Eclesiastes 2
FinSTLK2017: Pyhä Raamattu (STLK 2017) (SM_FINSTLK2017) vs ARIB
ARIB Almeida Revisada Imprensa Bíblica
1 Minä sanoin sydämessäni: Tule, tahdon koetella sinua ilolla, nauti hyvää. Mutta katso, sekin oli turhuutta.
1 Disse eu a mim mesmo: Ora vem, eu te provarei com a alegria; portanto goza o prazer; mas eis que também isso era vaidade.
2 Naurusta sanoin: "Mieletöntä!" ja ilosta: "Mitä se toimittaa?"
2 Do riso disse: Está doido; e da alegria: De que serve estar.
3 Mietin mielessäni virkistää ruumistani viinillä kuitenkin niin, että sydämeni harrastaisi viisautta ja pidättyisi tyhmyydestä, kunnes saisin nähdä, mikä olisi ihmislapsille hyvä heidän tehdäkseen sitä taivaan alla lyhyinä elämänsä päivinä.
3 Busquei no meu coração como estimular com vinho a minha carne, sem deixar de me guiar pela sabedoria, e como me apoderar da estultícia, até ver o que era bom que os filhos dos homens fizessem debaixo do céu, durante o número dos dias de sua vida.
4 Tein suuria töitä. Rakensin itselleni taloja, istutin itselleni viinitarhoja.
4 Fiz para mim obras magníficas: edifiquei casas, plantei vinhas;
5 Laitoin itselleni puutarhoja ja puistoja ja istutin niihin kaikkia hedelmäpuita.
5 fiz hortas e jardins, e plantei neles árvores frutíferas de todas as espécies.
6 Tein itselleni vesilammikoita kastellakseni niistä lehtoja, joissa kasvoi puita.
6 Fiz tanques de águas, para deles regar o bosque em que reverdeciam as árvores.
7 Ostin orjia ja orjattaria, ja kotona syntyneitäkin minulla oli. Minulla oli karjaa, nautoja ja lampaita, paljon enemmän kuin kenelläkään niistä, jotka olivat olleet ennen minua Jerusalemissa.
7 Comprei servos e servas, e tive servos nascidos em casa; também tive grandes possessões de gados e de rebanhos, mais do que todos os que houve antes de mim em Jerusalém.
8 Kokosin itselleni myös hopeaa ja kultaa ja kuninkaitten ja maakuntien aarteita sekä hankin itselleni laulajia ja laulajattaria ja ihmislasten iloja, erilaisia nautintoja.
8 Ajuntei também para mim prata e ouro, e tesouros dos reis e das províncias; provi-me de cantores e cantoras, e das delícias dos filhos dos homens, concubinas em grande número.
9 Tulin suureksi ja yhä suuremmaksi, yli kaikkien, jotka olivat olleet ennen minua Jerusalemissa. Minussa pysyi kuitenkin viisauteni.
9 Assim me engrandeci, e me tornei mais rico do que todos os que houve antes de mim em Jerusalém; perseverou também comigo a minha sabedoria.
10 En pidättänyt silmiäni mistään, mitä ne pyysivät, enkä kieltänyt sydämeltäni mitään iloa, sillä minun sydämeni iloitsi kaikesta vaivannäöstäni, ja se oli minun osani kaikesta vaivastani.
10 E tudo quanto desejaram os meus olhos não lho neguei, nem privei o meu coração de alegria alguma; pois o meu coração se alegrou por todo o meu trabalho, e isso foi o meu proveito de todo o meu trabalho.
11 Mutta kun minä käänsin huomioni kaikkiin töihin, joita käteni olivat tehneet, ja vaivannäköön, jolla olin vaivannut itseäni niitä tehdessäni, niin katso: se oli kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua, eikä siitä ollut hyötyä auringon alla.
11 Então olhei eu para todas as obras que as minhas mãos haviam feito, como também para o trabalho que eu aplicara em fazê-las; e eis que tudo era vaidade e desejo vão, e proveito nenhum havia debaixo do sol.
12 Kun minä käännyin katsomaan viisautta ja mielettömyyttä ja tyhmyyttä – sillä mitä ihminen, joka tulee kuninkaan jälkeen, osaa muuta kuin tehdä, mitä on jo ennen tehty? –
12 Virei-me para contemplar a sabedoria, e a loucura, e a estultícia; pois que fará o homem que seguir ao rei? O mesmo que já se fez!
13 niin minä näin, että viisaus on tyhmyyttä hyödyllisempi, samoin kuin valo on pimeyttä hyödyllisempi.
13 Então vi eu que a sabedoria é mais excelente do que a estultícia, quanto a luz é mais excelente do que as trevas.
14 Viisaalla on silmät päässä, tyhmä taas vaeltaa pimeässä. Mutta minä tulin tietämään senkin, että toisen käy niin kuin toisenkin.
14 Os olhos do sábio estão na sua cabeça, mas o louco anda em trevas; contudo percebi que a mesma coisa lhes sucede a ambos.
15 Silloin minä sanoin sydämessäni: Se, mikä kohtaa tyhmää, kohtaa minuakin. Miksi sitten olen tullut niin perin viisaaksi? Sanoin sydämessäni: Tämäkin on turhuutta.
15 Pelo que eu disse no meu coração: Como acontece ao estulto, assim me sucederá a mim; por que então busquei eu mais a sabedoria; Então respondi a mim mesmo que também isso era vaidade.
16 Sillä viisaasta, niin kuin ei tyhmästäkään, ei jää ikuista muistoa, kun kerran tulevina päivinä kaikki unohdetaan, ja viisas kuolee niin kuin tyhmäkin.
16 Pois do sábio, bem como do estulto, a memória não durará para sempre; porquanto de tudo, nos dias futuros, total esquecimento haverá. E como morre o sábio, assim morre o estulto!
17 Vihasin elämää, sillä minusta oli pahaa se, mikä tapahtuu auringon alla, koska kaikki on turhuutta ja tuulen tavoittelua.
17 Pelo que aborreci a vida, porque a obra que se faz debaixo do sol me era penosa; sim, tudo é vaidade e desejo vão.
18 Minä vihasin kaikkea vaivannäköäni, jolla olin vaivannut itseäni auringon alla, koska minun täytyy se jättää ihmiselle, joka tulee jälkeeni.
18 Também eu aborreci todo o meu trabalho em que me afadigara debaixo do sol, visto que tenho de deixá-lo ao homem que virá depois de mim.
19 Kuka tietää, onko hän viisas vai tyhmä? Mutta hän tulee vallitsemaan kaikkia vaivannäköni tuloksia, joiden tähden minä olen vaivannut itseäni ja ollut viisas auringon alla. Tämäkin on turhuutta.
19 E quem sabe se será sábio ou estulto? Contudo, ele se assenhoreará de todo o meu trabalho em que me afadiguei, e em que me houve sabiamente debaixo do sol; também isso é vaidade.
20 Sydämeni vaipui epätoivoon kaikesta vaivannäöstäni, jolla olin vaivannut itseäni auringon alla.
20 Pelo que eu me volvi e entreguei o meu coração ao desespero no tocante a todo o trabalho em que me afadigara debaixo do sol.
21 Sillä niin on: ihmisen, joka on vaivan nähnyt toimien viisaudella, tiedolla ja taidolla, täytyy antaa kaikki perinnöksi ihmiselle, joka ei ole siitä vaivaa nähnyt. Sekin on turhuutta ja on suuri onnettomuus.
21 Porque há homem cujo trabalho é feito com sabedoria, e ciência, e destreza; contudo, deixará o fruto do seu labor para ser porção de quem não trabalhou nele; também isso é vaidade e um grande mal.
22 Sillä mitä ihminen saa kaikesta vaivannäöstään ja sydämensä pyrkimyksestä, jolla hän on vaivannut itseään auringon alla?
22 Pois, que alcança o homem com todo o seu trabalho e com a fadiga em que ele anda trabalhando debaixo do sol?
23 Ovathan kaikki hänen päivänsä olleet pelkkää tuskaa ja hänen työnsä surua, eikä yölläkään hänen sydämensä saanut lepoa. Tämäkin on turhuutta.
23 Porque todos os seus dias são dores, e o seu trabalho é vexação; nem de noite o seu coração descansa. Também isso é vaidade.
24 Ihmisellä ei ole muuta onnea kuin syödä ja juoda ja antaa sielunsa nauttia hyvää vaivannäkönsä ohessa. Mutta minä tulin näkemään, että sekin tulee Jumalan kädestä.
24 Não há nada melhor para o homem do que comer e beber, e fazer que a sua alma goze do bem do seu trabalho. Vi que também isso vem da mão de Deus.
25 – "Sillä kuka voi syödä ja kuka nauttia ilman minua?" –
25 Pois quem pode comer, ou quem pode gozar. melhor do que eu?
26 Sillä hän antaa ihmiselle, joka on hänelle otollinen, viisautta, tietoa ja iloa. Mutta syntiselle hän antaa työksi koota ja kartuttaa annettavaksi sille, joka on otollinen Jumalalle. Sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.
26 Porque ao homem que lhe agrada, Deus dá sabedoria, e conhecimento, e alegria; mas ao pecador dá trabalho, para que ele ajunte e amontoe, a fim de dá-lo àquele que agrada a Deus: Também isso é vaidade e desejo vão.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Eclesiastes 2, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.