Isaías 51
FinSTLK2017: Pyhä Raamattu (STLK 2017) (SM_FINSTLK2017) vs VC
VC Versão Católica
1 Kuulkaa minua, te jotka tavoittelette vanhurskautta, te jotka etsitte Herraa. Katsokaa kalliota, josta teidät on lohkaistu, ja kaivosonkaloa, josta teidät on kaivettu.
1 Ouvi-me, vós que seguis a justiça, e que buscais o Senhor! Olhai a rocha de que fostes talhados, a pedreira de onde vos tiraram:
2 Katsokaa Aabrahamia, isäänne, ja Saaraa, joka teidät synnytti. Sillä Aabraham oli vain yksi, kun hänet kutsuin; mutta siunasin hänet ja enensin hänet.
2 considerai Abraão, vosso pai, e Sara, que vos pôs no mundo. Ele estava só, quando o chamei, mas eu o abençoei e o multipliquei,
3 Sillä Herra lohduttaa Siionin, lohduttaa kaikki sen rauniot, hän tekee sen erämaasta kuin Eedenin ja sen arosta kuin Herran puutarhan. Siellä on oleva riemu ja ilo, kiitos ja ylistysvirren ääni.
3 porque o Senhor vai ter piedade de Sião, e reparar todas as suas ruínas. Do deserto em que ela se tornou ele fará um Éden, e da sua estepe um jardim do Senhor. Aí encontrar-se-ão o prazer e a alegria, os cânticos de louvor e as melodias da música.
4 Kuuntele minua, kansani, kuule minua, kansakuntani, sillä minusta lähtee laki, ja minä panen oikeuteni valkeudeksi kansoille.
4 Povos, escutai bem! Nações, prestai-me atenção! Pois é de mim que emanará a doutrina e a verdadeira religião que será a luz dos povos.
5 Lähellä on vanhurskauteni, autuuteni ilmestyy, käsivarteni tuomitsevat kansat. Minua odottavat merensaaret ja ne panevat toivonsa käsivarteeni.
5 De repente minha justiça chegará, minha salvação vai aparecer, {meu braço fará justiça aos povos}, as ilhas em mim terão esperança e contarão com meu braço.
6 Nostakaa silmänne taivasta kohti ja katsokaa maata, joka on alhaalla, sillä taivaat katoavat kuin savu ja maa hajoaa kuin vaate ja sen asukkaat kuolevat kuin sääsket, mutta autuuteni pysyy iankaikkisesti, eikä vanhurskauteni kukistu.
6 Levantai os olhos para o céu, volvei vosso olhar à terra: os céus vão desvanecer-se como fumaça, como um vestido em farrapos ficará a terra, e seus habitantes morrerão como moscas. Mas minha salvação subsistirá sempre, e minha vitória não terá fim.
7 Kuulkaa minua, te jotka vanhurskauden tunnette, kansa, jonka sydämessä on lakini: älkää pelätkö ihmisten pilkkaa älkääkä kauhistuko heidän herjauksiaan.
7 Ouvi-me, vós que conheceis a justiça, povo meu, em cujo coração está a minha doutrina: não temais os insultos dos homens, não vos deixeis abater pelos seus ultrajes,
8 Sillä koi syö heidät kuin vaatteen, koiperhonen syö heidät kuin villan, mutta vanhurskauteni pysyy iankaikkisesti ja autuuteni polvesta polveen.
8 porque a traça os comerá como uma vestimenta, e os vermes das traças os roerão como lã. Mas minha vitória subsistirá sempre e meu triunfo persistirá de geração em geração.
9 Nouse, nouse, pukeudu voimaan, sinä Herran käsivarsi. Nouse kuin muinaisina päivinä, menneiden sukupolvien aikoina. Etkö ole se, joka löit Rahabin kuoliaaksi, joka lävistit lohikäärmeen?
9 Desperta, braço do Senhor, desperta, recobra teu vigor! Levanta-te como nos dias do passado, como nos tempos de outrora. Não foste tu que esmagaste Raab e fendeste de alto a baixo o Dragão?
10 Etkö sinä ole se, joka kuivasit meren, suuren syvyyden vedet, joka teit meren syvänteet tieksi lunastettujen kulkea?
10 Não foste tu que secaste o mar e estancaste as águas do grande abismo? Tu que abriste no fundo do mar um caminho, para por aí passarem os resgatados?
11 Herran vapahdetut palaavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.
11 Por aí voltarão aqueles que o Senhor tiver libertado. Chegarão a Sião com cânticos de triunfo, uma eterna alegria cingir-lhes-á a cabeça; o júbilo e a alegria os invadirão, a tristeza e os lamentos fugirão.
12 Minä, minä olen teidän lohduttajanne. Mikä olet sinä, että pelkäät ihmistä, joka on kuolevainen, ihmislasta, jonka käy kuin ruohon,
12 Sou eu, sou eu quem vos consola! Como podes temer um mortal, um filho do homem, que acabará como a erva?
13 ja unohdat Herran, joka on sinut tehnyt, joka on levittänyt taivaan ja perustanut maan, ja vapiset alati kaiket päivät sortajan vihaa, kun hän tähtää tuhotakseen? Mutta missä on sortajan viha?
13 Como esquecer o Senhor, teu criador, que estendeu os céus e fundou a terra, para não cessares de tremer todo o tempo diante da cólera do opressor que procura fazer-te perecer? Mas de que vale a cólera do opressor?
14 Pian päästetään kumaraan koukistunut vapaaksi kahleistaan. Hän ei kuole, ei jää kuoppaan eikä häneltä puutu leipää.
14 Em breve o prisioneiro vai ser solto, não perecerá no cárcere, e o pão não lhe faltará.
15 Minä olen Herra, Jumalasi, joka liikutan meren, niin että sen aallot pauhaavat, jonka nimi on Herra Sebaot.
15 Eu sou o Senhor teu Deus, que revolvo o mar e faço rugir as ondas; eu me chamo o Senhor dos exércitos.
16 Olen pannut sanani suuhusi. Olen kätkenyt sinut käteni varjoon pystyttääkseni taivaan ja perustaakseni maan ja sanoakseni Siionille: "Sinä olet kansani."
16 Na tua boca coloquei minhas palavras, com a sombra de minha mão eu te cobri, para estender os céus e fundar a terra, e dizer a Sião: Tu és meu povo.
17 Nouse, nouse, lähde liikkeelle, Jerusalem, sinä joka olet juonut Herran kädestä hänen vihansa maljan, joka olet juonut päihdyttävän pikarin ja tyhjentänyt sen.
17 Desperta! Desperta! Levanta-te, Jerusalém, tu que bebeste da mão do Senhor a taça de sua cólera, que esgotaste até os resíduos o cálice que dá vertigem.
18 Ei kukaan kaikista lapsista, jotka hän oli synnyttänyt, ollut häntä taluttamassa. Ei kukaan kaikista lapsista, jotka hän oli kasvattanut, tarttunut hänen käteensä.
18 {De todos os filhos que ela pôs no mundo, nenhum a orientou; entre os filhos que ela criou, nenhum a segurou pela mão.}
19 Nämä kohtasivat sinua kaksittain – kuka sinua säälii? – tuho ja turmio, nälkä ja miekka. Millä voin sinua lohduttaa?
19 Esses dois males te sobrevieram, - quem te lastimaria? Saque e ruína, fome e espada - quem te consolaria?
20 Poikasi makasivat tajuttomina joka kadun kulmassa, kuin antiloopit pyydyskuopassa, täynnä Herran vihaa, Jumalasi nuhtelua.
20 Teus filhos jazem desfalecidos {pelos cantos da rua}, como um antílope apanhado no laço, tontos com a cólera do Senhor e com as ameaças de teu Deus.
21 Sen tähden kuule tätä, sinä kurja, joka olet juopunut, vaikka et viinistä!
21 Ouve então isto, infeliz, tu que estás embriagada, mas não pelo vinho.
22 Näin sanoo Herrasi, Herra Jumalasi, joka ajaa kansansa asian: Katso, otan kädestäsi päihdyttävän maljan, vihani pikarin. Sinun ei tarvitse enää siitä juoda.
22 Eis o que diz o Senhor teu Deus que toma a defesa de seu povo: Vou retirar de tua mão a taça que dá a vertigem, não mais terás para beber o cálice de minha cólera,
23 Panen sen vaivaajiesi käteen, jotka sanoivat sinulle: "Lankea maahan, jotta kulkisimme ylitsesi." Sinä panit selkäsi maaksi ja kaduksi kulkijoille.
23 e eu vou pô-lo na mão dos tiranos, na mão de teus opressores que te diziam: Curva-te para passarmos, quando apresentavas teu dorso como o chão que se calca, como uma rua para os viandantes.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Isaías 51, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.