Jó 24
Pyhä Raamattu (PR) vs VC
1 Minkä tähden vain Kaikkivaltias tietää tilinteon hetket, miksi ne ovat salaisuus niille, jotka tuntevat hänet?
1 Por que não reserva tempos para si o Todo-poderoso? E por que ignoram seus dias os que lhe são fiéis?
2 Jumalattomat siirtävät rajakiviä, ryöstävät karjaa, laiduntavat sitä kuin omaansa.
2 Os maus mudam as divisas das terras, e fazem pastar o rebanho que roubaram.
3 He vievät mukanaan orvon ainoan aasin ja ottavat pantiksi lesken härän.
3 Empurram diante de si o jumento do órfão, e tomam em penhor o boi da viúva.
4 He sysäävät tieltään köyhät ja heikot. Kaikki vähäväkiset pakoilevat heitä.
4 Afastam os pobres do caminho, todos os miseráveis da região precisam esconder-se.
5 Kuin autiomaan villiaasit maan köyhät kulkevat arolla. He etsivät syötävää, ruokaa lapsilleen.
5 Como os asnos no deserto, saem para o trabalho, à procura do que comer, à procura do pão para seus filhos.
6 He kokoavat tähteitä pelloilta, keräävät jumalattoman viinitarhasta jäljelle jääneitä rypäleitä.
6 Ceifam a forragem num campo, vindimam a vinha do ímpio.
7 He yöpyvät alasti, ilman vaatetta, ei heillä ole peitettä kylmää vastaan.
7 Passam a noite nus, sem roupa, sem cobertor contra o frio.
8 He kastuvat, kun vuorilta tulee sade, suojattomina he painautuvat kalliota vasten.
8 São banhados pelas chuvas da montanha; sem abrigo, abraçam-se com as rochas.
9 Orpo riistetään äitinsä rinnoilta, köyhältä otetaan lapsi velan pantiksi.
9 Arrancam o órfão do seio materno, tomam em penhor as crianças do pobre.
10 He kulkevat alasti, ilman vaatetta, nälkäisinä he kantavat isäntien tähkäkuormia,
10 Andam nus, despidos, esfomeados, carregam feixes.
11 toisten tarhoissa he puristavat oliiveista öljyä, janon piinaamina he polkevat viinikuurnan rypäleitä.
11 Espremem o óleo nos celeiros, pisam os lagares, morrendo de sede.
12 Kaupungissa miehet valittavat, haavoittuneet huutavat apua, mutta Jumala ei rukousta kuule.
12 Sobe da cidade o estertor dos moribundos, a alma dos feridos grita: Deus não ouve suas súplicas.
13 Pimeyden miehet kapinoivat valoa vastaan. He eivät tunne valon teitä, valon polkuja he eivät kulje.
13 Outros são rebeldes à luz, não conhecem seus caminhos, não habitam em suas veredas.
14 Murhamies nousee ennen aamun valkenemista ja surmaa köyhän poloisen. Yön pimeydessä hän liikkuu kuin varas.
14 O homicida levanta-se quando cai o dia, para matar o pobre e o indigente; o ladrão vagueia durante a noite.
15 — ausente —
15 O adúltero espreita o crepúsculo: Ninguém me verá, diz ele, e põe um véu no rosto.
16 Murtovaras tunkeutuu taloon yön pimeinä hetkinä, päivän hän pysyttelee tarkoin näkymättömissä. Valoa hän ei voi sietää.
16 Nas trevas, forçam as casas; escondem-se durante o dia; não conhecem a luz.
17 Heille kaikille yön tulo on kuin aamun koitto. Pimeyden kauhut eivät heitä pelota.
17 Para eles, com efeito, a manhã é uma sombra espessa, pois estão acostumados aos terrores da noite.
18 Jumalaton on kuin lastu, jonka virta vie. Hänen peltoaan kohtaa kirous, enää ei kukaan mene hänen viinitarhaansa.
18 Correm rapidamente à superfície das águas, sua herança é maldita na terra; já não tomarão o caminho das vinhas.
19 Helteessä halkeillut maa nielee kevään vedet, tuonela sen, joka on tehnyt syntiä.
19 Como a seca e o calor absorvem a água das neves, assim a região dos mortos engole os pecadores.
20 Hänen oma äitinsä unohtaa hänet. Madot syövät hänet olemattomiin. Kukaan ei enää häntä muista. Kuin puu, niin vääryys murtuu.
20 O ventre que o gerou, esquece-o, os vermes fazem dele as suas delícias; ninguém mais se lembra dele.
21 Hän kohteli pahoin lapsetonta, turvatonta naista, leskeä hän ei auttanut!
21 A iniqüidade é quebrada como uma árvore. Maltratava a mulher estéril e sem filhos, não fazia o bem à viúva;
22 Voimassaan Jumala tempaa pois mahtavatkin miehet. Kun hän nousee, ei kukaan ole turvassa.
22 punha sua força a serviço dos poderosos. Levanta-se e já não pode mais contar com a vida.
23 Hän suojelee heitä, antaa heidän uskoa, että he ovat turvassa, mutta hänen katseensa seuraa heidän askeliaan.
23 Ele lhes dá segurança e apoio, mas seus olhos vigiam seus caminhos.
24 Hetkeksi he nousevat korkealle, sitten heitä ei enää ole. He kyyristyvät, mutta pois heidät temmataan niin kuin kaikki temmataan. Kuin tähkäpäät heidät leikataan pois.
24 Levantam-se, subitamente já não existem; caem; como os outros, são arrebatados, são ceifados como cabeças de espigas.
25 Totisesti, näin on asia. Kuka osoittaa minut valehtelijaksi ja sanani vääriksi?
25 Se assim não é, quem me desmentirá, quem reduzirá a nada as minhas palavras?
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 24, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.