Isaías 59
FinSTLK2017: Pyhä Raamattu (STLK 2017) (SM_FINSTLK2017) vs VC
VC Versão Católica
1 Katso, Herran käsi ei ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan:
1 Não, não é a mão do Senhor que é incapaz de salvar, nem seu ouvido demasiado surdo para ouvir,
2 vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, ettei hän kuule.
2 são vossos pecados que colocaram uma barreira entre vós e vosso Deus. Vossas faltas são o motivo pelo qual a Face se oculta para não vos ouvir,
3 Sillä kätenne ovat tahratut vereen ja sormenne vääryyteen, huulenne puhuvat valhetta ja kielenne miettii petosta.
3 porque vossas mãos estão manchadas de sangue e vossos dedos de crimes; vossos lábios proferem mentira, vossa língua entretém pérfidas conversas.
4 Kukaan ei saarnaa vanhurskaasti eikä tuomitse rehellisesti. He turvautuvat tyhjään ja puhuvat vilppiä, kantavat sisällään tuhoa ja synnyttävät turmion.
4 Pessoa alguma cita em justiça com razão, ninguém pleiteia de boa fé: apóiam-se sobre falsos argumentos, pretende-se aquilo que não é. Concebeu-se a intriga e gera-se o crime.
5 Myrkkyliskon munia he hautovat, hämähäkin verkkoja he kutovat. Se, joka niitä munia syö, kuolee, rikkipoljetusta tulee esiin kyy.
5 Chocam ovos de áspide, e tecem teias de aranha. Se se comem seus ovos, morre-se, se se quebra um, sai dele uma víbora;
6 Heidän verkkonsa eivät kelpaa vaatteeksi, heidän tekemäänsä ei voi verhoutua. Heidän työnsä ovat vääryyden töitä, ja heidän käsissään on väkivallan tekoja.
6 suas teias não poderiam servir para roupa, não nos podemos cobrir com o que tecem. Fazem obras infamantes, entregam-se a atos de violência.
7 Heidän jalkansa juoksevat pahuuteen ja kiiruhtavat vuodattamaan viatonta verta. Heidän ajatuksensa ovat vääryyden ajatuksia, tuho ja turmio on heidän teillään.
7 Seus pés correm para o mal: têm pressa de derramar o sangue inocente. Meditam projetos malignos, só se encontram sobre sua passagem estrago e ruínas;
8 Rauhan tietä he eivät tunne eikä oikeutta ole heidän askeleissaan. Polkunsa he tekevät mutkaisiksi. Kukaan niistä, joka niitä kulkee, ei tunne rauhaa.
8 o caminho da paz lhes é desconhecido, seguem atalhos tortuosos, onde aqueles que passam ignoram a felicidade.
9 Sen tähden oikeus on meistä kaukana eikä vanhurskaus saavuta meitä. Odotamme valoa, mutta katso, on pimeä, aamunkoittoa, mutta vaellamme yössä.
9 Eis por que o direito permanece afastado de nós, e a justiça não vem a nós. Esperamos a luz, e eis as trevas; aguardamos o dia, e andamos na escuridão.
10 Haparoimme seiniä pitkin kuin sokeat, haparoimme kuin silmiä vailla olevat. Kompastelemme sydänpäivällä kuin hämärässä, olemme terveiden keskellä kuin kuolleet.
10 Vamos como cegos apalpando o muro, caminhamos às apalpadelas como aqueles que perderam a vista. Em pleno dia tropeçamos como ao crepúsculo, mergulhamos nas trevas como os mortos.
11 Murisemme kaikki kuin karhut ja kujerramme kuin kyyhkyset. Odotamme oikeutta, mutta sitä ei tule, pelastusta, mutta se on kaukana meistä.
11 Rugimos todos como ursos, e gememos como pombas. Esperamos o direito, mas em vão, a salvação, mas ela permanece longe de nós,
12 Sillä rikoksemme ovat monilukuiset sinun edessäsi, ja syntimme todistavat meitä vastaan. Sillä rikoksemme seuraavat meitä ja pahat tekomme tunnemme:
12 porque nossas faltas são inúmeras perante vós, e nossos pecados dão testemunho contra nós; temos consciência de nossos crimes, e conhecemos nossas iniqüidades:
13 olemme luopuneet Herrasta ja kieltäneet hänet, vetäytyneet pois Jumalaamme seuraamasta, puhuneet sortoa ja kapinaa, kantaneet sitä sisällämme ja purkaneet sisimmästämme valheen sanoja.
13 nós nos temos revoltado contra o Senhor e o temos renegado, nós nos afastamos de nosso Deus; só temos falado de opressão e de revolta, exalamos de nosso coração palavras mentirosas.
14 Oikeus työnnetään takaperin, ja vanhurskaus seisoo kaukana, sillä totuus kompastelee torilla, suoruus ei voi tulla sisälle.
14 O direito é posto de lado, a justiça se mantém afastada, a boa fé tropeça na praça pública e não pode ali entrar a retidão.
15 Totuus oli kadonnut, ja joka pahasta luopui, se ryöstettiin paljaaksi. Herra näki sen, ja sen, ettei ollut oikeutta. Se oli hänen silmissään paha.
15 Desaparecida a boa fé, fica despojado aquele que se abstém do mal. O Senhor viu com indignação que não havia mais justiça.
16 Hän näki, ettei ollut yhtään miestä, ja hän ihmetteli, ettei kukaan astunut väliin. Silloin hänen oma käsivartensa auttoi häntä, ja hänen vanhurskautensa tuki häntä.
16 Viu que aí não existia pessoa alguma, e admirou-se de que ninguém interviesse. Então foi seu próprio braço que lhe veio em auxílio, e sua justiça que lhe serviu de apoio.
17 Hän puki ylleen vanhurskauden kuin rintahaarniskan ja pani pelastuksen kypärän päähänsä. Hän puki koston vaatteet puvukseen ja verhoutui kiivauteen kuin viittaan.
17 Vestiu a justiça como uma couraça, pôs sobre a cabeça o capacete da salvação, revestiu-se da vingança como de uma cota de armas, e envolveu-se de zelo como de um manto.
18 Tekojen mukaan hän maksaa palkan: vihan vastustajilleen, koston vihollisilleen. Hän kostaa merensaarille.
18 Pagará a cada um segundo suas obras: cólera contra seus adversários, represália contra seus inimigos. {Usará de represálias contra as ilhas}.
19 Silloin he pelkäävät päivän laskun mailla Herran nimeä ja päivän koittamilla hänen kunniaansa. Sillä se tulee kuin padottu virta, jota Herran Henki ajaa eteenpäin.
19 Desde o poente será visto o nome do Senhor, e desde o levante sua majestade, pois ele virá como uma torrente impetuosa precipitada pelo sopro do Senhor.
20 Mutta Siionille tulee Lunastaja, niille Jaakobissa, jotka synnistä kääntyvät, sanoo Herra.
20 Mas virá como redentor a Sião, e aos filhos arrependidos de Jacó - Oráculo do Senhor.
21 Mutta minä teen tämän liittoni heidän kanssaan, sanoo Herra: minun Henkeni, joka on päälläsi, ja sanani, jonka panen suuhusi, eivät väisty suustasi, eivät lastesi suusta eivätkä lastesi lasten suusta, sanoo Herra, nyt ja iankaikkisesti.
21 {Eis minha aliança com eles, diz o Senhor: meu espírito que sobre ti repousa, e minhas palavras que coloquei em tua boca não deixarão teus lábios nem os de teus filhos, nem os de seus descendentes, diz o Senhor, desde agora e para sempre}.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Isaías 59, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.