Lamentações 1
FinSTLK2017: Pyhä Raamattu (STLK 2017) (SM_FINSTLK2017) vs ARIB
ARIB Almeida Revisada Imprensa Bíblica
1 Kuinka istuukaan yksinään tuo runsasväkinen kaupunki! Kuinka onkaan tullut lesken kaltaiseksi se, joka oli suuri kansakuntien joukossa! Ruhtinatar maakuntien joukossa on tullut pakkotyön alaiseksi.
1 Como está sentada solitária a cidade que era tão populosa! tornou-se como viúva a que era grande entre as nações! A que era princesa entre as províncias tornou-se avassalada!
2 Se itkee katkerasti yössä, ja sillä on kyyneleet poskillaan. Sillä ei ole lohduttajaa kaikkien niiden joukossa, jotka sitä rakastivat. Uskottomia ovat sille olleet kaikki sen ystävät, ja he ovat tulleet sen vihamiehiksi.
2 Chora amargamente de noite, e as lágrimas lhe correm pelas faces; não tem quem a console entre todos os seus amantes; todos os seus amigos se houveram aleivosamente com ela; tornaram-se seus inimigos.
3 Juuda on mennyt vankeuteen kurjuudesta ja työn kovuudesta. Se istuu pakanakansojen joukossa eikä löydä lepoa. Kaikki sen vainoajat saavuttivat sen, kun se oli ahdistusten keskellä.
3 Judá foi para o cativeiro para sofrer aflição e dura servidão; ela habita entre as nações, não acha descanso; todos os seus perseguidores a alcançaram nas suas angústias.
4 Siionin tiet surevat, sillä juhlille ei ole tulijoita. Kaikki sen portit ovat autioina, sen papit huokailevat, sen neitsyet ovat murheissaan, ja sillä itsellään on katkera mieli.
4 Os caminhos de Sião pranteiam, porque não há quem venha à assembléia solene; todas as suas portas estão desoladas; os seus sacerdotes suspiram; as suas virgens estão tristes, e ela mesma sofre amargamente.
5 Sen vastustajat ovat sen päällikköinä, ja sen viholliset menestyvät. Sillä Herra on saattanut sen murheelliseksi sen rikosten paljouden tähden. Sen pienet lapset ovat menneet vankeuteen vihollisen vieminä.
5 Os seus adversários a dominam, os seus inimigos prosperam; porque o Senhor a afligiu por causa da multidão das suas transgressões; os seus filhinhos marcharam para o cativeiro adiante do adversário.
6 Mennyt on tytär Siionilta kaikki hänen kauneutensa. Hänen ruhtinaansa ovat kuin peurat, jotka eivät löydä laidunta. He kulkivat voimattomina vainoojan edessä.
6 E da filha de Sião já se foi todo o seu esplendor; os seus príncipes ficaram sendo como cervos que não acham pasto e caminham sem força adiante do perseguidor.
7 Jerusalem muistelee kurjuutensa päivinä ja kärsimyksissään kaikkea kallisarvoista, mitä sillä oli entisinä päivinä. Kun sen kansa on sortunut vihollisen käsiin eikä sillä ole auttajaa, viholliset katselevat sitä ja nauravat sen sapateille.
7 Lembra-se Jerusalém, nos dias da sua aflição e dos seus exílios, de todas as suas preciosas coisas, que tivera desde os tempos antigos; quando caía o seu povo na mão do adversário, e não havia quem a socorresse, os adversários a viram, e zombaram da sua ruína.
8 Jerusalem on tehnyt syntiä synnin perään, sen tähden siitä on tullut saastaa. Kaikki, jotka sitä kunnioittivat, halveksivat sitä nyt, kun ovat nähneet sen alastomuuden. Itsekin se huokaa ja kääntyy pois.
8 Jerusalém gravemente pecou, por isso se fez imunda; todos os que a honravam a desprezam, porque lhe viram a nudez; ela também suspira e se volta para trás.
9 Sen tahrat ovat sen liepeissä. Se ei ajatellut loppuaan, ja niin se sortui ihmeteltävästi. Sillä ei ole lohduttajaa. Katso, Herra, kurjuuttani, sillä vihollinen ylvästelee.
9 A sua imundícia estava nas suas fraldas; não se lembrava do seu fim; por isso foi espantosamente abatida; não há quem a console; vê, Senhor, a minha aflição; pois o inimigo se tem engrandecido.
10 Vihollinen levitti kätensä kaikkia sen kalleuksia kohti. Niin, sen täytyi nähdä, kuinka pakanat tunkeutuivat sen pyhäkköön, ne, joita sinä olit kieltänyt tulemasta seurakuntaasi.
10 Estendeu o adversário a sua mão a todas as coisas preciosas dela; pois ela viu entrar no seu santuário as nações, acerca das quais ordenaste que não entrassem na tua congregação.
11 Kaikki sen kansa huokaa etsiessään leipää. Pysyäkseen hengissä he antavat ruuasta, mitä heillä on arvokasta. Katso, Herra, ja näe, kuinka halveksittu olen.
11 Todo o seu povo anda gemendo, buscando o pão; deram as suas coisas mais preciosas a troco de mantimento para refazerem as suas forças. Vê, Senhor, e contempla, pois me tornei desprezível.
12 Eikö tämä koske teihin, kaikki ohikulkijat? Katsokaa ja nähkää: onko kipua, minun kipuni vertaista, joka on pantu kannettavakseni, jolla Herra on murehduttanut minut vihansa hehkun päivänä?
12 Não vos comove isto a todos vós que passais pelo caminho? Atendei e vede se há dor igual a minha dor, que veio sobre mim, com que o Senhor me afligiu, no dia do furor da sua ira.
13 Hän lähetti tulen korkeudesta luihini ja kuritti niitä. Hän viritti verkon jalkojeni varalle, hän pani minut peräytymään, hän teki minut autioksi ja voimattomaksi kaiken päivää.
13 Desde o alto enviou fogo que entra nos meus ossos, o qual se assenhoreou deles; estendeu uma rede aos meus pés, fez-me voltar para trás, tornou-me desolada e desfalecida o dia todo.
14 Hänen kätensä sitoi rikosteni ikeen. Ne kiedottiin yhteen, ja ne tulivat niskani päälle. Hän saattoi voimani kompastumaan. Herra antoi minut niiden käsiin, joista en voi nousta.
14 O jugo das minhas transgressões foi atado; pela sua mão elas foram entretecidas e postas sobre o meu pescoço; ele abateu a minha força; entregou-me o Senhor nas mãos daqueles a quem eu não posso resistir.
15 Herra hylkäsi kaikki vahvat miehet, joita keskuudessani oli. Hän kutsui kokoon juhlan minua vastaan murskatakseen nuorukaiseni. Herra polki viinikuurnan neitsyelle, tytär Juudalle.
15 O Senhor desprezou todos os meus valentes no meio de mim; convocou contra mim uma assembléia para esmagar os meus mancebos; o Senhor pisou como num lagar a virgem filha de Judá.
16 Näitä minä itken, silmäni, silmäni vuotaa vettä, sillä kaukana on minusta lohduttaja, joka palauttaisi sieluni entiselleen. Hävitetyt ovat lapseni, sillä vihollinen on vahva.
16 Por estas coisas vou chorando; os meus olhos, os meus olhos se desfazem em águas; porque está longe de mim um consolador que pudesse renovar o meu ânimo; os meus filhos estão desolados, porque prevaleceu o inimigo.
17 Siion levittelee käsiään. Hänellä ei ole lohduttajaa. Herra on käskenyt Jaakobia vastaan sen viholliset joka taholta. Jerusalem on tullut saastaksi heidän keskellään.
17 Estende Sião as suas mãos, não há quem a console; ordenou o Senhor acerca de Jacó que fossem inimigos os que estão em redor dele; Jerusalém se tornou entre eles uma coisa imunda.
18 Vanhurskas on hän, Herra. Sillä hänen sanaansa vastaan olen niskoitellut. Kuulkaa, te kansat kaikki, ja katsokaa kipuani. Neitsyeni ja nuorukaiseni ovat menneet vankeuteen.
18 Justo é o Senhor, pois me rebelei contra os seus mandamentos; ouvi, rogo-vos, todos os povos, e vede a minha dor; para o cativeiro foram-se as minhas virgens e os meus mancebos.
19 Kutsuin niitä, jotka minua rakastivat. He hylkäsivät minut. Pappini ja vanhimpani ovat kuolleet kaupungissa etsiessään ruokaa pysyäkseen hengissä.
19 Chamei os meus amantes, mas eles me enganaram; os meus sacerdotes e os meus anciãos expiraram na cidade, enquanto buscavam para si mantimento, para refazerem as suas forças.
20 Katso, Herra, kuinka ahdistettu olen, sisukseni kuohuvat, sydämeni vääntyy rinnassani, sillä olen ollut hyvin uppiniskainen. Ulkona miekka ja sisällä kuolema on minua riistänyt.
20 Olha, Senhor, porque estou angustiada; turbadas estão as minhas entranhas; o meu coração está transtornado dentro de mim; porque gravemente me rebelei. Na rua me desfilha a espada, em casa é como a morte.
21 He ovat kuulleet, kuinka minä huokailen. Minulla ei ole lohduttajaa. Kaikki vihamieheni ovat kuulleet onnettomuuteni. He iloitsevat, kun sinä olet tämän tehnyt. Sinä olet antanut tulla sen päivän, jonka olit ilmoittanut. Mutta käyköön heidän samoin kuin minun.
21 Ouviram como estou gemendo; mas não há quem me console; todos os meus inimigos souberam do meu mal; alegram-se de que tu o determinaste; mas, em trazendo tu o dia que anunciaste, eles se tornarão semelhantes a mim.
22 Tulkoon kaikki heidän pahuutensa sinun kasvojesi eteen, ja sälytä heille kannettavaksi se, minkä olet minulle pannut kaikkien rikoksieni tähden. Sillä monet ovat huokaukseni, ja sydämeni on voipunut.
22 Venha toda a sua maldade para a tua presença, e faze-lhes como me fizeste a mim por causa de todas as minhas transgressões; pois muitos são os meus gemidos, e desfalecido está o meu coração.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Lamentações 1, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.