Lucas 15
Anutu Täŋo Man (IOU) vs ACF
1 Kepma kubäken äma takis moneŋ yäpani ätu ba äma waki täŋpani yäŋ yäwerani ätukät Jesutä man yäŋirän nadänayäŋ äbuŋ.
1 E Chegavam-se a ele todos os publicanos e pecadores para o ouvir.
2 Ude täŋirä Parisi ämakät Baga man yäwoŋärewani äma ätu u itkuŋo unitä yäŋpäŋ-kaŋiwat man ŋode yäŋkuŋ; U kawut! Äma ŋowä waki täŋpanita not täŋ yämiŋpäŋ ketem bok nak täkaŋ yäk.
2 E os fariseus e os escribas murmuravam, dizendo: Este recebe pecadores, e come com eles.
3 Ude yäwäwä Jesutä man wärani kubä ŋode yäwetkuk;
3 E ele lhes propôs esta parábola, dizendo:
4 Inkät nanik kubä täŋo sipsip äbot 100 ude itneŋo upäŋ kubätä paoränä jide täŋpek? Äma u sipsip 99 säkgämän itneŋ u bägup tägaken yepmankaŋ kubä paoreko unita wäyäkŋeŋtäŋ kuŋarek.
4 Que homem dentre vós, tendo cem ovelhas, e perdendo uma delas, não deixa no deserto as noventa e nove, e vai após a perdida até que venha a achá-la?
5 — ausente —
5 E achando-a, a põe sobre os seus ombros, jubiloso;
6 — ausente —
6 E, chegando a casa, convoca os amigos e vizinhos, dizendo-lhes: Alegrai-vos comigo, porque já achei a minha ovelha perdida.
7 Näk bureni täwetat. Udegän, momi äma kubätä bänepi sukurewayäŋ täko uwä kunum gänaŋ ununitä oretoret bumta api taŋ imineŋ. Täŋ, ämawebe mäyap Siwoŋi yäŋkaŋ bänepi sukurekta nämo nadäk täkaŋ unita oretoret nämo api täneŋ.
7 Digo-vos que assim haverá alegria no céu por um pecador que se arrepende, mais do que por noventa e nove justos que não necessitam de arrependimento.
8 Jesutä ude yäŋpäŋ man wärani kubä ŋode yäŋkuk; Webe kubätä moneŋ kujari 10 ude yäpmäŋ kuŋarirän moneŋ kujari kubätä paoreko uwä jide täŋpek? Webe u topän ijiŋpäŋ eŋi gänaŋ imaka imaka ket däpmäŋ äreyäŋpäŋ wäyäkŋeŋtäŋgän kaŋ-ahäwek.
8 Ou qual a mulher que, tendo dez dracmas, se perder uma dracma, não acende a candeia, e varre a casa, e busca com diligência até a achar?
9 Kaŋ-ahäŋpäŋä webe unitä noriye yäŋpäbä kubä-kengän yepmaŋpäŋ yäwerek; Wisikna! Moneŋna kubä paorakopäŋ kaŋ-ahätat yäk. Unita oretoret täna yäŋ yäwerek.
9 E achando-a, convoca as amigas e vizinhas, dizendo: Alegrai-vos comigo, porque já achei a dracma perdida.
10 Jesutä ude yäŋpäŋ ŋode yäwetkuk; Udegän, momi äma kubätä bänepi sukurewayäŋ täko uwä, kunum gänaŋ oretoret pähap api ahäwek.
10 Assim vos digo que há alegria diante dos anjos de Deus por um pecador que se arrepende.
11 Jesutä man wärani ude yäŋpäŋ man wärani äneŋi kubä ŋode yäwetgän täŋkuk; Äma kubä täŋo nanaki yarä.
11 E disse: Um certo homem tinha dois filhos;
12 Unitä ittäŋgän nanaki monänitä nani iwerek; Nan, gäkä kumäŋiri moneŋ tuŋum näkŋata biŋam yäpmäkta yäwani u nam! yäk. Ude iweränä nanitä tuŋum yäpmäŋ daniŋpäŋ yämek.
12 E o mais moço deles disse ao pai: Pai, dá-me a parte dos bens que me pertence. E ele repartiu por eles a fazenda.
13 Täŋirän nanaki monäni uwä kepma yarägän itkaŋ moneŋ tuŋum nanitä imeko u yäpmäŋpäŋ komeni peŋpeŋ kwek. Kumaŋ päŋku kome ban kubäken ahäwek. Uken ahäŋpäŋ imaka imaka yabäŋgärip ikek unita moneŋi kudup ureŋ täŋpän kuneŋ.
13 E, poucos dias depois, o filho mais novo, ajuntando tudo, partiu para uma terra longínqua, e ali desperdiçou os seus bens, vivendo dissolutamente.
14 Ureŋ täŋpän kuŋirä kadäni ugän kome uken nakta jop irit ahäwek. Ude täŋirän monä uwä jop irek.
14 E, havendo ele gastado tudo, houve naquela terra uma grande fome, e começou a padecer necessidades.
15 Jop itkaŋ piä täŋpayäŋ kome mähem kubä ireko uken kwek. Kwänä äma unitä towik watäni itta iwerän kwek.
15 E foi, e chegou-se a um dos cidadãos daquela terra, o qual o mandou para os seus campos, a apascentar porcos.
16 Täŋpäŋ ketem kubä nämo imiŋirä nakta bumta iwäwä towik täŋo ketem näŋpayäŋ nadäwek.
16 E desejava encher o seu estômago com as bolotas que os porcos comiam, e ninguém lhe dava nada.
17 Täŋpäŋ inita näk goret täŋ yäpmäŋ äbätat yäŋ nadäwätäk täŋkaŋ bänepitä ŋode nadäwek; Nana täŋo piä ämaniye kumän-tagän ketem bumta naŋ irirä näk nakta jop ŋo itat.
17 E, tornando em si, disse: Quantos jornaleiros de meu pai têm abundância de pão, e eu aqui pereço de fome!
18 Unita näk komena-ken kuŋkaŋ nana ahäŋ imiŋpäŋ ŋode kaŋ iwera; Nan, näk waki täŋira mominatä Anutu-ken ba gäkken wakiinik täyak.
18 Levantar-me-ei, e irei ter com meu pai, e dir-lhe-ei: Pai, pequei contra o céu e perante ti;
19 Unita gäk iroŋina yäŋ näwerentawä yäk. Näk jop waki, piä ämaka kubä ude nadäŋ namiŋiri kaŋ ira yäk. Man ude api iweret yäŋ nadäwek.
19 Já não sou digno de ser chamado teu filho; faze-me como um dos teus jornaleiros.
20 Eruk, ude nadäŋpäŋ akumaŋ äneŋi nani-ken kwek.
20 E, levantando-se, foi para seu pai; e, quando ainda estava longe, viu-o seu pai, e se moveu de íntima compaixão e, correndo, lançou-se-lhe ao pescoço e o beijou.
21 Täŋpäŋä nanakitä ŋode iwerek; Nan, näk waki täŋira mominatä Anutu-ken ba gäkken wakiinik täyak yäk. Unita gäk iroŋina yäŋ näwerentawä.
21 E o filho lhe disse: Pai, pequei contra o céu e perante ti, e já não sou digno de ser chamado teu filho.
22 Ude iweränkaŋ nanitä piä ämaniyeta gera yäwek; In tek tägagämän kubä bäräŋeŋ yäpmäŋ päbä täŋ imut! yäk. Ba siworok keri-ken täŋ imiŋpäŋ kuroŋi ärärani peŋ imut! yäk.
22 Mas o pai disse aos seus servos: Trazei depressa a melhor roupa; e vesti-lho, e ponde-lhe um anel na mão, e alparcas nos pés;
23 Ude täŋkaŋ päŋku bulimakau nanaki säkgämän ukeŋopäŋ yäpmäŋkaŋ utpäŋ ijiŋkaŋ naŋpäŋ oretoret täna!
23 E trazei o bezerro cevado, e matai-o; e comamos, e alegremo-nos;
24 Imata, nanakna ŋowä kumbukopäŋ äneŋi äbätak yäk. Paotkukopäŋ äneŋi ahätak. Ude yäweränkaŋ ärawa pähap yäput peŋpäŋ täneŋ.
24 Porque este meu filho estava morto, e reviveu, tinha-se perdido, e foi achado. E começaram a alegrar-se.
25 Ude täŋ irirä nanaki tuäni piäken kuŋareko unitä äyäŋutpeŋ eŋi mäde käda äbäŋkaŋ kap oretoret mämä nadäwek.
25 E o seu filho mais velho estava no campo; e quando veio, e chegou perto de casa, ouviu a música e as danças.
26 Nadäŋpäŋ piä äma kubä yäŋpewän abänkaŋ iwet yabäwek; U ima mämä?
26 E, chamando um dos servos, perguntou-lhe que era aquilo.
27 Yäwänä iwerek; Monäka yotpärareken äneŋi äbätak unita nanjektä yäŋpewän bulimakau nanaki säkgämän ukeŋopäŋ madäŋpäŋ ijikamäŋ yäk.
27 E ele lhe disse: Veio teu irmão; e teu pai matou o bezerro cevado, porque o recebeu são e salvo.
28 Ude iweränä nanaki tuänitä bänepi täŋpän wawäpäŋ eŋi gänaŋ ärokta bitnäwek. Ude täŋirän nanitä yäman äpä eŋi gänaŋ ärokta butewaki terak ehutpäŋ iwet yabäwek.
28 Mas ele se indignou, e não queria entrar.
29 Iwet yabäwänä nanaki tuänitä iwerek; Gäk nadätan? Näk obaŋ jide u piä täŋ gamiŋ yäpmäŋ äbäŋpäŋ manka kubä nämo ut täyat. Täŋkaŋ gäk meme nanaki täpuri kubä nami notnayekät naŋpäŋ oretoret nämo täŋkumäŋ yäk.
29 E saindo o pai, instava com ele. Mas, respondendo ele, disse ao pai: Eis que te sirvo há tantos anos, sem nunca transgredir o teu mandamento, e nunca me deste um cabrito para alegrar-me com os meus amigos;
30 Upäŋkaŋ nanaka monäka gäkŋo moneŋ tuŋum webe jopjop kuŋaranita kudup ureŋ täŋpän kuŋkuŋ! Udewanitä äbäŋirän gäkä yäŋpewi bulimakau nanaki säkgämän kubä utpäŋ ijiŋ imikaŋ yäk.
30 Vindo, porém, este teu filho, que desperdiçou os teus bens com as meretrizes, mataste-lhe o bezerro cevado.
31 Yäwänä nanitä iwerek; Nanakna! Gäk kadäni kadäni näkkät it yäpmäŋ äbäk täkamäk. Imaka kuduptagän itkaŋ uwä nekta biŋam it morekaŋ yäk.
31 E ele lhe disse: Filho, tu sempre estás comigo, e todas as minhas coisas são tuas;
32 Upäŋkaŋ monäkawä kumbukopäŋ äneŋi kodak täyak yäk. Uwä ägwän takinik täŋkukopäŋ äneŋi ahätak. Unita oretoret ŋowä täga täkamäŋ yäk.
32 Mas era justo alegrarmo-nos e folgarmos, porque este teu irmão estava morto, e reviveu; e tinha-se perdido, e achou-se.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Lucas 15, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.