Esdras 9
FinSTLK2017: Pyhä Raamattu (STLK 2017) (SM_FINSTLK2017) vs VC
VC Versão Católica
1 Kun tämä oli suoritettu loppuun, päämiehet astuivat luokseni ja sanoivat: "Ei kansa, ei Israel eivätkä papit ja leeviläiset ole eristäytyneet maan kansoista ja niiden kauhistavista teoista – ei kanaanilaisista, heettiläisistä, perissiläisistä, jebusilaisista, ammonilaisista, mooabilaisista, egyptiläisistä eikä amorilaisista.
1 Após todos estes acontecimentos, os chefes aproximaram-se de mim e disseram-me: O povo de Israel, os sacerdotes e os levitas não se conservaram afastados dos habitantes desta terra. Imitaram as abominações dos cananeus, dos hiteus, dos ferezeus, dos jebuseus, dos amonitas, dos moabitas, dos egípcios e dos amorreus.
2 Sillä he ovat ottaneet itselleen ja pojilleen näiden tyttäriä vaimoiksi, ja niin on pyhä siemen sekaantunut maan kansoihin. Päämiesten ja esimiesten käsi on ollut ensimmäisenä tässä uskottomassa menossa."
2 Tomaram, entre as filhas deles, mulheres para si e para seus filhos. Assim, a raça santa misturou-se com a dos habitantes dessas terras; e os chefes e os magistrados foram os primeiros a dar a mão a essa transgressão.
3 Kun kuulin tämän, repäisin vaatteeni ja viittani, revin pääni hiuksia ja partaani ja istuin kauhuissani.
3 Ouvindo essas palavras, rasguei minha túnica e a capa, arranquei os cabelos da cabeça e da barba, e sentei-me consternado.
4 Luokseni kokoontuivat kaikki, jotka pelkäsivät sitä, mitä Israelin Jumala oli puhunut karkotettujen uskottomuudesta, ja minä jäin istumaan kauhistuneena ehtoouhriin asti.
4 Ao redor de mim reuniram-se todos aqueles que temiam as palavras do Deus de Israel, por causa da transgressão dos filhos do cativeiro. Quanto a mim, fiquei sentado e angustiado, até o sacrifício da tarde.
5 Ehtoouhrin aikana nousin nöyryyttämästä itseäni ja polvistuin, repäisin vaatteeni ja viittani ja ojensin käteni Herran, Jumalani, puoleen,
5 Na hora da oblação da tarde, levantei-me de minha aflição com minhas vestes e meu manto rasgados; então, caindo de joelhos, estendi as mãos para o Senhor, meu Deus,
6 ja sanoin: "Jumalani, häpeän enkä kehtaa kohottaa kasvojani puoleesi, Jumalani, sillä rikoksemme ovat nousseet päämme yli ja syyllisyytemme on kohonnut taivaaseen asti.
6 e disse: Meu Deus, estou coberto de vergonha e de confusão ao levantar minha face para vós, meu Deus; porque as nossas iniqüidades acumularam-se sobre nossas cabeças, e nosso pecado chegou até o céu.
7 Isiemme päivistä aina tähän päivään asti on syyllisyytemme ollut suuri, ja rikostemme tähden meidät, kuninkaamme ja pappimme on annettu maan kuningasten käsiin miekan, vankeuden, ryöstön ja häpeän alaisiksi, niin kuin tähän päivään saakka on tapahtunut.
7 Desde o tempo de nossos pais até o dia de hoje, temos sido gravemente culpados; e por causa de nossas iniqüidades, fomos escravizados, nós, nossos reis e nossos filhos; fomos entregues à mercê dos reis de outras terras, à espada, ao cativeiro, à pilhagem e à vergonha que nos cobre mesmo nos dias de hoje.
8 Mutta nyt on meille hetkeksi tullut armo Herralta, Jumalaltamme, koska hän on sallinut pelastuneen joukon meistä jäädä jäljelle ja antanut meille jalansijan pyhässä paikassaan, että hän, Jumalamme, valaisisi silmämme ja soisi meidän hiukan hengähtää orjuudessamme.
8 Entretanto, o Senhor, nosso Deus, testemunhou-nos por um momento a sua misericórdia, permitindo que subsistisse um resto dentre nós, e concedeu-nos um abrigo em seu lugar santo. Nosso Deus quis assim fazer brilhar a nossos olhos a sua luz, e nos dar um pouco de vida no meio de nossa servidão.
9 Sillä orjia me olemme, mutta orjuudessamme Jumalamme ei ole meitä hylännyt, vaan on suonut meidän saavuttaa Persian kuningasten suosion ja hengähtää pystyttääksemme Jumalamme temppelin ja kohottaaksemme sen raunioistaan. Hän on antanut meille suojatun paikan Juudassa ja Jerusalemissa.
9 Sim somos escravos; mas nosso Deus não nos abandonou em nosso cativeiro. Ele concedeu-nos a benevolência dos reis da Pérsia, dando-nos vida bastante para reconstruir a morada de nosso Deus, reerguer as ruínas, e prometendo-nos um abrigo seguro em Judá e em Jerusalém.
10 Mutta nyt, Jumalamme, mitä sanomme kaiken tämän jälkeen? Olemmehan hylänneet käskysi,
10 Agora, ó Deus nosso, que mais poderemos dizer depois de tudo isso?
11 jotka sinä olet antanut palvelijoittesi, profeettojen, kautta, sanoen: 'Maa, jota te menette ottamaan omaksenne, se maa on saastainen maan kansojen saastaisuuden tähden ja niiden kauhistavien tekojen tähden, joilla he saastaisuudessaan ovat täyttäneet sen äärestä ääreen.
11 Abandonamos os mandamentos que vós nos destes por meio de vossos servos, os profetas, que diziam: a terra em que ides entrar para dominar como possessão vossa é uma terra de impureza, contaminada pelas imundícies dos povos dessas regiões, pelas abominações e impurezas com que a encheram de uma extremidade à outra.
12 Älkää siis antako tyttäriänne heidän pojilleen älkääkä ottako heidän tyttäriään pojillenne vaimoiksi. Älkää myöskään koskaan toimiko heidän menestyksekseen ja onnekseen, että te vahvistuisitte ja saisitte syödä parasta, mitä maassa on, ja jättäisitte sen perinnöksi lapsillenne ikiajoiksi.'
12 Não deis, pois, vossas filhas a seus filhos, e nem tomeis as suas filhas para vossos filhos; não vos preocupeis com sua prosperidade e seu bem-estar, para que vos torneis fortes e comais os bons produtos dessa terra, a qual transmitireis para sempre como herança aos vossos filhos.
13 Kaiken sen jälkeen, mikä on meitä kohdannut pahojen tekojemme ja suuren syyllisyytemme tähden – kuitenkin sinä, Jumalamme, olet jättänyt huomioon ottamatta rikoksemme ja olet sallinut meistä tämmöisen joukon pelastua –
13 Depois de tudo o que nos aconteceu por causa de nossas más ações e nossa grande culpabilidade, vós nos conservastes, ó nosso Deus, mais do que mereciam as nossas iniqüidades, e deixastes subsistir um resto dentre nós.
14 kävisimmekö nyt jälleen rikkomaan sinun käskyjäsi ja lankoutumaan kansojen kanssa, joiden teot ovat kauhistavat? Etkö sinä silloin vihastuisi meihin, kunnes tekisit meistä lopun, niin ettei ketään jäisi jäljelle eikä kukaan pelastuisi?
14 Poderíamos recomeçar a violar vossas leis, aliando-nos a esses povos abomináveis? Não vos irritaríeis contra nós, até nos exterminar, sem deixar um sobrevivente que pudesse escapar?
15 Herra, Israelin Jumala, sinä olet vanhurskas, sillä meistä on jäljellä pelastuneita vain sen verran, kuin tänä päivänä on. Katso, olemme sinun edessäsi syyllisyydessämme, emmekä tämän tähden voi sinun edessäsi kestää."
15 Senhor, Deus de Israel, vós sois justo, porque presentemente nada mais somos que um resto de sobreviventes; eis-nos aqui diante de vós com nossa falta, porque não poderíamos subsistir em vossa presença depois do pecado.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Esdras 9, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.