Atos 27
FinSTLK2017: Pyhä Raamattu (STLK 2017) (SM_FINSTLK2017) vs ARIB
ARIB Almeida Revisada Imprensa Bíblica
1 Kun oli päätetty, että meidän oli purjehdittava Italiaan, luovutettiin Paavali ja muutamia muita vankeja erään Julius-nimisen, keisarilliseen sotilasosastoon kuuluvan sadanpäällikön haltuun.
1 E, como se determinou que navegássemos para a Itália, entregaram Paulo e alguns outros presos a um centurião por nome Júlio, da corte augusta.
2 Astuimme adramyttionilaiseen laivaan, jonka oli määrä purjehtia Aasian maakunnan rannikkopaikkoihin, ja lähdimme merelle, ja seurassamme oli makedonialainen Aristarkus Tessalonikasta.
2 E, embarcando em um navio de Adramítio, que estava prestes a navegar em demanda dos portos pela costa da Ásia, fizemo-nos ao mar, estando conosco Aristarco, macedônio de Tessalônica.
3 Seuraavana päivänä laskimme Siidoniin. Julius kohteli Paavalia ystävällisesti ja salli hänen mennä ystäviensä luo saamaan hoitoa.
3 No dia seguinte chegamos a Sidom, e Júlio, tratando Paulo com bondade, permitiu-lhe ir ver os amigos e receber deles os cuidados necessários.
4 Sieltä laskeuduttuamme merelle purjehdimme Kyproksen suojaan, koska tuulet olivat vastaiset.
4 Partindo dali, fomos navegando a sotavento de Chipre, porque os ventos eram contrários.
5 Kun olimme sivuuttaneet avomerta purjehtien Kilikian ja Pamfylian, tulimme maihin Lykian Myrassa.
5 Tendo atravessado o mar ao longo da Cilícia e Panfília, chegamos a Mirra, na Lícia.
6 Sieltä sadanpäällikkö löysi aleksandrialaisen Italiaan menevän laivan ja siirsi meidät siihen.
6 Ali o centurião achou um navio de Alexandria que navegava para a Itália, e nos fez embarcar nele.
7 Monta päivää purjehdimme hitaasti ja pääsimme vaivoin Knidon kohdalle. Mutta kun tuulelta emme päässeet sinne, purjehdimme Salmonen editse Kreetan suojaan.
7 Navegando vagarosamente por muitos dias, e havendo chegado com dificuldade defronte de Cnido, não nos permitindo o vento ir mais adiante, navegamos a sotavento de Creta, à altura de Salmone;
8 Kuljettuamme vaivalloisesti lähellä sen rantaa saavuimme erääseen paikkaan, jonka nimi oli Kauniit Satamat ja jota lähellä oli Lasaian kaupunki.
8 e, costeando-a com dificuldade, chegamos a um lugar chamado Bons Portos, perto do qual estava a cidade de Laséia.
9 Mutta koska oli kulunut paljon aikaa ja purjehtiminen oli jo vaarallista, sillä paastokin oli jo ohi, Paavali varoitti heitä
9 Havendo decorrido muito tempo e tendo-se tornado perigosa a navegação, porque já havia passado o jejum, Paulo os advertia,
10 ja sanoi: "Miehet, näen, että purjehtimisesta tulee aiheutumaan vahinkoa ja suurta tuhoa, ei ainoastaan lastille ja laivalle, vaan myös hengellemme."
10 dizendo-lhes: Senhores, vejo que a viagem vai ser com avaria e muita perda não só para a carga e o navio, mas também para as nossas vidas.
11 Mutta sadanpäällikkö uskoi enemmän perämiestä ja laivan omistajaa kuin Paavalin sanoja.
11 Mas o centurião dava mais crédito ao piloto e ao dono do navio do que às coisas que Paulo dizia.
12 Koska satama oli sopimaton talvehtimiseen, useimmat olivat sitä mieltä, että heidän oli sieltä lähdettävä voidakseen päästä talvehtimaan Foiniksiin, erääseen Kreetan satamaan, joka antaa lounaaseen ja luoteeseen päin.
12 E não sendo o porto muito próprio para invernar, os mais deles foram de parecer que daí se fizessem ao mar para ver se de algum modo podiam chegar a Fênice, um porto de Creta que olha para o nordeste e para o sueste, para ali invernar.
13 Kun etelätuuli alkoi puhaltaa, he luulivat pääsevänsä perille, nostivat ankkurin ja kulkivat aivan Kreetan läheltä.
13 Soprando brandamente o vento sul, e supondo eles terem alcançado o que desejavam, levantaram ferro e iam costeando Creta bem de perto.
14 Mutta ennen pitkää syöksyi saaren yli raju tuuli, niin sanottu koillismyrsky.
14 Mas não muito depois desencadeou-se do lado da ilha um tufão de vento chamado euro-aquilão;
15 Kun laiva ryöstäytyi sen mukaan eikä voinut nousta tuuleen, jätimme sen valtoihinsa ja jouduimme tuuliajolle.
15 e, sendo arrebatado o navio e não podendo navegar contra o vento, cedemos à sua força e nos deixávamos levar.
16 Päästyämme erään pienen, Klauda-nimisen saaren suojaan töin tuskin saimme laivaveneen talteen.
16 Correndo a sota-vento de uma pequena ilha chamada Clauda, somente a custo pudemos segurar o batel,
17 Vedettyään sen ylös he ryhtyivät varokeinoihin ja sitoivat veneen köysillä kiinni, ja kun he pelkäsivät ajautuvansa Syrtteihin, he laskivat ajoankkurin, ja niin he ajelehtivat.
17 o qual recolheram, usando então os meios disponíveis para cingir o navio; e, temendo que fossem lançados na Sirte, arriaram os aparelhos e se deixavam levar.
18 Mutta kun rajuilma ahdisti meitä ankarasti, he heittivät seuraavana päivänä lastin mereen,
18 Como fôssemos violentamente açoitados pela tempestade, no dia seguinte começaram a alijar a carga ao mar.
19 ja kolmantena päivänä omin käsin viskasimme mereen laivan varusteet.
19 E ao terceiro dia, com as próprias mãos lançaram os aparelhos do navio.
20 Mutta kun ei näkynyt aurinkoa eikä tähtiä moneen päivään ja kova myrsky painoi päälle, meiltä katosi viimein kaikki pelastumisen toivo.
20 Não aparecendo por muitos dia nem sol nem estrelas, e sendo nós ainda batidos por grande tempestade, fugiu-nos afinal toda a esperança de sermos salvos.
21 Kun oli oltu kauan syömättä, Paavali nousi heidän keskellään ja sanoi: "Miehet, teidän olisi pitänyt totella minua ja olla lähtemättä Kreetalta. Siten olisitte säästyneet tästä vaivasta ja vahingosta.
21 Havendo eles estado muito tempo sem comer, Paulo, pondo-se em pé no meio deles, disse: Senhores, devíeis ter-me ouvido e não ter partido de Creta, para evitar esta avaria e perda.
22 Mutta nyt kehotan teitä olemaan rohkealla mielellä, sillä yksikään teistä ei huku, ainoastaan laiva.
22 E agora vos exorto a que tenhais bom ânimo, pois não se perderá vida alguma entre vós, mas somente o navio.
23 Sillä tänä yönä seisoi luonani Jumalan Enkeli, jonka oma olen ja jota myös palvelen,
23 Porque esta noite me apareceu um anjo do Deus de quem eu sou e a quem sirvo,
24 ja sanoi: 'Älä pelkää, Paavali, keisarin edessä sinun pitää seistä. Katso, Jumala on lahjoittanut sinulle kaikki, jotka purjehtivat kanssasi.'
24 dizendo: Não temas, Paulo, importa que compareças perante César, e eis que Deus te deu todos os que navegam contigo.
25 Olkaa sen tähden rohkealla mielellä, miehet, sillä minulla on se usko Jumalaan, että niin käy, kuin minulle on puhuttu.
25 Portanto, senhores, tende bom ânimo; pois creio em Deus que há de suceder assim como me foi dito.
26 Mutta jollekin saarelle meidän täytyy ajautua."
26 Contudo é necessário irmos dar em alguma ilha.
27 Kun tuli neljästoista yö ajelehtiessamme Adrianmerellä, merimiehistä tuntui keskiyön aikaan, että lähestyttiin jotakin maata.
27 Quando chegou a décima quarta noite, sendo nós ainda impelidos pela tempestade no mar de Ádria, pela meia-noite, suspeitaram os marinheiros a proximidade de terra;
28 Luodattuaan he huomasivat syvyyden olevan kaksikymmentä syltä, ja vähän matkaa kuljettuaan he taas luotasivat ja huomasivat syvyyden viideksitoista syleksi.
28 e lançando a sonda, acharam vinte braças; passando um pouco mais adiante, e tornando a lançar a sonda, acharam quinze braças.
29 He pelkäsivät meidän ajautuvan karille, laskivat laivan perästä neljä ankkuria ja toivoivat päivän tulevan.
29 Ora, temendo irmos dar em rochedos, lançaram da popa quatro âncoras, e esperaram ansiosos que amanhecesse.
30 Mutta merimiehet yrittivät paeta laivasta ja laskivat veneen mereen sillä tekosyyllä, että muka aikoivat keulapuolesta laskea ankkureita.
30 Procurando, entrementes, os marinheiros fugir do navio, e tendo arriado o batel ao mar sob pretexto de irem lançar âncoras pela proa,
31 Silloin Paavali sanoi sadanpäällikölle ja sotilaille: "Jos nuo eivät pysy laivassa, te ette voi pelastua."
31 disse Paulo ao centurião e aos soldados: Se estes não ficarem no navio, não podereis salvar-vos.
32 Silloin sotamiehet hakkasivat poikki veneen köydet ja antoivat sen pudota.
32 Então os soldados cortaram os cabos do batel e o deixaram cair.
33 Ennen päivän tuloa Paavali kehotti kaikkia nauttimaan ruokaa, sanoen: "Tänään olette jo neljättätoista päivää odottaneet ja olleet syömättä ettekä ole ottaneet mitään ruokaa.
33 Enquanto amanhecia, Paulo rogava a todos que comessem alguma coisa, dizendo: É já hoje o décimo quarto dia que esperais e permaneceis em jejum, não havendo provado coisa alguma.
34 Sen tähden kehotan teitä nauttimaan ruokaa, sillä se on tarpeen pelastuaksenne, sillä yhdeltäkään teistä ei hiuskarvakaan katoa päästä."
34 Rogo-vos, portanto, que comais alguma coisa, porque disso depende a vossa segurança; porque nem um cabelo cairá da cabeça de qualquer de vós.
35 Tämän sanottuaan hän otti leivän ja kiitti Jumalaa kaikkien nähden, mursi ja alkoi syödä.
35 E, havendo dito isto, tomou o pão, deu graças a Deus na presença de todos e, partindo-o começou a comer.
36 Silloin kaikki tulivat rohkealle mielelle, ja he ottivat ruokaa.
36 Então todos cobraram ânimo e se puseram também a comer.
37 Meitä oli laivassa kaikkiaan kaksisataa seitsemänkymmentä kuusi henkeä.
37 Éramos ao todo no navio duzentas e setenta e seis almas.
38 Kun he olivat tulleet ravituiksi, he kevensivät laivaa heittämällä vehnän mereen.
38 Depois de saciados com a comida, começaram a aliviar o navio, alijando o trigo no mar.
39 Päivän tultua he eivät tunteneet maata, mutta huomasivat lahden, jossa oli sopiva ranta. Siihen he päättivät, jos mahdollista, laskea laivan.
39 Quando amanheceu, não reconheciam a terra; divisavam, porém, uma enseada com uma praia, e consultavam se poderiam nela encalhar o navio.
40 Nostettuaan ankkurit he antoivat niiden painua. Samalla he päästivät peräsinten köydet, nostivat keulapurjeen tuuleen ja ohjasivat rantaa kohti.
40 Soltando as âncoras, deixaram-nas no mar, largando ao mesmo tempo as amarras do leme; e, içando ao vento a vela da proa, dirigiram-se para a praia.
41 Mutta he joutuivat karille ja laiva törmäsi siihen. Keula tarttui kiinni ja jäi liikkumattomaksi, mutta laivan perä hajosi aaltojen voimasta.
41 Dando, porém, num lugar onde duas correntes se encontravam, encalharam o navio; e a proa, encravando-se, ficou imóvel, mas a popa se desfazia com a força das ondas.
42 Mutta sotilailla oli aikomus tappaa vangit, ettei kukaan karkaisi uimalla.
42 Então o parecer dos soldados era que matassem os presos para que nenhum deles fugisse, escapando a nado.
43 Mutta sadanpäällikkö, joka tahtoi pelastaa Paavalin, esti heitä ja käski uimataitoisten ensiksi heittäytyä veteen ja lähteä maihin
43 Mas o centurião, querendo salvar a Paulo, estorvou-lhes este intento; e mandou que os que pudessem nadar fossem os primeiros a lançar-se ao mar e alcançar a terra;
44 ja sitten muiden, kenen laudoilla, kenen laivankappaleilla. Näin tapahtui, ja kaikki pelastuivat maihin.
44 e que os demais se salvassem, uns em tábuas e outros em quaisquer destroços do navio. Assim chegaram todos à terra salvos.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Atos 27, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.