Sofonias 2
Pyhä Raamattu (PR) vs VC
1 Kokoontukaa vain, pitäkää yhtä, kaikki te häikäilemättömät,
1 Curvai-vos, curvai-vos, gente sem pudor,
2 ennen kuin Herran päätös toteutuu ja te lennätte pois kuin akanat tuulessa, ennen kuin teidän päällenne tulee Herran vihan hehku, ennen kuin teille koittaa Herran vihan päivä.
2 antes que nasça a sentença e o dia passe como a palha; antes que caia sobre vós o ardor da ira do Senhor; antes que caia sobre vós o dia da indignação do Senhor!
3 Mutta te maan nöyrät, jotka noudatatte Herran oikeutta, etsikää Herraa. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä, niin te ehkä löydätte suojan Herran vihan päivänä.
3 Buscai o Senhor, vós todos, humildes da terra, que observais a sua lei; buscai a justiça e a humildade: talvez assim estareis ao abrigo no dia da cólera do Senhor.
4 Gaza jää tyhjäksi, Askelon autioksi, Asdodin asukkaat ajetaan pois keskellä päivää ja Ekron tuhotaan.
4 Com efeito, Gaza tornar-se-á um deserto, e Ascalon uma solidão. Os habitantes de Azot serão expulsos em pleno meio-dia, e os de Acaron serão exterminados.
5 Voi rannikon asukkaita, kreettien kansaa! Teistä Herra sanoo: -- Minä nöyryytän sinut, Filistean maa, ja teen lopun asukkaistasi.
5 Ai dos habitantes da costa do mar! Ai do povo dos cretenses! A palavra do Senhor foi pronunciada contra vós, Canaã, terra dos filisteus: Destruir-te-ei de tal forma que ninguém te habitará mais.
6 Rantamaa jää laitumeksi ja lammasten tarhoiksi.
6 A região do mar servirá de pasto para os pastores e de aprisco para os rebanhos.
7 Ja ne, jotka ovat jäljellä Juudan heimosta, saavat rannikon haltuunsa. He paimentavat siellä laumojaan ja majoittuvat iltaisin Askelonin taloihin. Herra, heidän Jumalansa, pitää heistä huolen, hän kääntää heidän kohtalonsa.
7 Esta casa pertencerá ao resto da casa de Judá; eles apascentarão ali os seus rebanhos. À noite, descansarão nas casas de Ascalon, porque o Senhor, seu Deus, os visitará e os restabelecerá.
8 Minä olen kuullut, miten Moab on häväissyt kansaani, miten Ammon on sitä herjannut, miten röyhkeästi ne ovat uhonneet ja ylvästelleet.
8 Ouvi os insultos de Moab e os ultrajes dos amonitas, que saciaram o meu povo de injúrias, e tomaram uma atitude insolente contra a sua terra.
9 Sen tähden sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: -- Niin totta kuin minä elän, Moabin käy kuin Sodoman ja ammonilaisten kuin Gomorran asukkaiden. Rikkaruohot peittävät heidän maansa, siitä tulee suolakenttä, ikuisesti autio. Ne, jotka ovat jääneet jäljelle kansastani, ryöstävät sitä ja ottavat sen haltuunsa.
9 Por isso, juro por minha vida - oráculo do Senhor dos exércitos, o Deus de Israel -, Moab será como Sodoma, e os amonitas como Gomorra: um campo de urtigas, uma região de sal, um deserto eterno. Os sobreviventes do meu povo os saquearão, os que restarem da minha gente serão seus herdeiros.
10 Näin käy noiden kansojen ylpeyden tähden, sillä ne ovat herjanneet Herran Sebaotin kansaa ja ylvästelleet röyhkeästi.
10 Tal será o preço do seu orgulho, por terem alardeado grandeza e insolência com o povo do Senhor dos exércitos.
11 Pelottava on Herran voima, hän on hävittävä kaikki jumalat maan päältä. Koko maanpiiri kumartaa häntä, kaukaiset rannat ja saaretkin.
11 O Senhor lhes será um objeto de terror, porque aniquilará todos os deuses da terra, e virão prostrar-se diante dele - cada um na sua terra - todos os habitantes das ilhas das nações.
12 Myös teidät, nubialaiset, Herran miekka on kaatava.
12 Também vós, ó etíopes, sereis traspassados com minha espada!
13 Herra ojentaa kätensä pohjoista kohti ja hävittää Assyrian, hän tekee Niniven autioksi, kuivaksi kuin aavikko.
13 Estenderá também a sua mão contra o norte, destruirá Assur, e reduzirá Nínive a um deserto árido como a estepe.
14 Eläimet asettuvat sinne suurin joukoin, villieläimet laumoittain. Siilit ja huuhkajat yöpyvät sortuneitten pylväitten seassa. Oudot äänet kuuluvat ikkuna-aukoista, kynnyksillä vallitsee hävitys, setrilaudoitus on revitty irti.
14 Rebanhos virão descansar ali, e animais dos vales; nos seus capitéis virão alojar-se o pelicano e o ouriço. Ouvir-se-á um murmúrio nas janelas, haverá desolação nos seus limiares, porque foi posto a descoberto o madeiramento de cedro.
15 — ausente —
15 Ei-la, a cidade alegre e cheia de confiança em si mesma, que dizia em seu coração: Eu, e só eu! Como se tornou ela um deserto, um covil de feras? Todo o que passar por ela assobiará e agitará a mão.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Sofonias 2, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.