Neemias 9
FinSTLK2017: Pyhä Raamattu (STLK 2017) (SM_FINSTLK2017) vs ARA
ARA Almeida Revista e Atualizada 1993
1 Saman kuun kahdentenakymmenentenä neljäntenä päivänä israelilaiset kokoontuivat paastoten säkit yllään ja multaa pään päällä.
1 No dia vinte e quatro deste mês, se ajuntaram os filhos de Israel com jejum e pano de saco e traziam terra sobre si.
2 Israelin heimo eristäytyi kaikista muukalaisista, astui esiin ja tunnusti syntinsä ja isiensä rikkomiset.
2 Os da linhagem de Israel se apartaram de todos os estranhos, puseram-se em pé e fizeram confissão dos seus pecados e das iniquidades de seus pais.
3 He nousivat seisomaan, kukin paikallaan, ja heille luettiin Herran, heidän Jumalansa, lain kirjaa neljännes päivää. Toisen neljänneksen aikana he tunnustivat syntinsä ja kumartaen rukoilivat Herraa, Jumalaansa.
3 Levantando-se no seu lugar, leram no Livro da Lei do Senhor , seu Deus, uma quarta parte do dia; em outra quarta parte dele fizeram confissão e adoraram o Senhor , seu Deus.
4 Jeesua, Baani, Kadmiel, Sebanja, Bunni, Seerebja, Baani ja Kenani nousivat leeviläisten korokkeelle ja huusivat suurella äänellä Herraa, Jumalaansa.
4 Jesua, Bani, Cadmiel, Sebanias, Buni, Serebias, Bani e Quenani se puseram em pé no estrado dos levitas e clamaram em alta voz ao Senhor , seu Deus.
5 Leeviläiset Jeesua, Kadmiel, Baani, Hasabneja, Seerebja, Hoodia, Sebanja ja Petahja sanoivat: "Nouskaa ja kiittäkää Herraa, Jumalaanne, iankaikkisesta iankaikkiseen. Kiitettäköön sinun kunniakasta nimeäsi, joka on korotettu yli kaiken kiitoksen ja ylistyksen.
5 Os levitas Jesua, Cadmiel, Bani, Hasabneias, Serebias, Hodias, Sebanias e Petaías disseram: Levantai-vos, bendizei ao Senhor , vosso Deus, de eternidade em eternidade. Então, se disse: Bendito seja o nome da tua glória, que ultrapassa todo bendizer e louvor.
6 Sinä yksin olet Herra. Sinä olet tehnyt taivaat ja taivasten taivaat kaikkine joukkoineen, maan ja kaikki, mitä siinä on, meret ja kaikki, mitä niissä on. Sinä annat elämän niille kaikille, ja taivaan joukot kumartavat sinua.
6 Só tu és Senhor , tu fizeste o céu, o céu dos céus e todo o seu exército, a terra e tudo quanto nela há, os mares e tudo quanto há neles; e tu os preservas a todos com vida, e o exército dos céus te adora.
7 Sinä olet Herra Jumala, joka valitsit Abramin ja veit hänet pois Kaldean Uurista ja annoit hänelle nimen Aabraham.
7 Tu és o Senhor , o Deus que elegeste Abrão, e o tiraste de Ur dos caldeus, e lhe puseste por nome Abraão.
8 Havaitsit hänen sydämensä uskolliseksi itseäsi kohtaan, ja teit hänen kanssaan liiton antaaksesi hänen jälkeläisilleen kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, perissiläisten, jebusilaisten ja girgasilaisten maan. Olet täyttänyt sanasi, sillä sinä olet vanhurskas.
8 Achaste o seu coração fiel perante ti e com ele fizeste aliança, para dares à sua descendência a terra dos cananeus, dos heteus, dos amorreus, dos ferezeus, dos jebuseus e dos girgaseus; e cumpriste as tuas promessas, porquanto és justo.
9 Näit isiemme kurjuuden Egyptissä ja kuulit heidän huutonsa Kaislameren rannalla.
9 Viste a aflição de nossos pais no Egito, e lhes ouviste o clamor junto ao mar Vermelho.
10 Teit tunnustekoja ja ihmeitä rangaisten faraota ja kaikkia hänen palvelijoitaan ja kaikkea hänen maansa kansaa. Sillä tiesit näiden kohdelleen heitä ylimielisesti, ja teit itsellesi nimen, niin kuin se tänäkin päivänä on.
10 Fizeste sinais e milagres contra Faraó e seus servos e contra todo o povo da sua terra, porque soubeste que os trataram com soberba; e, assim, adquiriste renome, como hoje se vê.
11 Meren halkaisit heidän edessään kahtia, niin että he kulkivat kuivaa myöten meren poikki. Heidän takaa-ajajansa sinä syöksit syvyyteen, niin kuin kiven valtaviin vesiin.
11 Dividiste o mar perante eles, de maneira que o atravessaram em seco; lançaste os seus perseguidores nas profundezas, como uma pedra nas águas impetuosas.
12 Sinä johdatit heitä päivällä pilvenpatsaasta ja yöllä tulenpatsaasta valaisten heille tien, jota heidän oli kuljettava.
12 Guiaste-os, de dia, por uma coluna de nuvem e, de noite, por uma coluna de fogo, para lhes alumiar o caminho por onde haviam de ir.
13 Sinä astuit alas Siinain vuorelle ja puhuit heille taivaasta ja annoit heille oikeat tuomiot ja totuuden mukaiset lait, hyvät säädökset ja käskyt.
13 Desceste sobre o monte Sinai, do céu falaste com eles e lhes deste juízos retos, leis verdadeiras, estatutos e mandamentos bons.
14 Ilmoitit heille pyhän sapattisi ja annoit heille käskyt, säädökset ja lain palvelijasi Mooseksen kautta.
14 O teu santo sábado lhes fizeste conhecer; preceitos, estatutos e lei, por intermédio de Moisés, teu servo, lhes mandaste.
15 Annoit heille leipää taivaasta heidän nälkäänsä, ja hankit heille vettä kalliosta heidän janoonsa. Sinä käskit heidän mennä ottamaan omakseen maan, jonka olit kättä kohottaen luvannut heille antaa.
15 Pão dos céus lhes deste na sua fome e água da rocha lhes fizeste brotar na sua sede; e lhes disseste que entrassem para possuírem a terra que, com mão levantada, lhes juraste dar.
16 Mutta he, isämme, olivat ylimielisiä. He olivat niskureita eivätkä totelleet käskyjäsi.
16 Porém eles, nossos pais, se houveram soberbamente, e endureceram a sua cerviz, e não deram ouvidos aos teus mandamentos.
17 He eivät tahtoneet totella eivätkä muistaneet ihmetekoja, jotka olit heille tehnyt, vaan olivat niskureita ja valitsivat uppiniskaisuudessaan johtajan palatakseen takaisin orjuuteensa. Mutta sinä olet anteeksiantava Jumala, armahtava ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa: sinä et heitä hylännyt.
17 Recusaram ouvir-te e não se lembraram das tuas maravilhas, que lhes fizeste; endureceram a sua cerviz e na sua rebelião levantaram um chefe, com o propósito de voltarem para a sua servidão no Egito. Porém tu, ó Deus perdoador, clemente e misericordioso, tardio em irar-te e grande em bondade, tu não os desamparaste,
18 Vaikka he tekivät itselleen valetun vasikankuvan ja sanoivat: 'Tämä on jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptistä', ja vaikka he pilkkasivat paljon Jumalaa,
18 ainda mesmo quando fizeram para si um bezerro de fundição e disseram: Este é o teu Deus, que te tirou do Egito; e cometeram grandes blasfêmias.
19 sinä et suuressa laupeudessasi kuitenkaan hylännyt heitä erämaassa. Pilvenpatsas ei väistynyt heidän luotaan päivällä johtamasta heitä tiellä, eikä tulenpatsas yöllä valaisemasta heille tietä, jota heidän oli kuljettava.
19 Todavia, tu, pela multidão das tuas misericórdias, não os deixaste no deserto. A coluna de nuvem nunca se apartou deles de dia, para os guiar pelo caminho, nem a coluna de fogo de noite, para lhes alumiar o caminho por onde haviam de ir.
20 Hyvän Henkesi annoit heitä opettamaan, mannaasi et kieltänyt heidän suustaan, ja vettä annoit heille heidän janoonsa.
20 E lhes concedeste o teu bom Espírito, para os ensinar; não lhes negaste para a boca o teu maná; e água lhes deste na sua sede.
21 Neljäkymmentä vuotta sinä elätit heitä erämaassa, niin ettei heiltä puuttunut mitään. Heidän vaatteensa eivät kuluneet, eivätkä heidän jalkansa turvonneet.
21 Desse modo os sustentaste quarenta anos no deserto, e nada lhes faltou; as suas vestes não envelheceram, e os seus pés não se incharam.
22 Sinä annoit heille valtakuntia ja kansoja ja jaoit ne alue alueelta. He valloittivat Siihonin maan – Hesbonin kuninkaan maan – ja Oogin, Baasanin kuninkaan, maan.
22 Também lhes deste reinos e povos, que lhes repartiste em porções; assim, possuíram a terra de Seom, a saber, a terra do rei de Hesbom e a terra de Ogue, rei de Basã.
23 Heidän lastensa luvun teit paljoksi kuin taivaan tähdet, ja veit heidät siihen maahan, josta olit antanut heidän isillensä lupauksen, että he saavat mennä ottamaan sen omakseen.
23 Multiplicaste os seus filhos como as estrelas do céu e trouxeste-os à terra de que tinhas dito a seus pais que nela entrariam para a possuírem.
24 Lapset tulivat ja ottivat maan omakseen, ja nöyryytit heidän edessään maan asukkaat, kanaanilaiset. Annoit nämä heidän käsiinsä, sekä heidän kuninkaansa että maan kansat, niin että he tekivät näille, mitä tahtoivat.
24 Entraram os filhos e tomaram posse da terra; abateste perante eles os moradores da terra, os cananeus, e lhos entregaste nas mãos, como também os reis e os povos da terra, para fazerem deles segundo a sua vontade.
25 He valloittivat varustetut kaupungit ja lihavan maan ja ottivat omikseen talot, jotka olivat täynnä kaikkea hyvää, kallioon hakatut vesisäiliöt, viinitarhat, öljypuut ja hedelmäpuita suuret määrät. He söivät ja tulivat ravituiksi ja lihaviksi ja pitivät hyviä päiviä lahjojesi runsaudessa.
25 Tomaram cidades fortificadas e terra fértil e possuíram casas cheias de toda sorte de coisas boas, cisternas cavadas, vinhas e olivais e árvores frutíferas em abundância; comeram, e se fartaram, e engordaram, e viveram em delícias, pela tua grande bondade.
26 Mutta he niskoittelivat ja kapinoivat sinua vastaan, heittivät selkänsä taa lakisi ja tappoivat profeettasi, jotka heitä varoittivat palauttaakseen heidät luoksesi, ja he pilkkasivat paljon Jumalaa.
26 Ainda assim foram desobedientes e se revoltaram contra ti; viraram as costas à tua lei e mataram os teus profetas, que protestavam contra eles, para os fazerem voltar a ti; e cometeram grandes blasfêmias.
27 Sen tähden annoit heidät heidän ahdistajiensa käsiin, ja nämä ahdistivat heitä. Mutta kun he ahdinkonsa aikana huusivat sinua, niin sinä taivaasta kuulit ja suuressa laupeudessasi annoit heille vapauttajia, jotka vapauttivat heidät heidän ahdistajiensa käsistä.
27 Pelo que os entregaste nas mãos dos seus opressores, que os angustiaram; mas no tempo de sua angústia, clamando eles a ti, dos céus tu os ouviste; e, segundo a tua grande misericórdia, lhes deste libertadores que os salvaram das mãos dos que os oprimiam.
28 Mutta rauhaan päästyään he jälleen tekivät sitä, mikä on pahaa edessäsi. Jätit heidät heidän vihollistensa käsiin, niin että nämä vallitsivat heitä. Mutta kun he jälleen huusivat sinua avukseen, sinä kuulit taivaasta ja pelastit heidät laupeudessasi monta kertaa.
28 Porém, quando se viam em descanso, tornavam a fazer o mal diante de ti; e tu os desamparavas nas mãos dos seus inimigos, para que dominassem sobre eles; mas, convertendo-se eles e clamando a ti, tu os ouviste dos céus e, segundo a tua misericórdia, os livraste muitas vezes.
29 Varoitit heitä palauttaaksesi heidät seuraamaan lakiasi, mutta he olivat ylimielisiä eivätkä totelleet käskyjäsi, vaan he rikkoivat oikeutesi – se ihminen, joka ne pitää, on niistä elävä – mutta he käänsivät uppiniskaisina selkänsä ja olivat niskureita eivätkä totelleet.
29 Testemunhaste contra eles, para que voltassem à tua lei; porém eles se houveram soberbamente e não deram ouvidos aos teus mandamentos, mas pecaram contra os teus juízos, pelo cumprimento dos quais o homem viverá; obstinadamente deram de ombros, endureceram a cerviz e não quiseram ouvir.
30 Kärsit heitä monta vuotta ja varoitit heitä Hengelläsi profeettojesi kautta, mutta he eivät ottaneet sitä korviinsa. Annoit heidät pakanallisten kansojen käsiin.
30 No entanto, os aturaste por muitos anos e testemunhaste contra eles pelo teu Espírito, por intermédio dos teus profetas; porém eles não deram ouvidos; pelo que os entregaste nas mãos dos povos de outras terras.
31 Mutta suuressa laupeudessasi et tehnyt loppua heistä etkä hylännyt heitä, sillä sinä olet armahtavainen ja laupias Jumala.
31 Mas, pela tua grande misericórdia, não acabaste com eles nem os desamparaste; porque tu és Deus clemente e misericordioso.
32 Mutta nyt, Jumalamme, sinä suuri, väkevä ja pelättävä Jumala, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden: älä katso vähäksi kaikkea sitä vaivaa, joka on kohdannut meitä, kuninkaitamme, päämiehiämme, pappejamme, profeettojamme, isiämme ja koko kansaasi Assurin kuningasten ajoista aina tähän päivään saakka.
32 Agora, pois, ó Deus nosso, ó Deus grande, poderoso e temível, que guardas a aliança e a misericórdia, não menosprezes toda a aflição que nos sobreveio, a nós, aos nossos reis, aos nossos príncipes, aos nossos sacerdotes, aos nossos profetas, aos nossos pais e a todo o teu povo, desde os dias dos reis da Assíria até ao dia de hoje.
33 Sinä olet vanhurskas kaikessa, mikä on meitä kohdannut, sillä sinä olet ollut uskollinen teoissasi, mutta me olemme olleet jumalattomat.
33 Porque tu és justo em tudo quanto tem vindo sobre nós; pois tu fielmente procedeste, e nós, perversamente.
34 Kuninkaamme, päämiehemme, pappimme ja isämme eivät ole seuranneet lakiasi eivätkä tarkanneet käskyjäsi ja säädöksiäsi, jotka olit heille antanut.
34 Os nossos reis, os nossos príncipes, os nossos sacerdotes e os nossos pais não guardaram a tua lei, nem deram ouvidos aos teus mandamentos e aos teus testemunhos, que testificaste contra eles.
35 Vaikka he elivät omassa valtakunnassaan ja siinä lahjojesi runsaudessa, jotka olit antanut heille, ja avarassa ja lihavassa maassa, jonka olit antanut heille, he eivät kuitenkaan palvelleet sinua eivätkä kääntyneet pois pahoista teoistaan.
35 Pois eles no seu reino, na muita abundância de bens que lhes deste, na terra espaçosa e fértil que puseste diante deles não te serviram, nem se converteram de suas más obras.
36 Katso, me olemme nyt orjia. Maassa, jonka isillemme annoit, jotta he söisivät sen hedelmiä ja hyvyyttä, meidän täytyy olla orjina.
36 Eis que hoje somos servos; e até na terra que deste a nossos pais, para comerem o seu fruto e o seu bem, eis que somos servos nela.
37 Sen runsas sato tulee niille kuninkaille, jotka syntiemme tähden olet pannut meitä hallitsemaan. He vallitsevat meitä ja karjaamme, niin kuin tahtovat, ja me olemme suuressa ahdistuksessa."
37 Seus abundantes produtos são para os reis que puseste sobre nós por causa dos nossos pecados; e, segundo a sua vontade, dominam sobre o nosso corpo e sobre o nosso gado; estamos em grande angústia.
38 — ausente —
38 Por causa de tudo isso, estabelecemos aliança fiel e o escrevemos; e selaram-na os nossos príncipes, os nossos levitas e os nossos sacerdotes.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Neemias 9, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.