Lucas 18
Biblica® Avoin Elävä uutinen: Uusi testamentti vapaasti kerrottuna (FIN) vs NVT
1 Jeesus kertoi eräänä päivänä oppilailleen havainnollisen esimerkin sinnikkäästä rukouksesta. Hän halusi osoittaa, ettei pidä lakata rukoilemasta, ennen kuin vastaus tulee.
1 Jesus contou a seus discípulos uma parábola para mostrar-lhes que deviam orar sempre e nunca desanimar.
2 »Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei kunnioittanut Jumalaa eikä piitannut siitä, mitä ihmiset sanoivat.
2 Disse ele: “Havia numa cidade um juiz que não temia a Deus nem se importava com as pessoas.
3 Muuan köyhä leski tuli vähän väliä hänen luokseen pyytämään oikeudenkäyntiä erästä miestä vastaan, joka oli aiheuttanut hänelle vahinkoa.
3 Uma viúva daquela cidade vinha a ele com frequência e dizia: ‘Faça-me justiça contra meu adversário’.
4 — ausente —
4 Por algum tempo, o juiz não lhe deu atenção, mas, por fim, disse a si mesmo: ‘Não temo a Deus e não me importo com as pessoas,
5 — ausente —
5 mas essa viúva está me irritando. Vou lhe fazer justiça, pois assim deixará de me importunar’”.
6 Jeesus jatkoi: »Jos kova tuomarikin on taivutettavissa,
6 Então o Senhor disse: “Aprendam uma lição com o juiz injusto.
7 — ausente —
7 Acaso Deus não fará justiça a seus escolhidos que clamam a ele dia e noite? Continuará a adiar sua resposta?
8 — ausente —
8 Eu afirmo que ele lhes fará justiça, e rápido! Mas, quando o Filho do Homem voltar, quantas pessoas com fé ele encontrará na terra?”.
9 Sitten Jeesus kertoi tällaisen vertauksen niille, jotka ylpeilivät omasta hyvyydestään ja halveksivat muita ihmisiä:
9 Em seguida, Jesus contou a seguinte parábola àqueles que confiavam em sua própria justiça e desprezavam os demais:
10 »Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli ylpeä fariseus, joka piti itseään hyvänä ihmisenä, ja toinen halveksittu veronkantaja.
10 “Dois homens foram ao templo orar. Um deles era fariseu, e o outro, cobrador de impostos.
11 Fariseus rukoili näin: ’Kiitos, Jumala, etten olen syntinen niin kuin muut, esimerkiksi tuo veronkantaja. En petä koskaan ketään, en tee aviorikosta,
11 O fariseu, em pé, fazia esta oração: ‘Eu te agradeço, Deus, porque não sou como as demais pessoas: desonestas, pecadoras, adúlteras. E, com certeza, não sou como aquele cobrador de impostos.
12 paastoan kaksi päivää viikossa ja annan Jumalalle kymmenesosan tuloistani.’
12 Jejuo duas vezes por semana e dou o dízimo de tudo que ganho’.
13 Veronkantaja sen sijaan seisoi temppelin perällä uskaltamatta edes katsoa ylöspäin rukoillessaan. Hän löi murheissaan rintaansa ja pyysi: ’Jumala, olen syntinen ja pyydän armoa!’
13 “Mas o cobrador de impostos ficou a distância e não tinha coragem nem de levantar os olhos para o céu enquanto orava. Em vez disso, batia no peito e dizia: ‘Deus, tem misericórdia de mim, pois sou pecador’.
14 Vakuutan teille, että tämä syntinen palasi kotiinsa anteeksi saaneena eikä suinkaan se fariseus. Ylpeä alennetaan, mutta nöyrä ylennetään.»
14 Eu lhes digo que foi o cobrador de impostos, e não o fariseu, quem voltou para casa justificado diante de Deus. Pois aqueles que se exaltam serão humilhados, e aqueles que se humilham serão exaltados”.
15 Äidit toivat eräänä päivänä pieniä lapsiaan Jeesuksen luo pyytäen, että tämä koskettaisi heitä ja siunaisi heidät. Oppilaat hätistelivät heidät kuitenkin pois.
15 Certo dia, trouxeram crianças para que Jesus pusesse as mãos sobre elas. Ao ver isso, os discípulos repreenderam aqueles que as traziam.
16 — ausente —
16 Jesus, porém, chamou as crianças para junto de si e disse aos discípulos: “Deixem que as crianças venham a mim. Não as impeçam, pois o reino de Deus pertence aos que são como elas.
17 — ausente —
17 Eu lhes digo a verdade: quem não receber o reino de Deus como uma criança de modo algum entrará nele”.
18 Eräs juutalaisten uskonnollinen johtaja kysyi Jeesukselta: »Hyvä opettaja, mitä minun on tehtävä, että pääsisin taivaaseen?»
18 Certa vez, um homem de alta posição perguntou a Jesus: “Bom mestre, que devo fazer para herdar a vida eterna?”.
19 Jeesus kysyi takaisin: »Miksi sanoit minua hyväksi? Vain Jumala on todella hyvä.
19 “Por que você me chama de bom?”, perguntou Jesus. “Apenas Deus é verdadeiramente bom.
20 Mutta mitä kysymykseesi tulee, tunnet kai kymmenen käskyä? Älä tee aviorikosta, älä tapa, älä varasta, älä valehtele, kunnioita vanhempiasi ja niin edelleen.»
20 Você conhece os mandamentos: ‘Não cometa adultério. Não mate. Não roube. Não dê falso testemunho. Honre seu pai e sua mãe’.”
21 Mies vastasi: »Olen pikkulapsesta asti elänyt näiden lakien mukaan.»
21 O homem respondeu: “Tenho obedecido a todos esses mandamentos desde a juventude”.
22 »Sinulta puuttuu vain yksi asia», Jeesus sanoi silloin. »Myy kaikki, mitä omistat, anna rahat köyhille ja lähde seuraamaan minua. Silloin sinulla on aarre taivaassa.»
22 Quando Jesus ouviu sua resposta, disse: “Ainda há uma coisa que você não fez. Venda todos os seus bens e dê o dinheiro aos pobres. Então você terá um tesouro no céu. Depois, venha e siga-me”.
23 Kuullessaan tämän mies lähti pois alakuloisena, sillä hän oli hyvin rikas.
23 Ao ouvir essas palavras, o homem se entristeceu, pois era muito rico.
24 Jeesus katseli hänen menoaan ja sanoi oppilailleen: »Rikkaan on tosiaan vaikea päästä Jumalan valtakuntaan.
24 Ao ver a tristeza daquele homem, Jesus disse: “Como é difícil os ricos entrarem no reino de Deus!
25 Kamelinkin on helpompi mennä neulansilmän läpi.»
25 Na verdade, é mais fácil um camelo passar pelo buraco de uma agulha que um rico entrar no reino de Deus”.
26 Kuulijat ihmettelivät: »Jos se on niin vaikeaa, kuinka kukaan voi pelastua?»
26 Aqueles que o ouviram disseram: “Então quem pode ser salvo?”.
27 Hän vastasi: »Jumalalle on mahdollista se, mikä ihmiselle on mahdotonta.»
27 Jesus respondeu: “O que é impossível para as pessoas é possível para Deus”.
28 Pietari muistutti: »Me olemme lähteneet kodeistamme ja seuranneet sinua.»
28 Pedro disse: “Deixamos nossos lares para segui-lo”.
29 »Niin olette», Jeesus vastasi. »Jokainen, joka tekee samalla tavoin – luopuu kodistaan, vaimosta, veljistä, vanhemmista tai lapsista Jumalan valtakunnan tähden –
29 Jesus respondeu: “Eu lhes garanto que todos que deixaram casa, esposa, irmãos, pais ou filhos por causa do reino de Deus
30 saa jo nyt moninkertaisen korvauksen ja uudessa maailmassa ikuisen elämän.»
30 receberão neste mundo uma recompensa muitas vezes maior e, no mundo futuro, terão a vida eterna”.
31 Jeesus kutsui kaksitoista oppilastaan luokseen ja sanoi heille: »Kun nyt menemme Jerusalemiin, siellä toteutuvat kaikki minua koskevat entisajan profeettojen ennustukset.
31 Jesus chamou os Doze à parte e disse: “Estamos subindo para Jerusalém, onde tudo que foi escrito pelos profetas a respeito do Filho do Homem se cumprirá.
32 Joudun pakanoiden käsiin ja he pilkkaavat minua, sylkevät päälleni ja kohtelevat minua häpeällisesti.
32 Ele será entregue aos gentios, e zombarão dele, o insultarão e cuspirão nele.
33 He ruoskivat minua ja viimein surmaavat minut, mutta kolmantena päivänä nousen kuolleista.»
33 Eles o açoitarão e o matarão, mas no terceiro dia ele ressuscitará”.
34 He eivät ollenkaan ymmärtäneet hänen puhettaan. Tuntui, kuin hän olisi esittänyt arvoituksia.
34 Os discípulos, porém, não entenderam. O significado dessas palavras lhes estava oculto, e não sabiam do que ele falava.
35 Heidän tullessaan Jerikon lähelle istui tien laidassa sokea mies kerjäämässä ohikulkijoilta.
35 Quando Jesus se aproximava de Jericó, havia um mendigo cego sentado à beira do caminho.
36 Kun mies kuuli äänestä, että liikkeellä oli suuri väkijoukko, hän kysyi, mitä oli tekeillä.
36 Ao ouvir o barulho da multidão que passava, perguntou o que estava acontecendo.
37 Hän sai kuulla, että Jeesus Nasaretilainen oli menossa ohi.
37 Disseram-lhe que Jesus de Nazaré estava passando por ali.
38 Silloin hän alkoi huutaa: »Jeesus, Daavidin Poika, auta minua!»
38 Então começou a gritar: “Jesus, Filho de Davi, tenha misericórdia de mim!”.
39 Jeesuksen edellä kulkevat ihmiset yrittivät vaientaa sokean, mutta tämä huusi entistä kovempaa: »Daavidin Poika, auta minua!»
39 Os que estavam mais à frente o repreendiam e ordenavam que se calasse. Mas ele gritava ainda mais alto: “Filho de Davi, tenha misericórdia de mim!”.
40 Jeesus pysähtyi tullessaan miehen kohdalle. »Tuokaa sokea tänne», hän pyysi.
40 Então Jesus parou e ordenou que lhe trouxessem o homem. Quando ele se aproximou, Jesus lhe perguntou:
41 Sitten hän kysyi mieheltä: »Mitä haluat?»
41 “O que você quer que eu lhe faça?”. “Senhor, eu quero ver!”, respondeu o homem.
42 Jeesus sanoi: »Hyvä on, nyt voit nähdä! uskosi on parantanut sinut.»
42 E Jesus disse: “Receba a visão! Sua fé o curou”.
43 Mies sai heti näkönsä ja lähti kulkemaan Jeesuksen jäljessä. Koko ajan hän kiitti Jumalaa. Myös kaikki tapahtuman todistajat ylistivät Jumalaa.
43 No mesmo instante, o homem passou a enxergar, e seguia Jesus, louvando a Deus. E todos que presenciaram isso também louvavam a Deus.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Lucas 18, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.