Jeremias 4
FinSTLK2017: Pyhä Raamattu (STLK 2017) (SM_FINSTLK2017) vs ARIB
ARIB Almeida Revisada Imprensa Bíblica
1 "Jos sinä, Israel, käännyt, sanoo Herra, käänny minun luokseni, ja jos sinä poistat iljetyksesi kasvojeni edestä, niin et harhaile.
1 Se voltares, ó Israel, diz o Senhor, se voltares para mim e tirares as tuas abominações de diante de mim, e não andares mais vagueando;
2 Jos vannot: 'Niin totta kuin Herra elää', totuudessa, oikeutta noudattaen ja vanhurskaasti, niin kansat siunaavat itsensä hänen nimeensä, ja hän on heidän kunniansa.
2 e se jurares: Como vive o Senhor, na verdade, na justiça e na retidão; então nele se bendirão as nações, e nele se gloriarão.
3 Sillä näin sanoo Herra Juudan miehille ja Jerusalemille: Raivatkaa itsellenne uudispelto, älkääkä kylväkö orjantappuroihin.
3 Porque assim diz o Senhor aos homens de Judá e a Jerusalém: Lavrai o vosso terreno alqueivado, e não semeeis entre espinhos.
4 Ympärileikatkaa itsenne Herralle ja poistakaa sydämenne esinahka, te Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat, ettei vihani syttyisi tekojenne pahuuden tähden kuin tuli ja palaisi, eikä olisi sammuttajaa.
4 Circuncidai-vos ao Senhor, e tirai os prepúcios do vosso coração, ó homens de Judá e habitadores de Jerusalém, para que a minha indignação não venha a sair como fogo, e arda de modo que ninguém o possa apagar, por causa da maldade das vossas obras.
5 Julistakaa Juudassa ja Jerusalemissa, saarnatkaa ja sanokaa: Puhaltakaa torveen kautta maan. Huutakaa täysin voimin ja sanokaa: 'Kokoontukaa, ja menkäämme varustettuihin kaupunkeihin.'
5 Anunciai em Judá, e publicai em Jerusalém; e dizei: Tocai a trombeta na terra; gritai em alta voz, dizendo: Ajuntai-vos, e entremos nas cidades fortificadas.
6 Nostakaa lippu Siionia kohti, paetkaa pysähtymättä, sillä minä annan tulla pohjoisesta onnettomuuden ja suuren hävityksen.
6 Arvorai um estandarte no caminho para Sião; buscai refúgio, não demoreis; porque eu trago do norte um mal, sim, uma grande destruição.
7 Leijona on noussut tiheiköstään, kansojen hävittäjä on lähtenyt liikkeelle ja lähtenyt paikaltaan tekemään maasi autioksi. Kaupunkisi hävitetään niin, ettei niissä ole asukkaita.
7 Subiu um leão da sua ramada, um destruidor de nações; ele já partiu, saiu do seu lugar para fazer da tua terra uma desolação, a fim de que as tuas cidades sejam assoladas, e ninguém habite nelas.
8 Sen tähden kääriytykää säkkeihin, valittakaa ja itkekää, sillä Herran vihan hehku ei ole kääntynyt meistä pois."
8 Por isso cingi-vos de saco, lamentai, e uivai, porque o ardor da ira do Senhor não se desviou de nós.
9 Sinä päivänä tapahtuu, tämä on Herran sana: kuninkaan ja ruhtinaiden rohkeus katoaa, papit kauhistuvat ja profeetat hämmästyvät.
9 Naquele dia, diz o Senhor, desfalecerá o coração do rei e o coração dos príncipes; os sacerdotes pasmarão, e os profetas se maravilharão.
10 Mutta minä sanoin: "Voi, Herra, Herra! Totisesti, sinä olet pettänyt tätä kansaa ja Jerusalemia, kun sanoit: 'Teillä on oleva rauha!' Kuitenkin miekka koskee sieluun asti."
10 Então disse eu: Ah, Senhor Deus! verdadeiramente trouxeste grande ilusão a este povo e a Jerusalém, dizendo: Tereis paz; entretanto a espada penetra-lhe até a alma.
11 Siihen aikaan sanotaan tälle kansalle ja Jerusalemille: Kuuma tuuli tulee erämaan kallioilta tytärtä, kansaani, kohti – ei viljan viskaamiseksi eikä puhdistamiseksi.
11 Naquele tempo se dirá a este povo e a Jerusalém: Um vento abrasador, vindo dos altos escalvados no deserto, aproxima-se da filha do meu povo, não para cirandar, nem para alimpar,
12 Tuuli täydessä voimassaan tulee minulta. Nyt minä myös julistan heille tuomiot.
12 mas um vento forte demais para isto virá da minha parte; agora também pronunciarei eu juízos contra eles.
13 Katso, hän nousee kuin pilvet, ja hänen vaununsa ovat kuin pyörremyrsky, hänen hevosensa ovat kotkia nopeammat. Voi meitä, sillä olemme tuhon omia!
13 Eis que vem subindo como nuvens, como o redemoinho são os seus carros; os seus cavalos são mais ligeiros do que as águias. Ai de nós! pois estamos arruinados!
14 Pese sydämesi puhtaaksi pahuudesta, sinä Jerusalem, että pelastuisit. Kuinka kauan sisimmässäsi asuvat väärät ajatuksesi?
14 Lava o teu coração da maldade, ó Jerusalém, para que sejas salva; até quando permanecerão em ti os teus maus pensamentos?
15 Sillä sanantuojan ääni kuuluu Daanista ja onnettomuuden julistus Efraimin vuorilta!
15 Porque uma voz anuncia desde Dã, e proclama a calamidade desde o monte de Efraim.
16 Muistuttakaa kansoja. Katso, saarnatkaa Jerusalemia vastaan: "Piirittäjät tulevat kaukaisesta maasta ja kohottavat äänensä Juudan kaupunkeja vastaan."
16 Anunciai isto às nações; eis, proclamai contra Jerusalém que vigias vêm de uma terra remota; eles levantam a voz contra as cidades de Judá.
17 Kuin pellon vartijat he piirittävät sitä ympäriinsä, koska se kapinoi minua vastaan, sanoo Herra.
17 Como guardas de campo estão contra ela ao redor; porquanto ela se rebelou contra mim, diz o Senhor.
18 Vaelluksesi ja tekosi ovat tuottaneet sinulle tämän: tämän saat pahuudestasi, sillä se on katkeraa ja koskee sydämeesi asti.
18 O teu caminho e as tuas obras te trouxeram essas coisas; essa e a tua iniquidade, e amargosa é, chegando até o coração.
19 Voi rintaani, voi rintaani! Vääntelehdin tuskasta. Voi sydämeni kammioita! Sydämeni väräjää minussa. En voi vaieta, sillä kuulen torven äänen, sotahuudon.
19 Ah, entranhas minhas, entranhas minhas! Eu me torço em dores! Paredes do meu coração! O meu coração se aflige em mim. Não posso calar; porque tu, ó minha alma, ouviste o som da trombeta e o alarido da guerra.
20 Hävitystä hävityksen päällä, sillä koko maa on tuhottu. Äkisti ovat telttani tuhotut ja telttakankaani revityt silmänräpäyksessä.
20 Destruição sobre destruição se apregoa; porque já toda a terra está assolada; de repente são destruídas as minhas tendas, e as minhas cortinas num momento.
21 Kuinka kauan minun täytyy nähdä sotalippua ja kuulla torven ääntä?
21 Até quando verei o estandarte, e ouvirei a voz da trombeta?
22 Sillä kansani on typerä. He eivät tunne minua. He ovat tyhmiä lapsia eivätkä ymmärtäväisiä. He ovat viisaita tekemään pahaa, mutta hyvää he eivät osaa tehdä.
22 Deveras o meu povo é insensato, já me não conhece; são filhos obtusos, e não entendidos; são sábios para fazerem o mal, mas não sabem fazer o bem.
23 Katselin maata, ja katso, se oli autio ja tyhjä, ja katsoin taivaalle, eikä siinä ollut valoa.
23 Observei a terra, e eis que era sem forma e vazia; também os céus, e não tinham a sua luz.
24 Katselin vuoria, ja katso, ne järisivät, ja kaikki kukkulat huojuivat.
24 Observei os montes, e eis que estavam tremendo; e todos os outeiros estremeciam.
25 Katselin, ja katso, ei ollut yhtään ihmistä, ja kaikki taivaan linnut olivat paenneet pois.
25 Observei e eis que não havia homem algum, e todas as aves do céu tinham fugido.
26 Katselin, ja katso, hedelmätarha oli erämaana, ja kaikki sen kaupungit olivat kukistuneet Herran edessä ja hänen vihansa hehkun edessä.
26 Vi também que a terra fértil era um deserto, e todas as suas cidades estavam derrubadas diante do Senhor, diante do furor da sua ira.
27 Sillä näin sanoo Herra: Koko maa tulee autioksi, vaikka en tee siitä täysin loppua.
27 Pois assim diz o Senhor: Toda a terra ficará assolada; de todo, porém, não a consumirei.
28 Sen tähden maa suree, ja taivaat ylhäällä pukeutuvat mustiin, sillä olen puhunut, olen päättänyt, en kadu enkä siitä peräydy.
28 Por isso lamentará a terra, e os céus em cima se enegrecerão; porquanto assim o disse eu, assim o propus, e não me arrependi, nem me desviarei disso.
29 Ratsu- ja jousimiesten huutoa pakenee koko kaupunki. He menevät metsän tiheikköihin ja nousevat kallioille. Jokainen kaupunki on hylätty, eikä niissä asu kukaan.
29 Ao clamor dos cavaleiros e dos flecheiros fogem todas as cidades; entram pelas matas, e trepam pelos penhascos; todas as cidades ficam desamparadas, e já ninguém habita nelas.
30 Mutta sinä, tuhon oma, mitä teet, kun pukeudut purppuraan, kun kaunistat itseäsi kultakoruilla ja kun suurennat silmäsi ihomaalilla? Turhaan itseäsi kaunistat. Rakastajat ovat hylänneet sinut. He etsivät henkeäsi.
30 Agora, pois, ó assolada, que farás? Embora te vistas de escarlate, e te adornes com enfeites de ouro, embora te pintes em volta dos olhos com antimônio, debalde te farias bela; os teus amantes te desprezam, e procuram tirar-te a vida.
31 Sillä kuulen huudon, kuin synnyttäjän tuskanhuudon, vaivan, kuin ensisynnyttäjän vaivan, tytär Siionin huudon. Hän vaikeroi ja levittää kätensä: "Voi minua, sillä sieluni menehtyy murhaajien tähden!"
31 Pois ouvi uma voz, como a de mulher que está de parto, a angústia como a de quem dá à luz o seu primeiro filho; a voz da filha de Sião, ofegante, que estende as mãos, dizendo: Ai de mim agora! porque a minha alma desfalece por causa dos assassinos.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jeremias 4, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.