Romanos 7
Biblica® Avoin Elävä uutinen: Uusi testamentti vapaasti kerrottuna (FIN) vs ARA
1 Ettekö vielä ymmärrä, että kun ihminen on kuollut, laki ei enää sido häntä?
1 Porventura, ignorais, irmãos (pois falo aos que conhecem a lei), que a lei tem domínio sobre o homem toda a sua vida?
2 Kun esimerkiksi nainen menee naimisiin, laki sitoo hänet aviomieheen niin kauan kuin tämä elää. Mutta kun mies kuolee, vaimo ei enää ole häneen sidoksissa. Avioliittolaki ei enää koske häntä.
2 Ora, a mulher casada está ligada pela lei ao marido, enquanto ele vive; mas, se o mesmo morrer, desobrigada ficará da lei conjugal.
3 Hän voi mennä naimisiin jonkun toisen kanssa, jos tahtoo. Se olisi ollut väärin silloin, kun hänen miehensä vielä eli, mutta nyt se on täysin luvallista, koska aviomies on kuollut.
3 De sorte que será considerada adúltera se, vivendo ainda o marido, unir-se com outro homem; porém, se morrer o marido, estará livre da lei e não será adúltera se contrair novas núpcias.
4 Teidän »aviomiehenne», teidän käskijänne, oli aikaisemmin juutalaisten laki. Mutta sitten te kuolitte Kristuksen kanssa ristillä. Nyt ette enää ole »avioliitossa» lain kanssa, eikä sillä ole enää käskyvaltaa teidän elämässänne. Te heräsitte kuolleista Kristuksen kanssa ja olette nyt uusia ihmisiä, Kristuksen omia, niin että voitte tuottaa Jumalalle hyviä hedelmiä eli tehdä hyviä tekoja.
4 Assim, meus irmãos, também vós morrestes relativamente à lei, por meio do corpo de Cristo, para pertencerdes a outro, a saber, aquele que ressuscitou dentre os mortos, a fim de que frutifiquemos para Deus.
5 Kun vanha minämme vielä hallitsi meitä, pahat halumme saivat meidät tekemään kaikkea sitä, minkä Jumala oli kieltänyt, ja tuottivat kuoleman hedelmiä eli pahoja tekoja.
5 Porque, quando vivíamos segundo a carne, as paixões pecaminosas postas em realce pela lei operavam em nossos membros, a fim de frutificarem para a morte.
6 Mutta nyt eivät juutalaisten lait ja tavat enää sido meitä, koska me kuolimme ollessamme niiden alaisuudessa ja vapauduimme niistä. Vasta nyt voimme palvella Jumalaa oikein – ei vanhalla tavalla orjallisesti noudattamalla tiettyjä sääntöjä, vaan Pyhän Hengen johtamina.
6 Agora, porém, libertados da lei, estamos mortos para aquilo a que estávamos sujeitos, de modo que servimos em novidade de espírito e não na caducidade da letra.
7 Väitänkö siis, että Jumalan lait ovat pahasta? En tietenkään! Ei laki ole syntiä, vaan juuri laki näytti minulle syntini. En olisi koskaan oppinut tuntemaan sydämessäni olevaa syntiä – sinne kätkeytyneitä pahoja haluja – ellei laki olisi sanonut: »Älä himoitse!»
7 Que diremos, pois? É a lei pecado? De modo nenhum! Mas eu não teria conhecido o pecado, senão por intermédio da lei; pois não teria eu conhecido a cobiça, se a lei não dissera: Não cobiçarás.
8 Synti käytti hyväkseen kieltoa herättämällä mielessäni kaikenlaisia vääriä haluja. Vain siinä tapauksessa, ettei olisi lakeja mitä rikkoa, ei myöskään olisi syntiä.
8 Mas o pecado, tomando ocasião pelo mandamento, despertou em mim toda sorte de concupiscência; porque, sem lei, está morto o pecado.
9 Kaikki oli minun mielestäni kunnossa niin kauan kuin en ymmärtänyt, mitä laki todella vaati. Mutta kun tajusin, että olin rikkonut Jumalan lakia vastaan, ymmärsin olevani syntinen ja kuolemaan tuomittu.
9 Outrora, sem a lei, eu vivia; mas, sobrevindo o preceito, reviveu o pecado, e eu morri.
10 Sinänsä hyvä laki, jonka piti osoittaa minulle elämän tietä, tuottikin päinvastoin minulle kuolemantuomion.
10 E o mandamento que me fora para vida, verifiquei que este mesmo se me tornou para morte.
11 Synti petti minut Jumalan hyvien lakien varjolla ja teki minusta niiden avulla kuolemaan tuomitun.
11 Porque o pecado, prevalecendo-se do mandamento, pelo mesmo mandamento, me enganou e me matou.
12 Mutta niin kuin näette, laki itsessään on täysin oikea ja hyvä.
12 Por conseguinte, a lei é santa; e o mandamento, santo, e justo, e bom.
13 Kuinka se voi olla mahdollista? Eikö juuri laki tuottanut minulle kuolemantuomion – miten se siis voi olla hyvä? Ei tällä tavoin voi ajatella, vaan synti, joka on peräisin saatanasta, käytti minut tuomitakseen sellaista, mikä itsessään on hyvää. Näette siis, kuinka ovela, hengenvaarallinen ja inhottava synti on käyttäessään Jumalan hyviä lakeja omiin pahoihin tarkoituksiinsa.
13 Acaso o bom se me tornou em morte? De modo nenhum! Pelo contrário, o pecado, para revelar-se como pecado, por meio de uma coisa boa, causou-me a morte, a fim de que, pelo mandamento, se mostrasse sobremaneira maligno.
14 Laki on siis hyvä, eikä vika ole siinä. Vika on minussa, sillä olen kovin altis suostumaan synnin palvelijaksi.
14 Porque bem sabemos que a lei é espiritual; eu, todavia, sou carnal, vendido à escravidão do pecado.
15 En ollenkaan ymmärrä itseäni, sillä todella haluan tehdä oikein, mutta en voi. Päinvastoin teen sitä, mitä en halua – sellaista, mitä vihaan.
15 Porque nem mesmo compreendo o meu próprio modo de agir, pois não faço o que prefiro, e sim o que detesto.
16 Tiedän aivan hyvin tekeväni väärin. Omatuntoni syyttää minua. Myönnän lain käskyt oikeiksi, vaikka jatkuvasti niitä rikon.
16 Ora, se faço o que não quero, consinto com a lei, que é boa.
17 En voi itselleni mitään: sisimmässäni oleva synti on minua voimakkaampi, ja se saa minut tekemään pahaa.
17 Neste caso, quem faz isto já não sou eu, mas o pecado que habita em mim.
18 Tiedän olevani pohjiani myöten turmeltunut, eikä minussa itsessäni – itsekkäässä vanhassa minässäni – ole mitään hyvää. Vaikka kuinka yritän, en pysty elämään oikein. Tahdon, mutta en voi.
18 Porque eu sei que em mim, isto é, na minha carne, não habita bem nenhum, pois o querer o bem está em mim; não, porém, o efetuá-lo.
19 Kun haluan tehdä hyvää, siitä ei tule mitään, ja kun yritän olla pahaa tekemättä, sorrun siihen kuitenkin.
19 Porque não faço o bem que prefiro, mas o mal que não quero, esse faço.
20 Jos siis teen sellaista, mitä en halua, niin vika on siinä, että synti pitää minua vielä talutusnuorassaan.
20 Mas, se eu faço o que não quero, já não sou eu quem o faz, e sim o pecado que habita em mim.
21 Näyttää siis siltä, etten pääse tästä mihinkään: aina kun tahdon tehdä oikein, teen kuitenkin sellaista, mikä on väärin.
21 Então, ao querer fazer o bem, encontro a lei de que o mal reside em mim.
22 Uusi minäni eläisi mielellään Jumalan tahdon mukaan,
22 Porque, no tocante ao homem interior, tenho prazer na lei de Deus;
23 — ausente —
23 mas vejo, nos meus membros, outra lei que, guerreando contra a lei da minha mente, me faz prisioneiro da lei do pecado que está nos meus membros.
24 — ausente —
24 Desventurado homem que sou! Quem me livrará do corpo desta morte?
25 — ausente —
25 Graças a Deus por Jesus Cristo, nosso Senhor. De maneira que eu, de mim mesmo, com a mente, sou escravo da lei de Deus, mas, segundo a carne, da lei do pecado.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Romanos 7, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.