Mateus 13
Anutu Täŋo Man (IOU) vs VC
1 Kepma ukengän Jesu yot gänaŋ naniktä äpämaŋ päŋku gwägu gägäni-ken maŋit itkuk.
1 Naquele dia, saiu Jesus e sentou-se à beira do lago.
2 Maŋit irirän ämawebe äbot pähap ahäŋpäŋ tokŋewä yabäŋpäŋä gäpe terak äroŋkuk. Äro gäpe terak irirän ämawebe bumta gwägu pomi terak itkuŋ.
2 Acercou-se dele, porém, uma tal multidão, que precisou entrar numa barca. Nela se assentou, enquanto a multidão ficava à margem.
3 Irirä man wärani mebäri mebäri yäwetkuk. Yäwetkaŋ man wärani kubä ŋode yäwetgän täŋkuk; Äma kubätä ketem mujipi pikta epäni-ken päŋku mujipi täŋ-irähuttäŋ kwek.
3 E seus discursos foram uma série de parábolas.
4 Täŋ-irähuttäŋ kuŋirän mujipi ätu kädet miŋin mäneŋ. Kädet miŋin mäneŋo uwä baraktä yabäŋ ahäŋpäŋ naŋ paotneŋ.
4 Disse ele: Um semeador saiu a semear. E, semeando, parte da semente caiu ao longo do caminho; os pássaros vieram e a comeram.
5 — ausente —
5 Outra parte caiu em solo pedregoso, onde não havia muita terra, e nasceu logo, porque a terra era pouco profunda.
6 — ausente —
6 Logo, porém, que o sol nasceu, queimou-se, por falta de raízes.
7 Täŋ, mujipi ätuwä mup waki gänaŋ mäneŋ. Mup waki gänaŋ maŋirä mup waki unitä äroŋpäŋ uwäk täŋpipiŋ-pewä waŋpäŋ bureni nämo pätneŋ.
7 Outras sementes caíram entre os espinhos: os espinhos cresceram e as sufocaram.
8 Täŋpäkaŋ mujipi ätuwä kome gakŋi nikekken mäneŋo uwä täga äroneŋ. Äroŋpäŋ bureni ätu ähan pätneŋ. Ätuwä taŋi bumik pätneŋ. Täŋ, ätuwä bumta pätneŋ.
8 Outras, enfim, caíram em terra boa: deram frutos, cem por um, sessenta por um, trinta por um.
9 Jesutä ude yäŋpäŋ yäŋkuk; Äma jukuni nikektä näkŋo man ŋo ket nadäwut!
9 Aquele que tem ouvidos, ouça.
10 Jesutä ude yäwänä iwaräntäkiyetä ŋode iwet yabäŋkuŋ; Imata man wärani terak yäwet täyan?
10 Os discípulos aproximaram-se dele, então, para dizer-lhe: Por que lhes falas em parábolas?
11 Yäwäwä ŋode yäwetkuk; Anututä intäjukun itkaŋ yabäŋ yäwat epän täk täyak unitäŋo manbiŋam käbop irani u injingän nadäkta yäwani unita in-gänpäŋ täwetat. Äma ätukät nadäkta nämo.
11 Respondeu Jesus: Porque a vós é dado compreender os mistérios do Reino dos céus, mas a eles não.
12 Unita ket ŋode täwera nadäwut; Äma kubätä imaka Anututä imani u yäpmäŋ kuŋarayäŋ täko uwä yäpurärätpäŋ bumta imikta yäwani. Täŋ, äma ätuwä nin imaka udewani nikek yäŋ nadäk täkaŋ upäŋkaŋ nämo! Täŋpäkaŋ imaka iŋitkamäŋ yäŋ jop nadäk täkaŋ uwä yäyomägatta yäwani.
12 Ao que tem, se lhe dará e terá em abundância, mas ao que não tem será tirado até mesmo o que tem.
13 Mebäri unitagän man wärani terak yäŋpäŋ-yäwoŋärek täyat. Man wärani terak yäwetpewa dapuritä känayäŋ täŋo upäŋkaŋ nämo api kawä tärewek. Ba jukunitä nadänayäŋ täŋo upäŋkaŋ mebäri nämo api nadäwä tumneŋ.
13 Eis por que lhes falo em parábolas: para que, vendo, não vejam e, ouvindo, não ouçam nem compreendam.
14 Man täwetat ŋo man profet biani Aisaiatä ŋode kudän täwani udegän;
14 Assim se cumpre para eles o que foi dito pelo profeta Isaías: Ouvireis com vossos ouvidos e não entendereis, olhareis com vossos olhos e não vereis,
15 Ämawebe äbot ŋo bänepi nämo imärani. Jukuni pik täŋpani ba dapurita pimiŋ ijiwani.
15 porque o coração deste povo se endureceu: taparam os seus ouvidos e fecharam os seus olhos, para que seus olhos não vejam e seus ouvidos não ouçam, nem seu coração compreenda; para que não se convertam e eu os sare {Is 6,9s}.
16 Aisaiatä äma äbot ŋonita ude yäŋkuko upäŋkaŋ Anututä nadäŋ tamiŋirän inä dapunjintä kawä tärek täkaŋ ba jukujintä nadäwä tärek täkaŋ.
16 Mas, quanto a vós, bem-aventurados os vossos olhos, porque vêem! Ditosos os vossos ouvidos, porque ouvem!
17 Näk bureni täwetat. Anutu täŋo kehäromi kak täkaŋ uwä profet biani ba äma siwoŋi kuŋarani mäyaptä u kakta gäripi nadäk täŋkuŋo upäŋkaŋ nämo kak täŋkuŋ. Ba manbiŋam apiŋo intä nadäk täkaŋ ŋo nadäkta gäripi nadäk täŋkuŋo upäŋkaŋ nämo nadäk täŋkuŋ.
17 Eu vos declaro, em verdade: muitos profetas e justos desejaram ver o que vedes e não o viram, ouvir o que ouvis e não ouviram.
18 Eruk notnaye, mujipi pikpik täŋo man wärani täwetkuro unitäŋo mebäri täwerayäŋ.
18 Ouvi, pois, o sentido da parábola do semeador:
19 Mujipi täŋ-irähuttäŋ kuŋirän kädet miŋin mäneŋo u jidewani? Mujipi uwä ŋode; Äma kubätä Anutu täŋo yewa gänaŋ ärokärok täŋo man nämo nadäwän tumbeko uwä äma wakitä bänepi-ken mujipi piwani u yomägat yäpmäŋ kwek.
19 quando um homem ouve a palavra do Reino e não a entende, o Maligno vem e arranca o que foi semeado no seu coração. Este é aquele que recebeu a semente à beira do caminho.
20 Täŋ, mujipi kome pidämi, gänaŋ umu mobä uterak mäneŋo u jidewani? Uwä ŋode; Äma kubätä näkŋo manbiŋam kudupi nadäŋpäŋ ukengän gäripi nadäŋpäŋ yäpmäŋ kuŋarek.
20 O solo pedregoso em que ela caiu é aquele que acolhe com alegria a palavra ouvida,
21 Upäŋkaŋ bänepi-ken jäwäri nämo täŋpani unita kadäni keräpigän irek. Täŋpäkaŋ näkŋo manta yäŋpäŋ ämatä yäŋärok man iwerit iwan täŋ imiŋit täŋpäwä, nadäkiniki bäräŋeŋ putärewek.
21 mas não tem raízes, é inconstante: sobrevindo uma tribulação ou uma perseguição por causa da palavra, logo encontra uma ocasião de queda.
22 Täŋ, mujipi mup waki gänaŋ mäneŋo u jidewani? U äma kubätä näkŋo man kudupi u nadäŋpäŋ bänepi-ken daiŋpäŋ yäpmäŋ kuŋareko uwä kome täŋo tuŋumta nadäwätäk täŋpäŋ moneŋ tuŋum täŋbumbum unitäŋo gäriptä täŋikŋat-pewä näkŋo man kudupi u utpewän kumäŋirän bureni nämo täŋpek.
22 O terreno que recebeu a semente entre os espinhos representa aquele que ouviu bem a palavra, mas nele os cuidados do mundo e a sedução das riquezas a sufocam e a tornam infrutuosa.
23 Täŋ, mujipi kome gakŋiken piweko u jidewani? Uwä ŋode; Äma kubätä näkŋo man kudupi nadäŋpäŋ bänepi-ken peŋpäŋ täŋkehärom taŋpäŋ yäpmäŋ kuŋarek. Täŋpäkaŋ äma ätuken bureni ähan pätneŋ. Ätukenä taŋi bumik pätneŋ. Täŋ, ätukenä bumta pätneŋ.
23 A terra boa semeada é aquele que ouve a palavra e a compreende, e produz fruto: cem por um, sessenta por um, trinta por um.
24 Ude yäwet paotpäŋ äneŋi man wärani kubä pen ŋode yäwetkuk; Äbot Anututä intäjukun it yämiŋpäŋ yabäŋ yäwarayäŋ täyak uwä ŋode bumik; Äma kubätä ketem mujipipäŋ yäpmäŋ päŋku epäni-ken piwek.
24 Jesus propôs-lhes outra parábola: O Reino dos céus é semelhante a um homem que tinha semeado boa semente em seu campo.
25 Ketem mujipi piŋkaŋ päŋku parirän bipani ugän iwanitä epän uken päŋku mup mujip, ketem mujipi epän mähemitä piweko ukengän täŋ-irähuttäŋ kwek.
25 Na hora, porém, em que os homens repousavam, veio o seu inimigo, semeou joio no meio do trigo e partiu.
26 Ude täŋpeŋ kuŋirän mujipitä imätpäŋ käruk äbäŋirä mup mujip waki iwantä täŋ-irähuttäŋ kweko u bok tädotneŋ.
26 O trigo cresceu e deu fruto, mas apareceu também o joio.
27 Tädorirä epän watä ämaniyetä u yabäŋpäŋ epän mähemi iwetneŋ; E! Gäk epänka-ken ketem mujipi tägagänpäŋ piŋkun yäk. Piŋkunopäŋ mup waki äbäkaŋ u jide täŋpäŋ bok ärokaŋ?
27 Os servidores do pai de família vieram e disseram-lhe: - Senhor, não semeaste bom trigo em teu campo? Donde vem, pois, o joio?
28 Yäwäwä yäwerek; Uwä iwan kubätä piŋkukotä ärokaŋ. Yäwänä iwetneŋ; Mup waki u nintä dätne?
28 Disse-lhes ele: - Foi um inimigo que fez isto! Replicaram-lhe: - Queres que vamos e o arranquemos?
29 Yäwäwä epän mähemitä yäwerek; Nämo! In mup waki dätna yäkŋat ketem mujipi piwani u bok dätneŋta yäk.
29 - Não, disse ele; arrancando o joio, arriscais a tirar também o trigo.
30 Ketem mujipi piwani bok mup waki ini bok kaŋ ärowut. Äroŋirä ketem bureni yäpmäk-yäpmäk kadäni-ken ketem bureni yäpani äma yäwerakaŋ yäpmäŋ daniŋpäŋ mup waki däpmäŋpäŋ kädäp gänaŋ pewä ijiwäkaŋ ketem bureni nakta yäwani ugänpäŋ yotna gänaŋ kaŋ pewut yäŋ yäwerek.
30 Deixai-os crescer juntos até a colheita. No tempo da colheita, direi aos ceifadores: arrancai primeiro o joio e atai-o em feixes para o queimar. Recolhei depois o trigo no meu celeiro.
31 Ude yäŋpäŋ man wärani kubä pen ŋode yäŋkuk; Äbot Anututä intäjukun it yämiŋpäŋ yabäŋ yäwat täyak u päya mujipi kubä wäpi mastat udewani. Ämatä mastat mujipi uwä epänken pik täkaŋ.
31 Em seguida, propôs-lhes outra parábola: O Reino dos céus é comparado a um grão de mostarda que um homem toma e semeia em seu campo.
32 Mujipi u täpuri, päya mujipi ätu täŋo gämori-ken itkaŋ. Upäŋkaŋ tädotpäŋ äroŋkaŋ tokän ätu yärepmit täkaŋ, päya bumik ärok täkaŋ. Äroŋpäŋ taŋi täŋpäŋ pähämi obät täk täkaŋ. U momi terak baraktä yori täk täkaŋ.
32 É esta a menor de todas as sementes, mas, quando cresce, torna-se um arbusto maior que todas as hortaliças, de sorte que os pássaros vêm aninhar-se em seus ramos.
33 Ude yäŋpäŋ yäŋkuk; Man wärani kubä ŋode. Äbot Anututä yabäŋ yäwat täyak u yis udewani. Webe kubätä käräga täŋpa yäŋkaŋ yis täpuri yäpmäŋpäŋ parawa taŋi-kät awähurek. Ude täŋirän yistä parawa kudup gänaŋ kuŋatkaŋ epäni täŋpek.
33 Disse-lhes, por fim, esta outra parábola. O Reino dos céus é comparado ao fermento que uma mulher toma e mistura em três medidas de farinha e que faz fermentar toda a massa.
34 Jesutä man yäwet täŋkuko uwä man wäranigän yäwet täŋkuk. Man kwawak kubä nämo yäŋahäŋpäŋ yäwet täŋkukonik.
34 Tudo isto disse Jesus à multidão em forma de parábola. De outro modo não lhe falava,
35 Ude täŋirän profet kubätä man ŋode yäŋkuko u bureni ahäŋkuk;
35 para que se cumprisse a profecia: Abrirei a boca para ensinar em parábolas; revelarei coisas ocultas desde a criação {Sl 77,2}.
36 Ude yäŋpäŋ eruk Jesutä äma yepmaŋpän kuŋ moreŋirä yot gänaŋ äroŋkuk. Päro irirän iwaräntäkiyetä iwet yabäŋkuŋ; E! Saguom epän gänaŋ iwantä mup mujip täŋ-irähuttäŋ kuŋkuko unita mebäri yäŋahäwi nadäna yäk.
36 Então despediu a multidão. Em seguida, entrou de novo na casa e seus discípulos agruparam-se ao redor dele para perguntar-lhe: Explica-nos a parábola do joio no campo.
37 Ude iweräwä yäŋkuk; Äma säguom mujipi piŋkuko uwä Äma Bureni-inik.
37 Jesus respondeu: O que semeia a boa semente é o Filho do Homem.
38 Epäni uwä kome pähap ŋo. Ketem mujipi piŋkuko uwä ämawebe Anututä yabäŋ yäwat täyak. Täŋ, mup waki uwä äma waki Satan täŋo äboriye.
38 O campo é o mundo. A boa semente são os filhos do Reino. O joio são os filhos do Maligno.
39 Ba iwanä, epänken mup waki piŋkuko u Satan. Saguom yäpmäk-yäpmäk kadäni uwä tärek-tärek kadäni pähap. Täŋpäkaŋ ketem bureni yäpani äma uwä Anutu täŋo aŋeroniye.
39 O inimigo, que o semeia, é o demônio. A colheita é o fim do mundo. Os ceifadores são os anjos.
40 Mup waki dätpäŋ kädäp-ken pewä kuŋkuŋo uwä tärek-tärek kadäni-ken ude api ahäwek.
40 E assim como se recolhe o joio para jogá-lo no fogo, assim será no fim do mundo.
41 — ausente —
41 O Filho do Homem enviará seus anjos, que retirarão de seu Reino todos os escândalos e todos os que fazem o mal
42 — ausente —
42 e os lançarão na fornalha ardente, onde haverá choro e ranger de dentes.
43 Täŋpäkaŋ ämawebe Anututä inita yäpmäŋ daniwayäŋ täyak uwä yewani gänaŋ itkaŋ kudän siwoŋi täŋ yäpmäŋ äbuŋo unitä edap ude api ijiŋ-yäŋeneŋ. Eruk, äma jukuni nikektä näkŋo man ŋo ket nadäwut!
43 Então, no Reino de seu Pai, os justos resplandecerão como o sol. Aquele que tem ouvidos, ouça.
44 Jesutä man ude yäŋpäŋ man wärani kubä pen ŋode yäkgän täŋkuk; Äma ätu Anutu täŋo yewa gänaŋ ärokta gäripi-inik nadäk täkaŋ uwä ŋode bumik; Kadäni kubä äma kubätä epän tobät kubäken kuŋatkaŋ tuŋum säkgämän kubä ämatä bian-inik pewani u kaŋ-ahäwek. Kaŋ-ahäŋpäŋ yäwek; Wisikna! Näkŋata korewayäŋ nadätat yäk. Jide täŋpäŋ yäpet? Ude yäŋpäŋ tuŋum u yäpmäŋkaŋ kome ini ukengän äneŋi käbop pewek. Eruk peŋkaŋ päŋku iniken tuŋum kuduptagän ämata yämiŋpäŋ moneŋ yäpek. Moneŋ yäpmäŋkaŋ kome, tuŋum säkgämän kaŋ-ahäweko u inita suwaŋkaŋ tuŋum uwä yäpek.
44 O Reino dos céus é também semelhante a um tesouro escondido num campo. Um homem o encontra, mas o esconde de novo. E, cheio de alegria, vai, vende tudo o que tem para comprar aquele campo.
45 Jesutä ude yäŋpäŋ man wärani kubä pen ŋode yäwetgän täŋkuk; Eruk, äma ätu Anutu täŋo yewa gänaŋ ärokta gäripi-inik nadäk täkaŋ uwä ŋode bumik; Äma kubätä omäk tägatäga yäpmäkta wäyäkŋek epän täŋpek.
45 O Reino dos céus é ainda semelhante a um negociante que procura pérolas preciosas.
46 Kadäni kubäken äma uwä omäk tägagämän-inik kubä kaŋ-ahäwek. Ude kaŋpäŋ nadäŋkaŋ päŋku iniken tuŋum kudup ämata yämiŋpäŋ moneŋ yäpmäŋkaŋ päŋku omäk tägagämän-inik u suwawek.
46 Encontrando uma de grande valor, vai, vende tudo o que possui e a compra.
47 Jesutä ude yäŋpäŋ man wärani kubä pen ŋode yäwetgän täŋkuk; Anututä ämawebe intäjukun it yämiŋpäŋ yabäŋ yäwarayäŋ täyak uwä ŋode bumik; Ämatä yäk gwägu tom yäpani pewä gwägu gänaŋ äpmoŋirän gwägu tom mebäri mebäri u gänaŋ äpmoneŋ.
47 O Reino dos céus é semelhante ainda a uma rede que, jogada ao mar, recolhe peixes de toda espécie.
48 Äpmoŋpäŋ tokŋeŋirä gägäni-ken wädäŋ-pewä äbäŋirän tom yäpmäŋ daniŋpäŋ gwägu tom näŋpani gäpe-ken säkgämän peŋkaŋ waki, nämo näŋpani äneŋi ureŋ täŋpä gwägu gänaŋ äpmoneŋ.
48 Quando está repleta, os pescadores puxam-na para a praia, sentam-se e separam nos cestos o que é bom e jogam fora o que não presta.
49 — ausente —
49 Assim será no fim do mundo: os anjos virão separar os maus do meio dos justos
50 — ausente —
50 e os arrojarão na fornalha, onde haverá choro e ranger de dentes.
51 Jesutä ude yäŋpäŋ iwaräntäkiye yäwet yabäŋkuk; In man wärani yäro u mebäri nadäwä tumäŋkaŋ? Yäwänä yäŋkuŋ; Nadäna tumäŋkaŋ yäk.
51 Compreendestes tudo isto? Sim, Senhor, responderam eles.
52 Ude yäŋirä yäwetkuk; Inä Anutu täŋo man yäŋpäŋ-yäwoŋärek äma ude itkaŋ. Anututä yabäŋ yäwat epän täk täyak unitäŋo man kädetta mebäri nadäk täkaŋ unita in yot mähemi kubä udewani. Yot mähemi uwä yori gänaŋ äroŋpäŋ tuŋum käwut-ken nanik tuŋum biani bok kodaki bok yäpmäŋpäŋ äbot kubä-kengän pewek. Täŋpäkaŋ in udegän, Anutu täŋo man biani nadäŋit, apiŋo Anutu täŋo man kädet kodaki täwetpäŋ täwoŋäretat u nadäŋit täk täkaŋ.
52 Por isso, todo escriba instruído nas coisas do Reino dos céus é comparado a um pai de família que tira de seu tesouro coisas novas e velhas.
53 Jesu u man wärani mebäri mebäri yäŋkä yäŋ paotpäŋ yotpärare u peŋpeŋ kuŋkuk.
53 Após ter exposto as parábolas, Jesus partiu.
54 Kumaŋ päŋku ini yotpärare-ken ahäŋpäŋ käbeyä yot gänaŋ äroŋpäŋ Anutu täŋo man yäwetpäŋ yäwoŋärek täŋirän ämawebetä nadäwä inide kubä täŋpäpäŋ yäŋkuŋ; Nadäk nadäk pähap ba kudän kudupi täkta kehäromi u de yäpuk?
54 Foi para a sua cidade e ensinava na sinagoga, de modo que todos diziam admirados: Donde lhe vem esta sabedoria e esta força miraculosa?
55 Unitäŋo mebäri nadäkamäŋ. U äma jopi, yot täŋpani täŋo nanak yäk. Miŋi wäpi nadäkamäŋ, u Maria. Noriye imaka, nadäkamäŋ, u Jems, Joses, Saimon kenta Judas yäk.
55 Não é este o filho do carpinteiro? Não é Maria sua mãe? Não são seus irmãos Tiago, José, Simão e Judas?
56 Ba wanoriye ninkät penta it täkamäŋ ŋo. Upäŋkaŋ imaka kudän kudupi täkta kehäromi ba nadäk-nadäk pähap u de yäpuk?
56 E suas irmãs, não vivem todas entre nós? Donde lhe vem, pois, tudo isso?
57 Ude yäŋpäŋ nadäwä waŋkuŋ. Ude täŋirä Jesutä yäwetkuk; Komeni komeni ämawebe Anutu täŋo epän äma oraŋ yämik täkaŋ upäŋkaŋ ini komeken nanik ba noriye miŋiye naniye u bitnäk täkaŋ.
57 E não sabiam o que dizer dele. Disse-lhes, porém, Jesus: É só em sua pátria e em sua família que um profeta é menosprezado.
58 Täŋpäkaŋ ämawebe kome u naniktä Jesuta nadäkinik nämo täŋkaŋ bitnäwäpäŋ kome uken kudän kudupi mäyap nämo täŋkuk.
58 E, por causa da falta de confiança deles, operou ali poucos milagres.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Mateus 13, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.