pelo poder do seu nome.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar João 20, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.