Atos 22
Goti Hanjuwä Iqueqä Kukŋui (MCR) vs NVT
1 “Tatqä-guäka iquendä, apiqukuendä, nyi suqä quvqä mimäkqä itŋqä iiŋqe, awä hitqaŋgmdqe, he qätä nyipiyä” ätukqe.
1 “Irmãos e pais”, disse Paulo. “Ouçam-me enquanto apresento minha defesa.”
2 Qu Poli iqu, iquauqä aŋä-kukŋuä iunä tqaŋgi äwipiyäŋgaŋi, kukŋuä matqä, qeiqinyä äpmakuwi. Iŋgaŋi iqu tii ätukqe.
2 Quando o ouviram falar em aramaico, o silêncio foi ainda maior.
3 “Nyi Israitqä iqunjqä. Ŋqä nipai, qua Silisiya iu, aŋä-himqä Tasusi iu änmikqeqä. Iŋäqe nyi naqe, aŋä täuta ekqe. Nyi atqä-awäkauqä suqä eeqänäŋiŋqä näqŋqä himqe, Gämeliyoli iqu äŋguänä ämändquakqeqä. Itaŋga he täŋga tä imäkätqäŋuwä-pa, nyi-pqe suqä Goti Hanjuwä Iqu äwinyäŋqä iunä imäkqämqä yäŋä äqänätŋqeqä.
3 Então Paulo disse: “Sou judeu, nascido em Tarso, cidade da Cilícia. Fui criado aqui em Jerusalém e educado por Gamaliel. Como aluno dele, fui instruído rigorosamente em nossas leis e nos costumes judaicos. Tornei-me muito zeloso de honrar a Deus em tudo que fazia, como vocês são hoje.
4 Nyi ämaqä, Jisasi Iqueqä hänaqä iu qäyu wätqätaŋguwä iqua äpäkombŋqä diŋqe, quvqä itquetmä, qokä-apäkä hui guä äkiqiyäutmä, guä kiqiyäueqä aŋä iu äyä äpmuatemiŋqeqä.
4 E fui ao encalço dos seguidores do Caminho, perseguindo alguns até a morte, prendendo homens e mulheres e lançando-os na prisão.
5 Nyi suqä ii imäkmiŋqeŋqe, hiqäva-imäkqä naqä iqutä, Israitqeu miqä naqä eeqänäŋä iquatä, qu iiŋqe näqŋqä eäŋuwä-qae, he awä hitpŋqäuä. Nyi, Israitqä Dämaskasi iu pmeqä iquau motquamqŋqe, qu pipa äqiyäpu ändapkuwi. Iŋgaŋi ämaqä Dämaskasi iu äpmepu, Jisasi Iqueqä hänaqä iu wätqätaŋguwä iquauŋi, guä äkiqiyäutmä, haŋä-iqä mapŋqänä iqisa ätuma quvepmqä diŋqe, nyi täqiŋi ävämakqeqä” ätukqe.
5 O sumo sacerdote e todo o conselho dos líderes do povo podem confirmar isso. Recebi deles cartas para nossos irmãos judeus em Damasco que me autorizavam a trazer os seguidores do Caminho de lá para Jerusalém, em cadeias, para serem castigados.
6 “Hiunji quemisqä hiätŋqäqiŋi, nyi qaŋä äwätmä, Dämaskasi iu timäumqä qäqiqi wätqätaŋgaŋi, maqänäŋi qäukuä haqä yätutaŋi, we-huŋqä naqänäŋä hŋqu nyuauä eŋqä-paŋi qe änyimakqeqä.
6 “Quando me aproximava de Damasco, por volta do meio-dia, de repente uma luz muito intensa brilhou ao meu redor.
7 Änyimeqaŋgaŋi, nyi qua iqi äpäknmä witaŋga, Ämaqä Hŋqueqä maŋitaŋi, ‘Soli iquki, Soli iquki, si Nyi suŋqä qui nyimäkätqäŋinyä?’ dqaŋgi äwikqeqä.
7 Caí no chão e ouvi uma voz que me disse: ‘Saulo, Saulo, por que você me persegue?’.
8 Iiŋä äwimi, ‘Naqä Iquki, si tqukikä?’ ätukqeqä. Kimaŋi, ‘Nyi Jisasi Nasäretqätaŋä Iqunjqä. Ämaqä si qui imäkätqäŋi, ii Nyinjqä’ ändkqeqä.
8 “‘Quem és tu, Senhor?’, perguntei. “E a voz respondeu: ‘Sou Jesus, o nazareno,
9 Ämaqä nyitä anä äumiŋquä iqua, qu we-huŋqe äqumbiyä-qe, kukŋuä dqaŋgqä Iqueqä maŋi, qätä mäwiyqä ikuwiqä.
9 Os que me acompanhavam viram a luz, mas não entenderam a voz daquele que falava comigo.
10 Iŋgaŋi nyi, ‘Naqä Iquki, nyi äänä imqäwä?’ tquaŋga, Naqä Iqu tiiŋä qe ändkqeqä. ‘Si ivatuwänätnä, Dämaskasi iu yäpä yäŋgisa huizä. Iqiŋi ämaqä hŋqu, wäuŋuä eeqänäŋi Nyi sinyqä äteqeuŋqe, si ktqoŋqä,’ ändkqeqä.
10 “Então perguntei: ‘Que devo fazer, Senhor?’. “E o Senhor me disse: ‘Levante-se e entre em Damasco, onde lhe dirão tudo que você deve fazer’.
11 We-huŋqä naqänäŋä Iquesaŋi, nyaqä hiŋui hea inuwimäkqaŋgqeŋqe, ämaqä nyitä anä äumiŋquä iqua, nyi a ämanjqäŋga äwäpu, Dämaskasi iu äŋquatämäukuwiqä” ätukqe.
11 “A luz intensa havia me deixado cego, e meus companheiros tiveram de levar-me pela mão a Damasco.
12 “Ämaqä hŋqu, Dämaskasi iu äpmamiŋqe. Iqueqä yoqe, Anänasi ique. Iqu Goti Hanjuwä Iqueqä yäpä iqinyä iqä-qu eä, kukŋuä-suqä iuŋi qänaknä iqä-quvi. Iquenyqe, Israitqä aŋä-himqä iu äpmamiŋuwä iqua, ‘Ämaqä äŋguänäŋä-queqä’ ätmiŋuwi.
12 Vivia ali Ananias, um homem devoto, dedicado à lei e muito respeitado por todos os judeus da cidade.
13 Iqu äpäqe, nyi-täŋä qäqi ätqäuepäqe, ‘Tasi-gua Soli iqukiyä, tqä hiŋui, aŋgumä äŋguä qändŋqinyä,’ ändkqeqä. Qäŋgaŋi hiŋuä äqänätmä, nyi ique hiŋuä äquŋgqeqä.
13 Ele veio, colocou-se ao meu lado e disse: ‘Irmão Saulo, volte a enxergar’. E, naquele mesmo instante, pude vê-lo.
14 Iŋgaŋi iqu tiiŋä ändkqeqä. ‘Atqä-awäkauqä Goti Hanjuwä Iqu, si äyä ätekikqeqä. Si Iqueqä äwiŋqä iuŋqänä näqŋqä eätnä, Ämaqä suqä jänäŋi imäkätŋqä Ique hiŋuä qunätnä, kukŋui, Iqueqä-kiuä tqaŋgutqä iunä, qätä wisŋqä ätekikqeqä’ ändkqeqä.
14 “Então ele disse: ‘O Deus de nossos antepassados escolheu você para conhecer a vontade dele e para ver o Justo e ouvi-lo falar.
15 ‘Ii tiinjqä. Nätmatqä si hiŋuä äqunätnä qätä äwiyätŋi, qokä-apäkä eeqänäŋä iquau, Iquenyqä awä tuäkiqätŋäŋqä hitaŋgiyqä.
15 Você será testemunha dele, dizendo a todos o que viu e ouviu.
16 Iŋä etaŋgi si squeŋqä hiŋuä äqännä, pmatŋqäwä? Si ävauätnä asŋä matŋqeqä. Si Iqueqä yoqä tqaŋgti, Iqu asŋä äkqiyätä, tqä suqä quvqe, huätä makmäutŋqeqä,’ ändkqeqä” ätukqe.
16 O que está esperando? Levante-se e seja batizado! Fique limpo de seus pecados invocando o nome do Senhor’.
17 “Qänakndaŋi nyi, Jerusälemä iuŋqä aŋgumä äyapätmäŋgaŋi, hiqäva-imäkqä aŋä yäpä iŋgisa äpeyätmä, tääqä ätätmä äpmamäŋgaŋi, nyi wätqä eŋqä-pa ae äquŋgqeqä.
17 “Depois que voltei a Jerusalém, estava orando no templo e tive uma visão,
18 Nyi Naqä Ique hiŋuä quŋgaŋga, Iqu tiiŋä ändkqeqä. ‘Si täqiŋi, Nyinyqä awä tquaŋgtqe, qu qätä makiyqä ipŋqä iquwä-qae, si Jerusälemä täuŋi maqänä ävämatŋqeqä,’ ändkqeqä.
18 na qual o Senhor me dizia: ‘Depressa! Saia de Jerusalém, pois o povo daqui não aceitará seu testemunho a meu respeito’.
19 Kimaŋi nyi tii ätukqeqä. ‘Naqä Iqukiyä, oeyqä! Qu nyinyqä näqŋqeqä. Nyi aŋä aquväqŋqeuŋqä ikitmä, qokä-apäkä Sinyqä quuvqä eqiyätqätaŋguwä iquauŋi, guä äkiqiyäutmä, hiqokä täua ätävätmä imäkmiŋqeŋqe, qu näqŋqä eŋäuä.
19 “E eu respondi: ‘Senhor, sem dúvida eles sabem que em cada sinagoga eu prendia e açoitava aqueles que criam em ti.
20 Itaŋga qu Stipenä, Sinyqä awä ätmiŋqä ique, pizqä päsqaŋguwäŋga, nyi “äŋguiqä” ätätmä qäqiqi ätqäumä, ämaqä iquauqä gquä quäuqe ämimiŋqeŋqä-pqe, qu näqŋqä eŋäuä’ ätukqeqä.
20 E quando Estêvão, tua testemunha, foi morto, eu estava inteiramente de acordo. Fiquei ali e guardei os mantos que eles tiraram quando foram apedrejá-lo’.
21 Iŋgaŋi Naqä Iqu, nyi tiiŋä ändkqeqä. ‘Si äutŋqinyä. Ämaqä Israitqä qäyä etaŋgi huizi, kiŋä nämä pmetaŋguwä iquauŋqä kndowatmqänä’ ändkqeqä” ätukqe.
21 “Mas o Senhor me disse: ‘Vá, pois eu o enviarei para longe, para os gentios’”.
22 Ämaqä iqua, Poli iqueqä kukŋui qätä äwipiyä-qe, iqu ämaqä huizi iquauŋqä tqaŋgqeŋqä mäwiŋqä iqaŋgi, maŋä tnäŋä ätäpu, “Pizqä päkpiyä! Ämaqä tqu, qua täuŋi mäpmeqä yätŋqeqä” ätkuwi.
22 A multidão ouviu Paulo até ele dizer essa palavra. Então começaram a gritar: “Fora com esse sujeito! Ele não merece viver!”.
23 E ätpiyi, maŋä hiŋgänäwa ätäpu, iquauqä gquä quäuqe bi äquvätämäupu, qua hinyaŋä äuaquvämäukuwi.
23 Gritavam, arrancavam seus mantos e jogavam poeira para o alto.
24 Iiŋä äqunäqe, mäkä-iqeu miqä naqä iqu, iqueqä ämaqä iquauŋi tiiŋä ätukqe. “He iqueŋi, aŋä yäŋänäqŋqä iuŋqä ätuma upiyä! Iqiŋi, he hiqoki, iqu, ‘Nyi suqä iiŋä-iiŋä imäkätŋqeqä’ ätätä awä natätŋqänä, täua täwipiyä!” Qokä-apäkä iqua äwqä tnäŋä imbu, Poli iquenyqä maŋä tnäŋä tqaŋguwiŋqä näqŋqä äŋguänä metŋqä, ii ätukqe.
24 O comandante trouxe Paulo para dentro e ordenou que ele fosse açoitado e interrogado a fim de descobrir por que a multidão tinha ficado tão furiosa.
25 Itaŋga qu hiqokä täua täwipŋqä, yukä-hipa häundaqä itqätepu, guä kiqiyeqaŋguwäŋga, iquauqä ämiqä yäpä iqiŋä iqu qäqiqi tqäuätaŋga, Poli iqu iqueŋi tiiŋä ätukqe. “Suqe, tiiŋä ätnä äwinä. Ämaqä hŋqu, iqueqä yoqe, pipa Romä iu äqänä witaŋgutqe, qu iqueŋi, ‘suqä quvqä-täŋutiyä’ tpu, hiŋuä qumbŋqe, kukŋuä ganä mitpŋqeqä. Iŋi täŋgaŋi he nyi ämbäkpŋqä iquwi, änääŋäŋqäwä?” ätukqe.
25 Quando amarravam Paulo para açoitá-lo, ele disse ao oficial que estava ali: “A lei permite açoitar um cidadão romano sem que ele tenha sido julgado?”.
26 Mäkä-iqeu miqä yäpä iqiŋä iqu, iiŋä äyä tqaŋgi äwiyäqe, iqu äwätä, iquau miqä naqä iqueŋi, tiiŋä qe ätukqe. “Si äänä imäktŋqäwä? Ämaqä tqu, Romä iutaŋä-queqä.”
26 Ao ouvir isso, o oficial foi ao comandante e perguntou: “O que o senhor está fazendo? Este homem é cidadão romano!”.
27 Itaŋga ämiqä naqä iqu äpäqe, “Si nyi diyä! Si Romä iutaŋä iqukitanä?” ätukqe.
27 O comandante perguntou a Paulo: “Diga-me, você é cidadão romano?”. Ele respondeu: “Sim, eu sou”.
28 Itaŋga, ämiqä naqä iqu, “Ŋqä yoqe, pipa Romä iu qäpŋqä, nyi mbqä naqä äwikqeqä” tquaŋga, Poli iqu, “Nyi oeyqä. Nipai äninyquaŋga, nyi ämaqä Romä iutaŋä-qunä äyä ekqeqä” ätukqe.
28 “Eu também”, disse o comandante. “E paguei caro por minha cidadania!” Paulo respondeu: “Mas eu sou cidadão de nascimento”.
29 Mäkä-iqä, ique yatŋqä äväpu, hiqokä täua tävanä-tpu imiŋuwä iqua, iqu e tqaŋgi äwipiyi, iqua zä ipu nändi maqänä ätqeukuwi. Itaŋga iquau miqä naqä iqu, “Poli iqu ämaqä Romä iuta-ŋueqä” näqŋqä eäqe, iqu ique senqätä guä kiqiyäupŋqä ätukqeuta, iqu-pqe zä inä qe ikqe.
29 Quando os soldados que estavam prestes a interrogar Paulo ouviram que ele era cidadão romano, retiraram-se de imediato. Até mesmo o comandante ficou com medo ao saber que Paulo era cidadão romano, pois tinha mandado amarrá-lo.
30 Mäkä-iqeu miqä naqä iqu, Israitqä iqua, “Poli iqu, ququvqä imäkätŋqä iqueqä” ätukuwiŋqä näqŋqä äŋguänä metŋqä äwiŋgqe. Iŋi awiŋgaŋi, iqu Poli iqueŋi, guä ewewatäqe, hiqäva-imäkqä naqä iquautä, Israitqä iquau miqä naqä huizi iquautä, tääqä ätuätumeqe, Poli iqueŋi ätuma, iquauqä hiŋuä iqi pämä ätqätekqe.
30 No dia seguinte, o comandante ordenou que os principais sacerdotes se reunissem com o conselho dos líderes do povo. Queria descobrir exatamente qual era o problema, por isso soltou Paulo e mandou que o trouxessem diante deles.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Atos 22, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.