Lucas 18
Biblica® Avoin Elävä uutinen: Uusi testamentti vapaasti kerrottuna (FIN) vs ARA
1 Jeesus kertoi eräänä päivänä oppilailleen havainnollisen esimerkin sinnikkäästä rukouksesta. Hän halusi osoittaa, ettei pidä lakata rukoilemasta, ennen kuin vastaus tulee.
1 Disse-lhes Jesus uma parábola sobre o dever de orar sempre e nunca esmorecer:
2 »Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei kunnioittanut Jumalaa eikä piitannut siitä, mitä ihmiset sanoivat.
2 Havia em certa cidade um juiz que não temia a Deus, nem respeitava homem algum.
3 Muuan köyhä leski tuli vähän väliä hänen luokseen pyytämään oikeudenkäyntiä erästä miestä vastaan, joka oli aiheuttanut hänelle vahinkoa.
3 Havia também, naquela mesma cidade, uma viúva que vinha ter com ele, dizendo: Julga a minha causa contra o meu adversário.
4 — ausente —
4 Ele, por algum tempo, não a quis atender; mas, depois, disse consigo: Bem que eu não temo a Deus, nem respeito a homem algum;
5 — ausente —
5 todavia, como esta viúva me importuna, julgarei a sua causa, para não suceder que, por fim, venha a molestar-me.
6 Jeesus jatkoi: »Jos kova tuomarikin on taivutettavissa,
6 Então, disse o Senhor: Considerai no que diz este juiz iníquo.
7 — ausente —
7 Não fará Deus justiça aos seus escolhidos, que a ele clamam dia e noite, embora pareça demorado em defendê-los?
8 — ausente —
8 Digo-vos que, depressa, lhes fará justiça. Contudo, quando vier o Filho do Homem, achará, porventura, fé na terra?
9 Sitten Jeesus kertoi tällaisen vertauksen niille, jotka ylpeilivät omasta hyvyydestään ja halveksivat muita ihmisiä:
9 Propôs também esta parábola a alguns que confiavam em si mesmos, por se considerarem justos, e desprezavam os outros:
10 »Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli ylpeä fariseus, joka piti itseään hyvänä ihmisenä, ja toinen halveksittu veronkantaja.
10 Dois homens subiram ao templo com o propósito de orar: um, fariseu, e o outro, publicano.
11 Fariseus rukoili näin: ’Kiitos, Jumala, etten olen syntinen niin kuin muut, esimerkiksi tuo veronkantaja. En petä koskaan ketään, en tee aviorikosta,
11 O fariseu, posto em pé, orava de si para si mesmo, desta forma: Ó Deus, graças te dou porque não sou como os demais homens, roubadores, injustos e adúlteros, nem ainda como este publicano;
12 paastoan kaksi päivää viikossa ja annan Jumalalle kymmenesosan tuloistani.’
12 jejuo duas vezes por semana e dou o dízimo de tudo quanto ganho.
13 Veronkantaja sen sijaan seisoi temppelin perällä uskaltamatta edes katsoa ylöspäin rukoillessaan. Hän löi murheissaan rintaansa ja pyysi: ’Jumala, olen syntinen ja pyydän armoa!’
13 O publicano, estando em pé, longe, não ousava nem ainda levantar os olhos ao céu, mas batia no peito, dizendo: Ó Deus, sê propício a mim, pecador!
14 Vakuutan teille, että tämä syntinen palasi kotiinsa anteeksi saaneena eikä suinkaan se fariseus. Ylpeä alennetaan, mutta nöyrä ylennetään.»
14 Digo-vos que este desceu justificado para sua casa, e não aquele; porque todo o que se exalta será humilhado; mas o que se humilha será exaltado.
15 Äidit toivat eräänä päivänä pieniä lapsiaan Jeesuksen luo pyytäen, että tämä koskettaisi heitä ja siunaisi heidät. Oppilaat hätistelivät heidät kuitenkin pois.
15 Traziam-lhe também as crianças, para que as tocasse; e os discípulos, vendo, os repreendiam.
16 — ausente —
16 Jesus, porém, chamando-as para junto de si, ordenou: Deixai vir a mim os pequeninos e não os embaraceis, porque dos tais é o reino de Deus.
17 — ausente —
17 Em verdade vos digo: Quem não receber o reino de Deus como uma criança de maneira alguma entrará nele.
18 Eräs juutalaisten uskonnollinen johtaja kysyi Jeesukselta: »Hyvä opettaja, mitä minun on tehtävä, että pääsisin taivaaseen?»
18 Certo homem de posição perguntou-lhe: Bom Mestre, que farei para herdar a vida eterna?
19 Jeesus kysyi takaisin: »Miksi sanoit minua hyväksi? Vain Jumala on todella hyvä.
19 Respondeu-lhe Jesus: Por que me chamas bom? Ninguém é bom, senão um, que é Deus.
20 Mutta mitä kysymykseesi tulee, tunnet kai kymmenen käskyä? Älä tee aviorikosta, älä tapa, älä varasta, älä valehtele, kunnioita vanhempiasi ja niin edelleen.»
20 Sabes os mandamentos: Não adulterarás , não matarás , não furtarás , não dirás falso testemunho , honra a teu pai e a tua mãe.
21 Mies vastasi: »Olen pikkulapsesta asti elänyt näiden lakien mukaan.»
21 Replicou ele: Tudo isso tenho observado desde a minha juventude.
22 »Sinulta puuttuu vain yksi asia», Jeesus sanoi silloin. »Myy kaikki, mitä omistat, anna rahat köyhille ja lähde seuraamaan minua. Silloin sinulla on aarre taivaassa.»
22 Ouvindo-o Jesus, disse-lhe: Uma coisa ainda te falta: vende tudo o que tens, dá-o aos pobres e terás um tesouro nos céus; depois, vem e segue-me.
23 Kuullessaan tämän mies lähti pois alakuloisena, sillä hän oli hyvin rikas.
23 Mas, ouvindo ele estas palavras, ficou muito triste, porque era riquíssimo.
24 Jeesus katseli hänen menoaan ja sanoi oppilailleen: »Rikkaan on tosiaan vaikea päästä Jumalan valtakuntaan.
24 E Jesus, vendo-o assim triste, disse: Quão dificilmente entrarão no reino de Deus os que têm riquezas!
25 Kamelinkin on helpompi mennä neulansilmän läpi.»
25 Porque é mais fácil passar um camelo pelo fundo de uma agulha do que entrar um rico no reino de Deus.
26 Kuulijat ihmettelivät: »Jos se on niin vaikeaa, kuinka kukaan voi pelastua?»
26 E os que ouviram disseram: Sendo assim, quem pode ser salvo?
27 Hän vastasi: »Jumalalle on mahdollista se, mikä ihmiselle on mahdotonta.»
27 Mas ele respondeu: Os impossíveis dos homens são possíveis para Deus.
28 Pietari muistutti: »Me olemme lähteneet kodeistamme ja seuranneet sinua.»
28 E disse Pedro: Eis que nós deixamos nossa casa e te seguimos.
29 »Niin olette», Jeesus vastasi. »Jokainen, joka tekee samalla tavoin – luopuu kodistaan, vaimosta, veljistä, vanhemmista tai lapsista Jumalan valtakunnan tähden –
29 Respondeu-lhes Jesus: Em verdade vos digo que ninguém há que tenha deixado casa, ou mulher, ou irmãos, ou pais, ou filhos, por causa do reino de Deus,
30 saa jo nyt moninkertaisen korvauksen ja uudessa maailmassa ikuisen elämän.»
30 que não receba, no presente, muitas vezes mais e, no mundo por vir, a vida eterna.
31 Jeesus kutsui kaksitoista oppilastaan luokseen ja sanoi heille: »Kun nyt menemme Jerusalemiin, siellä toteutuvat kaikki minua koskevat entisajan profeettojen ennustukset.
31 Tomando consigo os doze, disse-lhes Jesus: Eis que subimos para Jerusalém, e vai cumprir-se ali tudo quanto está escrito por intermédio dos profetas, no tocante ao Filho do Homem;
32 Joudun pakanoiden käsiin ja he pilkkaavat minua, sylkevät päälleni ja kohtelevat minua häpeällisesti.
32 pois será ele entregue aos gentios, escarnecido, ultrajado e cuspido;
33 He ruoskivat minua ja viimein surmaavat minut, mutta kolmantena päivänä nousen kuolleista.»
33 e, depois de o açoitarem, tirar-lhe-ão a vida; mas, ao terceiro dia, ressuscitará.
34 He eivät ollenkaan ymmärtäneet hänen puhettaan. Tuntui, kuin hän olisi esittänyt arvoituksia.
34 Eles, porém, nada compreenderam acerca destas coisas; e o sentido destas palavras era-lhes encoberto, de sorte que não percebiam o que ele dizia.
35 Heidän tullessaan Jerikon lähelle istui tien laidassa sokea mies kerjäämässä ohikulkijoilta.
35 Aconteceu que, ao aproximar-se ele de Jericó, estava um cego assentado à beira do caminho, pedindo esmolas.
36 Kun mies kuuli äänestä, että liikkeellä oli suuri väkijoukko, hän kysyi, mitä oli tekeillä.
36 E, ouvindo o tropel da multidão que passava, perguntou o que era aquilo.
37 Hän sai kuulla, että Jeesus Nasaretilainen oli menossa ohi.
37 Anunciaram-lhe que passava Jesus, o Nazareno.
38 Silloin hän alkoi huutaa: »Jeesus, Daavidin Poika, auta minua!»
38 Então, ele clamou: Jesus, Filho de Davi, tem compaixão de mim!
39 Jeesuksen edellä kulkevat ihmiset yrittivät vaientaa sokean, mutta tämä huusi entistä kovempaa: »Daavidin Poika, auta minua!»
39 E os que iam na frente o repreendiam para que se calasse; ele, porém, cada vez gritava mais: Filho de Davi, tem misericórdia de mim!
40 Jeesus pysähtyi tullessaan miehen kohdalle. »Tuokaa sokea tänne», hän pyysi.
40 Então, parou Jesus e mandou que lho trouxessem. E, tendo ele chegado, perguntou-lhe:
41 Sitten hän kysyi mieheltä: »Mitä haluat?»
41 Que queres que eu te faça? Respondeu ele: Senhor, que eu torne a ver.
42 Jeesus sanoi: »Hyvä on, nyt voit nähdä! uskosi on parantanut sinut.»
42 Então, Jesus lhe disse: Recupera a tua vista; a tua fé te salvou.
43 Mies sai heti näkönsä ja lähti kulkemaan Jeesuksen jäljessä. Koko ajan hän kiitti Jumalaa. Myös kaikki tapahtuman todistajat ylistivät Jumalaa.
43 Imediatamente, tornou a ver e seguia-o glorificando a Deus. Também todo o povo, vendo isto, dava louvores a Deus.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Lucas 18, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.