Romanos 7
Biblica® Avoin Elävä uutinen: Uusi testamentti vapaasti kerrottuna (FIN) vs VC
1 Ettekö vielä ymmärrä, että kun ihminen on kuollut, laki ei enää sido häntä?
1 Ignorais, irmãos {falo aos que têm conhecimentos jurídicos}, que a lei só tem domínio sobre o homem durante o tempo que vive?
2 Kun esimerkiksi nainen menee naimisiin, laki sitoo hänet aviomieheen niin kauan kuin tämä elää. Mutta kun mies kuolee, vaimo ei enää ole häneen sidoksissa. Avioliittolaki ei enää koske häntä.
2 Assim, a mulher casada está sujeita ao marido pela lei enquanto ele vive; mas, se o marido morrer, fica desobrigada da lei que a ligava ao marido.
3 Hän voi mennä naimisiin jonkun toisen kanssa, jos tahtoo. Se olisi ollut väärin silloin, kun hänen miehensä vielä eli, mutta nyt se on täysin luvallista, koska aviomies on kuollut.
3 Por isso, enquanto viver o marido, se se tornar mulher de outro homem, será chamada adúltera. Porém, morrendo o marido, fica desligada da lei, de maneira que, sem se tornar adúltera, poderá casar-se com outro homem.
4 Teidän »aviomiehenne», teidän käskijänne, oli aikaisemmin juutalaisten laki. Mutta sitten te kuolitte Kristuksen kanssa ristillä. Nyt ette enää ole »avioliitossa» lain kanssa, eikä sillä ole enää käskyvaltaa teidän elämässänne. Te heräsitte kuolleista Kristuksen kanssa ja olette nyt uusia ihmisiä, Kristuksen omia, niin että voitte tuottaa Jumalalle hyviä hedelmiä eli tehdä hyviä tekoja.
4 Assim, meus irmãos, também vós estais mortos para a lei, pelo sacrifício do corpo de Cristo, para pertencerdes a outrem, àquele que ressuscitou dentre os mortos, a fim de que demos frutos para Deus.
5 Kun vanha minämme vielä hallitsi meitä, pahat halumme saivat meidät tekemään kaikkea sitä, minkä Jumala oli kieltänyt, ja tuottivat kuoleman hedelmiä eli pahoja tekoja.
5 De fato, quando estávamos na carne, as paixões pecaminosas despertadas pela lei operavam em nossos membros, a fim de frutificarmos para a morte.
6 Mutta nyt eivät juutalaisten lait ja tavat enää sido meitä, koska me kuolimme ollessamme niiden alaisuudessa ja vapauduimme niistä. Vasta nyt voimme palvella Jumalaa oikein – ei vanhalla tavalla orjallisesti noudattamalla tiettyjä sääntöjä, vaan Pyhän Hengen johtamina.
6 Agora, mortos para essa lei que nos mantinha sujeitos, dela nos temos libertado, e nosso serviço realiza-se conforme a renovação do Espírito e não mais sob a autoridade envelhecida da letra.
7 Väitänkö siis, että Jumalan lait ovat pahasta? En tietenkään! Ei laki ole syntiä, vaan juuri laki näytti minulle syntini. En olisi koskaan oppinut tuntemaan sydämessäni olevaa syntiä – sinne kätkeytyneitä pahoja haluja – ellei laki olisi sanonut: »Älä himoitse!»
7 Que diremos, então? Que a lei é pecado? De modo algum. Mas eu não conheci o pecado senão pela lei. Porque não teria idéia da concupiscência, se a lei não dissesse: Não cobiçarás {Ex 20,17}.
8 Synti käytti hyväkseen kieltoa herättämällä mielessäni kaikenlaisia vääriä haluja. Vain siinä tapauksessa, ettei olisi lakeja mitä rikkoa, ei myöskään olisi syntiä.
8 Foi o pecado, portanto, que, aproveitando-se da ocasião que lhe foi dada pelo preceito, excitou em mim todas as concupiscências; porque, sem a lei, o pecado estava morto.
9 Kaikki oli minun mielestäni kunnossa niin kauan kuin en ymmärtänyt, mitä laki todella vaati. Mutta kun tajusin, että olin rikkonut Jumalan lakia vastaan, ymmärsin olevani syntinen ja kuolemaan tuomittu.
9 Quando eu estava sem a lei, eu vivia; mas, sobrevindo o preceito, o pecado recobrou vida,
10 Sinänsä hyvä laki, jonka piti osoittaa minulle elämän tietä, tuottikin päinvastoin minulle kuolemantuomion.
10 e eu morri. Assim o mandamento, que me devia dar a vida, conduziu-me à morte.
11 Synti petti minut Jumalan hyvien lakien varjolla ja teki minusta niiden avulla kuolemaan tuomitun.
11 Porque o pecado, aproveitando da ocasião do mandamento, seduziu-me, e por ele me levou à morte.
12 Mutta niin kuin näette, laki itsessään on täysin oikea ja hyvä.
12 Por conseguinte, a lei é santa e o mandamento é santo, e justo, e bom...
13 Kuinka se voi olla mahdollista? Eikö juuri laki tuottanut minulle kuolemantuomion – miten se siis voi olla hyvä? Ei tällä tavoin voi ajatella, vaan synti, joka on peräisin saatanasta, käytti minut tuomitakseen sellaista, mikä itsessään on hyvää. Näette siis, kuinka ovela, hengenvaarallinen ja inhottava synti on käyttäessään Jumalan hyviä lakeja omiin pahoihin tarkoituksiinsa.
13 Então o que é bom tornou-se causa de morte para mim? De certo que não. Foi o pecado que, para se mostrar realmente pecado, acarretou para mim a morte por meio do que é bom, a fim de que, pelo mandamento, o pecado se fizesse excessivamente pecaminoso.
14 Laki on siis hyvä, eikä vika ole siinä. Vika on minussa, sillä olen kovin altis suostumaan synnin palvelijaksi.
14 Sabemos, de fato, que a lei é espiritual, mas eu sou carnal, vendido ao pecado.
15 En ollenkaan ymmärrä itseäni, sillä todella haluan tehdä oikein, mutta en voi. Päinvastoin teen sitä, mitä en halua – sellaista, mitä vihaan.
15 Não entendo, absolutamente, o que faço, pois não faço o que quero; faço o que aborreço.
16 Tiedän aivan hyvin tekeväni väärin. Omatuntoni syyttää minua. Myönnän lain käskyt oikeiksi, vaikka jatkuvasti niitä rikon.
16 E, se faço o que não quero, reconheço que a lei é boa.
17 En voi itselleni mitään: sisimmässäni oleva synti on minua voimakkaampi, ja se saa minut tekemään pahaa.
17 Mas, então, não sou eu que o faço, mas o pecado que em mim habita.
18 Tiedän olevani pohjiani myöten turmeltunut, eikä minussa itsessäni – itsekkäässä vanhassa minässäni – ole mitään hyvää. Vaikka kuinka yritän, en pysty elämään oikein. Tahdon, mutta en voi.
18 Eu sei que em mim, isto é, na minha carne, não habita o bem, porque o querer o bem está em mim, mas não sou capaz de efetuá-lo.
19 Kun haluan tehdä hyvää, siitä ei tule mitään, ja kun yritän olla pahaa tekemättä, sorrun siihen kuitenkin.
19 Não faço o bem que quereria, mas o mal que não quero.
20 Jos siis teen sellaista, mitä en halua, niin vika on siinä, että synti pitää minua vielä talutusnuorassaan.
20 Ora, se faço o que não quero, já não sou eu que faço, mas sim o pecado que em mim habita.
21 Näyttää siis siltä, etten pääse tästä mihinkään: aina kun tahdon tehdä oikein, teen kuitenkin sellaista, mikä on väärin.
21 Encontro, pois, em mim esta lei: quando quero fazer o bem, o que se me depara é o mal.
22 Uusi minäni eläisi mielellään Jumalan tahdon mukaan,
22 Deleito-me na lei de Deus, no íntimo do meu ser.
23 — ausente —
23 Sinto, porém, nos meus membros outra lei, que luta contra a lei do meu espírito e me prende à lei do pecado, que está nos meus membros.
24 — ausente —
24 Homem infeliz que sou! Quem me livrará deste corpo que me acarreta a morte?...
25 — ausente —
25 Graças sejam dadas a Deus por Jesus Cristo, nosso Senhor! Assim, pois, de um lado, pelo meu espírito, sou submisso à lei de Deus; de outro lado, por minha carne, sou escravo da lei do pecado.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Romanos 7, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.