2 Coríntios 12
Biblica® Avoin Elävä uutinen: Uusi testamentti vapaasti kerrottuna (FIN) vs VC
1 On mieletöntä kehuskella tällä tavalla, mutta jatkan vielä. Kerron näyistä ja ilmestyksistä, joita Herra on minulle antanut.
1 Importa que me glorie? Na verdade, não convém! Passarei, entretanto, às visões e revelações do Senhor.
2 — ausente —
2 Conheço um homem em Cristo que há catorze anos foi arrebatado até o terceiro céu. Se foi no corpo, não sei. Se fora do corpo, também não sei; Deus o sabe.
3 — ausente —
3 E sei que esse homem - se no corpo ou se fora do corpo, não sei; Deus o sabe -
4 ja kuulin niin hämmästyttäviä asioita, etten mitenkään pysty niitä sanoin kuvailemaan, enkä sitä paitsi saisikaan kertoa niistä muille.
4 foi arrebatado ao paraíso e lá ouviu palavras inefáveis, que não é permitido a um homem repetir.
5 Tuosta kokemuksestani voisin olla ylpeä, mutta en ole. Haluan ylpeillä vain siitä, miten heikko olen ja kuinka suuri Jumala käyttää kunniakseen tällaista heikkoa ihmistä.
5 Desse homem eu me gloriarei, mas de mim mesmo não me gloriarei, a não ser das minhas fraquezas.
6 Minulla olisi paljon syytä olla ylpeä, se on totta, mutta en halua, että kukaan pitää minua sen erinomaisempana kuin itse näkee ja kuulee elämästäni ja sanomastani.
6 Pois, ainda que me quisesse gloriar, não seria insensato, porque diria a verdade. Mas abstenho-me, para que ninguém me tenha em conta de mais do que vê em mim ou ouve dizer de mim.
7 Koska minulla on ollut hyvin erikoisia kokemuksia, olin vaarassa tulla niistä ylpeäksi. Sen vuoksi Jumala antoi ruumiiseeni vian, joka vaivaa minua kuin terävä piikki. Se on kuin saatanan lähettiläs, tuskallinen ja ahdistava, mutta sen tarkoituksena on estää minua ylpistymästä.
7 Demais, para que a grandeza das revelações não me levasse ao orgulho, foi-me dado um espinho na carne, um anjo de Satanás para me esbofetear e me livrar do perigo da vaidade.
8 Olen kolme kertaa pyytänyt Jumalaa vapauttamaan minut siitä.
8 Três vezes roguei ao Senhor que o apartasse de mim.
9 Joka kerta hän on sanonut: »Sitä en tee, mutta olen kanssasi, ja se riittää sinulle. Minun voimani tulee parhaiten näkyviin heikoissa ihmisissä.» Siksi puhun nyt mielelläni heikkoudestani. On hyvä, että elämäni on osoituksena Kristuksen voimasta eikä omastani.
9 Mas ele me disse: Basta-te minha graça, porque é na fraqueza que se revela totalmente a minha força. Portanto, prefiro gloriar-me das minhas fraquezas, para que habite em mim a força de Cristo.
10 Koska tiedän, että tämä kaikki on tarpeen Kristuksen työssä, olen suorastaan iloinen piikistäni. Minua loukataan ja vainotaan, joudun monenlaisiin vastoinkäymisiin, mutta juuri silloin, kun olen heikko, olenkin voimakas. Mitä vähemmän voin turvautua omiin voimiini, sitä riippuvaisempi olen Kristuksesta.
10 Eis por que sinto alegria nas fraquezas, nas afrontas, nas necessidades, nas perseguições, no profundo desgosto sofrido por amor de Cristo. Porque quando me sinto fraco, então é que sou forte.
11 Olette nyt saaneet minut sortumaan tällaiseen mielettömään itseni kehumiseen. Oikeastaan teidän asianne olisi ollut kirjoittaa minusta suosituskirje, ettei minun itseni olisi tarvinnut sitä tehdä. En ole minkään arvoinen, mutta ei myöskään noissa teidän ihailemissanne miehissä ole mitään sen kummempaa kuin minussakaan.
11 Tenho-me tornado insensato! Vós a isso me obrigastes. Vós é que deveríeis fazer o meu elogio, visto que em nada fui inferior a esses eminentes apóstolos, se bem que nada sou.
12 Kun olin siellä, kävi varmaan selväksi, että todella olen apostoli, jonka Jumala on lähettänyt teidän luoksenne: osoitin sen kärsivällisesti monilla ihmeteoilla.
12 Os sinais distintivos do verdadeiro apóstolo se realizaram em vosso meio através de uma paciência a toda prova, de sinais, prodígios e milagres.
13 Ainoa, missä jäitte muita seurakuntia vähemmälle, oli se, että teiltä en pyytänyt ruokaa enkä majoitusta. Annattehan tämän vääryyden anteeksi!
13 Em que fostes inferiores às outras igrejas, senão no fato de que a vós não vos fui pesado? Relevai-me esta injúria!...
14 Olen nyt kolmatta kertaa tulossa teitä tapaamaan. Teidän ei tarvitse maksaa kustannuksia, sillä en halua rahojanne vaan teidät itsenne. Olettehan lapsiani. Pienet lapset eivät maksa isänsä ja äitinsä ruokaa vaan päinvastoin: vanhemmat huolehtivat lastensa ruuasta.
14 Eis que estou pronto a ir ter convosco pela terceira vez. Não vos serei oneroso, porque não busco os vossos bens, mas sim a vós mesmos. Com efeito, não são os filhos que devem entesourar para os pais, mas os pais para os filhos.
15 Annan mielelläni kaikkeni teidän ikuisen elämänne hyväksi, vaikka tuntuukin siltä, että mitä enemmän teitä rakastan, sitä vähemmän saan vastarakkautta.
15 De mui boa vontade darei o que é meu, e me darei a mim mesmo pelas vossas almas, ainda que, amando-vos mais, seja menos amado por vós.
16 Jotkut teistä sanovat: »Näennäisesti hänen käyntinsä ovat meille ilmaisia, mutta hän on ovela. Kyllä hän tavalla tai toisella ottaa omansa pois.»
16 Mas seja! Não vos fui pesado. Como, porém, sou esperto, apanhei-vos pela astúcia...
17 Kuinka niin? Yrittikö joku niistä miehistä, jotka lähetin sinne, hyötyä teidän kustannuksellanne?
17 Acaso tirei proveito de vós por meio de algum daqueles que vos enviei?
18 Kun Tiitus ja se toinen uskova mies olivat luonanne, pyrkivätkö he jotenkin hyötymään teistä? Varmasti eivät. Tiituksella ja minulla on sama Pyhä Henki ja toimimme samalla tavalla.
18 Roguei a Tito, e com ele enviei um irmão que conheceis. Por acaso tirou Tito de vós alguma coisa? Não andamos nós com o mesmo espírito, sobre as mesmas pegadas?
19 Luulette varmaan, että yritän koko ajan puhdistautua teidän silmissänne. Siitä ei ole kysymys. Vakuutan teille – ja Jumala kuulee sanani – että tarkoitukseni on, rakkaat ystävät, pelkästään auttaa uskoanne kasvamaan.
19 Já há muito pensais que nos justificamos diante de vós. Perante Deus, em Cristo, é que nós falamos; mas tudo isto, meus caríssimos, para vossa edificação.
20 Pelkään, että kun tulen sinne, te ette olekaan sellaisia kuin toivon ja että minun on oltava erilainen kuin te toivotte. Pelkään, että te riitelette, kadehditte toisianne, kannatte kaunaa, ylpeilette, puhutte pahaa toisistanne ja että omahyväisyys hajottaa joukkonne.
20 Temo que, quando for, não vos ache quais eu quisera, e que vós me acheis qual não quereríeis. Receio encontrar entre vós contendas, invejas, rixas, dissensões, calúnias, murmurações, arrogâncias e desordens.
21 Niin, pelkään, että Jumala nöyryyttää minua siellä. Saan taas murhetta nähdessäni, että monet teistä ovat tehneet kaikenlaista pahaa, eikä se heitä edes millään tavoin huoleta. Minua surettaa teidän siveetön elämänne.
21 Receio que à minha chegada entre vós Deus me humilhe ainda a vosso respeito; e tenha de chorar por muitos daqueles que pecaram e não fizeram penitência da impureza, fornicação e dissolução que cometeram.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar 2 Coríntios 12, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.